Näytä tavallinen näkymä : Jos rakentaisi maastopyöräradan?
Mulla on ongelmana se, ettei ole oikein sellaisia polkuja tai ajopaikkoja, joissa harjoittaisi tasapainoa, mutta rinnetontti, jossa metsää ja ojia yms. kyllä löytyy, joten tuli tässä mieleen, että josko ahertaisi ja tekisi jonkinlaisen tekniikkaradan.
Kovin pitkäähän siitä ei saisi, ehkä jotain 200m kaikkiaan, sopivia tiukahkoja kurveja ja jotain keinotekoisia esteitäkin ehkä voisi heittää sekaan.
Lähinnä nykyään ajo on helppoa XC ajoa, mutta vähän trial suuntaan kiinnostaisi kehittyä ja sellaiseen tila ehkä riittäisi jotenkin, mutta kiva olisi nähdä jotain piirustuksia tai muuta materiaalia, josta ammentaa ideoita.
Metsään polun tekeminen mietityttää sitten, riittäisikö pieni raivaus ja sitten vaan tamppausta halutun polun kohdalle, vai pitäisikö siihen jotain kariketta pohjalle pistää, aika pehmeää miltei suomaista tuo pohja ja mahdottoman vesakkoista, työtähän siinä tietty on, heinikkoalueiden osalta en ajatellut juuri kummempaa kuin ajelua vaan riittävästi, maastorata ja vauhti ei niinkään tärkeää kuin tekninen haaste ja myöhemmin tietty haasteen nostaminen.
Onko kukaan tehnyt moista ja tuliko huomattua asioita joita olisi kiva ollut tietää ennen kuin teki moisen?
Jotain sellaista tips&tricks sekä general guidelines juttua olen vähän kaipailemassa, mutta jostain syystä hakuni eivät ole tuottaneet tulosta.
Juha Rämälä
17.11.2013, 13.20
Korson XCO radaltahan löytyy hyvä malliesimerkki. Pääosin luonnonmukaista, mutta pehmeitä kohtia tukevoitettu murskeella ja kiviä asettelemalla. Jos mä tekisin tuollaista rataa omalle tontille niin pyrkisin lähinnä kivillä tekemään "hankalan näköistä" mutta ajettavaa. Joskus kaverin kanssa mietittiin että motocross/enduropyörä voisi olla hyvä polun aukaisija. Sellaisella kun mätäs siirtyy nopeammin kuin lapiolla ja se aiheuttaa merkittävää kulumista nopeammin kuin maastopyörä. Omalla tontillahan käytettävä väline on vain omasta mielikuvituksesta kiinni. :)
Täältä voi ammentaa ideoita:https://www.facebook.com/KorsonKaikuMtb
Uutta polkua kun tekee on ekaks hyvä kävellen tutkia maastoa, merkata esim. nauhalla reittiä.
Kannattaa myös ottaa kivien ja kantojen kierroissa huomioon riittävän loivat käännökset, jotta sopiva ajovauhti ja rytmi säilyy.
Trimmerillä leikkaamalla saa hyvää ajouran alkua, kummasti alkaa maasto hahmottumaan paremmin.
Kiviä kasaamalla, tukkien ylityksillä ja ihan sahatavarasta rakentelemalla saa yllättävän paljon vaikeutettua helppoakin maastoa.
Jos maastosta löytyy isohkoja kiviä, voi niille rakentaa ylös ja alas vieviä siltoja.
Pehmeille alustoille kannattaa välttää polun tekoa, koska niistä tuntuu tulevan alusmatolla ja sorastuksella hieman "kelluvia".
Pitkoksilla toki pehmeistäkin paikoista saa vauhdikkaita.
Yhden miehen projektiksi voi tosin olla liikaakin haastetta...
Mutta jos 200 metriä radan pituus niin senhän tekee yksin jopa mutta 3 km vaatii jos talkootyötä...
Ihan pientä lenkkiä ei varmaan kannata edes tehdä vaan semmonen kahden kolmen kilometrin rata on ok
Tampereella Ikean takana on nyt 3.5 km ränni jossa on hyvää kivee ja teknistä mutkaa ja 20 min noin kierros
Näillä varmaan pääsee alkuun :)
USDA Trail Construction and Maintenance Notebook
http://www.fs.fed.us/t-d/pubs/pdfpubs/pdf07232806/pdf07232806dpi300.pdf
USDA Wetland Trail Design and Construction
http://www.fhwa.dot.gov/environment/recreational_trails/publications/fs_publications/07232804/pdf07232804.pdf
IMBA Building Mountain Bike Trails (9 osaa)
http://www.youtube.com/watch?v=9EZRnizUXJQ
IMBA Trail Building and Design
http://www.imba.com/resources/trail-building
mutanaama
17.11.2013, 21.53
Mä olen tehnyt polkuja ihan vaan katsomalla, ettei tuosta vaan voi ajaa. Sitten karsitaan oksat ja risut huutin tuuttiin ja aletaan ajamaan. Ja Katso! siinä on polku. Tällä konseptilla oon saanu aikaiseksi joku 10km ajettavaa polkua, osin haastavaa, osin paskamaista, mutta joku pätkä on ihan helposti tunkattavissa.
miettisin voisko siihen tehdä mahdollisimman hyvin pumpattavan radan muutamalla killerikivikolla sekä jollain hypyllä ja dropilla
mutanaama
17.11.2013, 23.22
Tuu mii *pumpattava killerikivikko*
Katselin ennen kuin sähköt poistuivat jonkun Max Scorn (tjms.) videoita tuubista, kyllä se yli metrin korkuinen kivi taisi olla jonka päälle se pomppi ilman mitään apuja, ei ne toiset taida tarvita mitään apuja moiseen, mulle haastetta on jo alle 10cm korkuisen pienen betonikakkaran päälle kipuamisessa :D
Kiitoksia linkeistä, noista saa paljon apuja :)
Vauhtia en tosiaan kummemmin kaipaa, tasapainottelua enemmänkin.
Tuolla mutanaaman metodilla vähän olen testaillut ja aika hyvin on puoli rataa jo kasassa, metsäosuus on vielä edessä, jossa se varsinainen radan tekeminen tulee eteen.
Nurmikonleikkuuta inhoan aika pahasti, turhaa touhua, vaikka enemmän sammalta toi onkin ja näkyy tuo fillarillakin sammal siirtyvän, kun tarpeeksi sahaa. Mulla on pari ojan ylitystä tuossa jo nyt, sellaisia pieniä ojia, joiden yli ei ihan kuitenkaan vauhdilla mun taidoilla ainakaan ajella ja sellaisia riittävän tiukkoja käännöksiäkin, vauhtia ei missään kohtaa tule niin, että ykköseltä tarvitseisi vaihtaa ylös, mutta aika nopeasti silti puuskutus alkaa ja muutama paikka on ihan luonnostaan kinkkisiä.
Kun tuossa on kohtuullinen rinne ja alustana pehmeä sammal, niin aika raskas ajaa, mutta eiköhän sekin muutu ja käytännössä radan pitää elää taitojen karttuessa. Mulla on pari tuollaista 30cm korkeaa kaivonrengasta ja niistäkin voi tehdä monenlaista, kunhan ajatus kypsyy siitä mitä kaikkea ja etenkin mihin haluan.
Ajamalla on kuitenkin helppo kokeilla ideoita mitä tulee ja noista matskuista näyttäisi löytyvän se mikä toimii, ettei tarvitse ihan jokaista puuta kivuta persausedellä.
Niin ja kapeammat renkaat alle, kyllä maasto muokkautuu hyvinkin nopeasti, 37-38mm uppoaa pehmeään pohjaan aika hyvin näköjään :P
Sellaisia kapeita paikkoja rinteessä, jossa puun ympäri 180 astetta kääntyen tuossa myös testailin, lisäksi vielä haasteena, että oksat matalalla, ihan hyvää harjoitusta tuntuu sekin olevan, että sen kropan saa oikeasti liikkumaan siinä pyöränpäällä.
Autonrekaita kun sopivasti heittelee sekaan, niin tulee sekin harjoiteltua että aina ei voi polkea koko kierrosta, tietty sellainen vielä tiukkaan käännökseen niin että rinne viettää sivulle ja ei ollenkaan vaikuta nurmella ajamiselta :D
Suhteellisen lyhyessä radassakin on aika pian paljon ajamista, vaikka toistaiseksi melkein tasaisella ajoahan tämä oli, pari pientä ojanylitystä seassa, kunhan esteitä pääsee askartelemaan ja vielä saa hankittua maastorenkaat, niin sitten vasta voi puhua varsinaisesta maastoradasta, mutta tämä vähäinenkin tuntui jo paljon mielekkäämältä kuin teiden tahkoaminen.
Viikon sisällä taitaa talvikausi alkaa, joten sitä ennen pitää yrittää tuo metsäosuuden reittivaihtoehdot kartoittaa, keväällä sitten pääsee tekemään ennen kuin aluskasvillisuus nousee, talvikaudella jos vähän polkee ajouraa, niin olisi jotain näkyvissä keväällä.
Onhan täällä noita metsäkoneen uria, mutta ne on kovemmantason ajajille, jos onnistuisi piharadalla harjoittelemaan sen verran ja kehittämään fillariakin, että voisi sitten metsäkoneen uria hyödyntää, niin sekin olisi yksi sellainen harrastusmahdollisuuksia lisäävä pointti piharadan puolesta, vaikkei kovin suurta rataa saisikaan aikaan, ajaa enemmän kierroksia.
Sitä mietin, että pitää muutama risteys ja vaihtoehtolenkki tehdä, aika nopeasti muutamalla risteyksellä lyhyeenkin rataan saa paljon vaihtelua eri lenkkejä yhdistelemällä.
Mä olen tehnyt polkuja ihan vaan katsomalla, ettei tuosta vaan voi ajaa. Sitten karsitaan oksat ja risut huutin tuuttiin ja aletaan ajamaan. Ja Katso! siinä on polku. Tällä konseptilla oon saanu aikaiseksi joku 10km ajettavaa polkua, osin haastavaa, osin paskamaista, mutta joku pätkä on ihan helposti tunkattavissa.
Näillä mennään.
Jos jotain lapiotöitä aletaan maastoon tekemään, on ekana otettava maanomistajlta selvää saako sellaisen ryhtyä
Näillä mennään.
Jos jotain lapiotöitä aletaan maastoon tekemään, on ekana otettava maanomistajlta selvää saako sellaisen ryhtyä
Samahan se on myös risujen ja oksien katkomisenkin suhteen, mutta itse kun omistaa maan niin lupa voi järjestyä helpostikkin, parisuhteessa elävät tietävät, että aina se ei kuitenkaan ole niin ;)
Itse katson, että jos säännöllisesti jossain maastossa alkaa kulkemaan, niin että alkaa polkuja muodostumaan, sitä polkujen muodostumista ennen ottaisin yhteyttä maanomistajaan ja pyytäisin luvan, ihan vain siksi, että ei tule yllätyksiä ja siitä sitten eripuraa, vaikka jokamiehenoikeudella maastossa kulkeminen onkin ihan luvallista niiden jokamiehenoikeuksien puitteissa.
Yritän noudattaa sellaista periaatetta, että enemmin enemmän kyselee etukäteen kuin selittelee jälkikäteen ja monta juttua on mahdollistunut jotka eivät toisella tapaa toimien varmasti olisi onnistuneet.
Meillä on vaimon kanssa projektina rakentaa lyhyt enska/dh rata vaimon vanhempien maille. Vähän on pohjatöitä tehty ja rata suurin piirtein suunniteltu, olikohan tuolla nyt mittaa 300m ja korkeuseroa 15m. Ylöspäin tunkatessa matkaa lähtöön noin 100m.
Reitin suunnitteluun meni varmaan tunti ja toinen tunti oksien yms. raivaamiseen. Nyt radan pystyy paria jyrkännettä lukuun ottamatta ajamaan läpi mutta tuollainen suomalainen metsäpohja on paksun aluskasvillisuuden takia melko pehmeä ja täten rullaa melko huonosti.
Ens keväänä olis tarkoitus viimeistellä pohjatyöt vähän aluskasvillisuutta raivaamalla ja levittämällä kovempaa maa-ainesta radalle, rakentaa pari kallistettua mutkaa, siistiä alastulo hyppyreille ja rakentaa vähän puurakennelmia yli parin kuopan ja jyrkänteen. Saa tuota varmaan kaksistaan tehdä pari viikonloppua mutta onpahan sitten tekemistä kun joutuu anoppilaan lähtemään :D
Loppuun vielä fiilistely kuva lähdöstä
http://3.bp.blogspot.com/-LDFNQQcUEY0/UmLEaG_DzdI/AAAAAAAAFno/V1xNSQElIzI/s640/v%25C3%25A4%25C3%25A4rinp%25C3%25A4inmave+017.JPG
Rata laskee melko lähelle järveä, eli kuvan mukaan laskua voisi olla enemmänkin kuin tuo 15m mitä gps näytti korkeuseroksi.
Onpas mukava kuulla/nähdä, että muillakin on projekteja :)
GPS saattaa tosiaan joskus heitellä korkeuksia vähän mitensattuun, kymmenen kertaa mäen kun kulkee, niin saa 10 korkeutta, kyllä siitä jotain suuntaa saa, mutta mittausvälineeksi korkeuden suhteen ei moisesta taida olla ainakaan kuluttajahintaluokassa.
Itse olen maastokartasta katsellut nykyään korkeuksia, eihän siinäkään ole metrilleen ne korkeudet, mutta joka 5. metri kumminkin ja välillä niitä apukäyriäkin laitettu.
Omalla tontilla ei taida olla kuin noin 2m suurin korkeusero, joten kovin hirmuisia mäkiä ei ole, mutta 20m matkalla tulee se ero, jolloin saa sitä mäentuntua, kun edestakaisin kiipeilee.
edit: Tämä oli se tyyppi, jonka videoita katselin Max Schrom:
http://www.youtube.com/watch?v=GfFfGpvNdRs
Videon mukaan kaupunkiympäristö on valmis rata, sen kuin vaan 'ajelee' tuollain vaivattomasti :rolleyes:
Tuu mii *pumpattava killerikivikko*Eihäsoo ku ajaa vaan.
Jos trial-hommiin kaipaa inspiroivia videoita, niin taitaa Dannyn videot olla omaa luokkaansa: klikitiklik (http://vimeo.com/search?q=macaskill).
Katselin ennen kuin sähköt poistuivat jonkun Max Scorn (tjms.) videoita tuubista, kyllä se yli metrin korkuinen kivi taisi olla jonka päälle se pomppi ilman mitään apuja, ei ne toiset taida tarvita mitään apuja moiseen, mulle haastetta on jo alle 10cm korkuisen pienen betonikakkaran päälle kipuamisessa :D
Sullahan on sitten mitä mainioimmat puitteet järjestää itsellesi harjoituspaikka esteiden ylittämiseen. Puutavarasta/kivilaatoista rupeat kokoamaan eri korkousia tasoja, joiden päälle ja alas ajamista voit harjoitella. Ensimmäinen porras semmonen, jonka nyt pääset just ja just ja viereen pari korkeampaa, 5 - 10 cm nousulla. Tasoa nousun perään 2-3 metriä, jolloin ehdit saamaan paketin kasaan ja voit ajaa hallitusti pöydältä alas(dropata).
Tai teet yhden tason, jota korotat taitojen karttuessa.
Mää näkisin pihan käytön enemmän semmoisena leikkikenttä tyyppisenä harjoittelualueena, jossa on erillaisia esteitä/haasteita joita voi harjoitella vapaassa järjestyksessä. Tietty näiden järjestely radaksi on myös yksi vaihtoehto.
Kaivonrenkaat voit upottaa maahan(/lapioida maata ympärille) kyljelleen niin syvälle että pääset ajaan yli. Sitten alat lapioimaan maata ympäriltä vähemmäksi ja este kehittyy taitojen mukana.
Sullahan on sitten mitä mainioimmat puitteet järjestää itsellesi harjoituspaikka esteiden ylittämiseen. Puutavarasta/kivilaatoista rupeat kokoamaan eri korkousia tasoja, joiden päälle ja alas ajamista voit harjoitella. Ensimmäinen porras semmonen, jonka nyt pääset just ja just ja viereen pari korkeampaa, 5 - 10 cm nousulla. Tasoa nousun perään 2-3 metriä, jolloin ehdit saamaan paketin kasaan ja voit ajaa hallitusti pöydältä alas(dropata).
Tai teet yhden tason, jota korotat taitojen karttuessa.
Mää näkisin pihan käytön enemmän semmoisena leikkikenttä tyyppisenä harjoittelualueena, jossa on erillaisia esteitä/haasteita joita voi harjoitella vapaassa järjestyksessä. Tietty näiden järjestely radaksi on myös yksi vaihtoehto.
Kaivonrenkaat voit upottaa maahan(/lapioida maata ympärille) kyljelleen niin syvälle että pääset ajaan yli. Sitten alat lapioimaan maata ympäriltä vähemmäksi ja este kehittyy taitojen mukana.
Epämaasturi (hybridi) tekee omat haastensa myös, ei edes etujousitusta ja kehnot v-jarrut, niin ei paljoa tarvitse, että haastetta tulee, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.
Epämaasturi (hybridi) tekee omat haastensa myös, ei edes etujousitusta ja kehnot v-jarrut, niin ei paljoa tarvitse, että haastetta tulee, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.
No eipä tuossa sun linkaamassa videossakaan ollut etujousitusta. Siitä taitaa olla ko touhussa vain haittaa. No hyvät jarrut toki voi olla jossain tarpeen, mutta aika pitkälle pääseen kokonaan ilmankin
No eipä tuossa sun linkaamassa videossakaan ollut etujousitusta. Siitä taitaa olla ko touhussa vain haittaa. No hyvät jarrut toki voi olla jossain tarpeen, mutta aika pitkälle pääseen kokonaan ilmankin
No joo, kai ihan uusimpia trialpyöriä on rajatulla joustolla, mutta jäykkiähän ne on ja kumit sitten tekee sitä joustoa. Helpompihan se on hallita etupyörän varassa kikkailua ilman jousitusta, joissain jutuissa tosin siitä on apua.
Trialpyörät noin muutoin eroaa sitten aika paljon. Sitä en tiedä millainen se Maxin pyörä oikein on, kun enemmän maasturin kuin trialpyörän näköinen.
Oikealla maasturilla tuntuu olevan se etu, että pystyy paljon helpommin pysymään paikoillaankin tasapainossa, mun epämaasturilla aivan mitätönkin painonsiirtymä romahduttaa tasapainon välittömästi ja kerralla, mutta tietty opettaa se sitä tasapainottelua, kun tavallaan se 'tasapaino-ikkuna' on mahdottoman pieni. Sen mitä oikeaa maasturia kokeilin, niin siinä oli merkittävästi suurempi se 'ikkuna' eli paino sai siirtyä selvästi ja vaikutus hyvin rauhallinen ja vähäinen siihen tasapainon horjahtamiseen.
Tangon laitoinkin jo niin alas kuin sai, on selvästi alempana kuin penkki ja tukevoitti menoa, vaikka siltikin todella hankala piennarviivan päällä pysyä, kun taas oikealla maasturilla vaikka ilman käsiä pystyi ajamaan piennarviivaa pitkin, tavallaan hybridin ominaisuus ilmeisesti tuollainen, kun paljonkin olen lukenut moisissa olevan tuollaista.
Ei juuri eroa mummopyörästä vakauden suhteen, mutta kyllähän mummopyörälläkin pystyy tasapainoilemaan, mun taidoilla tosin vain hetken, mutta varmasti joku etevämpi silmät kiinni ja ilman käsiä ajaa junanraidetta pitkin.
Rataa kun suunnittelen pitää tuo huomioida, samoin kuin se, että jonain päivänä ihan aidon maasturin hankin, tosin se päivä on jossain kaukana tulevaisuudessa.
Kun on tuo trial ja sitten on polkupaahtaminen eli jonkinsortin XC, niin noiden puolivälissä tai ehkä vähän puolivälistä trialin suuntaan voi olla se mun mieluisin alalaji, onko se sitten enemmän freeride termiltään, kun ei ihan täysin osu muihin?
Freeride nyt on käytännössä ihan mitä ajoa vain mutta taitaa olla kuitenkin lähimpänä alamäkivoittoista ajoa luonnonpolkua isolla joustolla hyppyja droppeja jne.
Tommoseen takapiha kikkailuun hommaisin jäykkäperäisen maasturin. Eikä sen tarvitsisi olla kummoinen kun voittaa hybridin.
Nyt syksyllä (vai talvella?) Saa jo 500 ihan kelpo pyöriä millä opetella kikkailemaan ja tekniikkaa. Miten nyt menee ojan yli? Voi tietysti olla hybridillä haastavaa keulia eturengas ojan yli ja takapää pohjan kautta, harjoitusta ja vauhtia lisää niin kohta pääsee ojan yli hyppäämällä :)
Freeride nyt on käytännössä ihan mitä ajoa vain mutta taitaa olla kuitenkin lähimpänä alamäkivoittoista ajoa luonnonpolkua isolla joustolla hyppyja droppeja jne.
Tommoseen takapiha kikkailuun hommaisin jäykkäperäisen maasturin. Eikä sen tarvitsisi olla kummoinen kun voittaa hybridin.
Nyt syksyllä (vai talvella?) Saa jo 500 ihan kelpo pyöriä millä opetella kikkailemaan ja tekniikkaa. Miten nyt menee ojan yli? Voi tietysti olla hybridillä haastavaa keulia eturengas ojan yli ja takapää pohjan kautta, harjoitusta ja vauhtia lisää niin kohta pääsee ojan yli hyppäämällä :)
Bilteman 38mm leveä 28" nastakumi edessä ja ojan ympäristö pehmeää sammalta + pitkää heinää.
Eilen meni yllättävänkin helposti, mutta tänään kun laskin tankoa ja en laskenut satulaa, oli hankalempaa, satulaa pitäisi moisessa laskea, että saisi riittävästi painoa taakse, jotta keula kimpoaisi ylös, ajoin sitten eturenkaan ojaan sopivasti vinottain ja ihmettelin, että tämähän pysyy pystyssä ihan itsekseen, pieni sade ja märkä heinä, sekä raparperin tynkä varsi oli liian liukasta takarenkaalle, joka on se 38C 28" Camel merkkinen, muutoin pitää erinomaisen hyvin märälläkin heinällä. Toisella yrittämällä meni jo paremmin, mutta kun vieläkään en satulaa laskenut, niin jäi vähän vaisuksi, kuitenkin sen verran pohjan yli, että polkaisulla ja painonsiirrolla taakse jaksoi sutimatta nostaa renkaan yli ojasta.
Ei kai se oja ole kuin 15cm syvyinen ja olisiko 30cm leveä, aika loivat seinämät. Jos olisi leveämpänä ja saisi Camelia jostain järkevästi hankittua, niin hommaisin sellaisen, mutta kun ei ole.
Poistin eilen yhden pyöreän kukkaistutuksen ja siinä sellaista oikein höttöistä multaa vähän reunoja alempana, keskellä sammalnurmea tuo rinteessä, ajelin alamäen puolelta ja keulin eturenkaan yli ja yritin takarenkaan nostaa yli, vaan ei ollut tarpeeksi vauhtia, nousi se apinanraivolla polkien kumminkin ylös eikä pahemmin edes kuopinut. Tuollaisia helppoja nämä mun haasteet, mutta yllättävän hyvin tuo sujuu, pyörä tuntuu menevän paikoista mistä ei olisi uskonut ja yllättävän hyvin noita filmejä katsomalla on tarttunut se painonsiirtely jo muistiin.
Suurin ongelma tuolla on se, että paikoillaan ei oikein kestä pystyssä, joten ei voi paljoa hakea nostokohtaa, vaan 'lennosta' tehtävä ja nyyppänä se ei aina mene aivan kuten mielessä homman suunnitelee. Koska ei ole tullut lennettyä kumoon, vaan jalka maahan on riittänyt, niin yritystä ei varmaankaan ole tarpeeksi :D
Pitää varoa ettei vanhat luut katkeile :o
Ai niin, mun hybridissä on maasturivälitykset 22-36 pienin muistaakseni, toi helpottaa tietty aika paljon, käytännössä joko pito loppuu, keulii tai etenee ja nykykuosissaan painaa noin 13kg.
Yritin vimmatusti saada takarengasta ylös maasta sitten alamäkiosuudella ja eihän siitä mitään tullut, märällä v-jarrut ei pidä, mutta palat häviää silmissä, kuivalla ehkä onnistuu, paremmilla jarrupaloilla ehkä tuo helpottuisi ja aika tarpeen olisi monessa kohtaa, että jarrut tosiaan purisivat.
500 eurossa on noin 495 euroa liikaa, mutta jäykkäperäinen, johon mahtuu leveäkin rengas ja levyjarruilla sitten joskus, mutta tämä vähäinenkin testailu kyllä jo on vähän parantanut tasapainoa ja hankalien paikkojen selvitystä, aika nopeasti näin alussa oppii. Tai osasinhan minä vähän joskus 90-luvulla, kun oikeita metsäpolkuja viimeksi ajoin, mutta aika vähän.
Keräilin syksyllä sellaisia pölkkyjä metsästä, 20-30cm halkaisijaltaan ja puolesta metristä melkein metriin pituutta, mietin, että joku sellainen voisi olla hyvä ylitettävä, en tiedä kuinka killeri olisi jos pistäisi halki ja latoisi peräkkäin, sellainen pyykkilauta, märkänä tietty turkaisen liukas, mutta tavallaan myös haastetta sellaisessa, pitäisi olla vaan ne märälle juurakolle kelpaavat renkaat, joista on se yksi keskustelu.
Enemmän pitää ajella ihan ilman rakennelmia tuota tiukkojen mutkien lenkkiä ja ojien ylitystä, että vähän kehittyy ja sitäkautta sitten hahmottuu se lopullinen suunnitelmakin, tietää vähän sitä haastavuustasoakin sitten paremmin tehdä, kun varmaankin aika nopeasti alussa kehittyy.
Note to self, ojanyli hypyn jälkeen jos pitäisi tehdä endo ja kääntää takapyörä ilmassa sivulle, jotta pääsisi kiertämään ruusupuskan, EI ole sopiva juttu aloittelijatason radalla, no piti se puska muutenkin hävittää, käyhän se ajamalla siitä läpikin, mutta sentään hyppy onnistui, etujarrusta ei sitten löytynyt pitoa, jonka jälkeen tuli se perinteinen ei helv.... ja apinanraivolla polkeminen pelasti jälllen pahimmalta :D
Takavaihtajan se pretensionin antava jousi tykkäsi huonoa, piti kiriä kaikki peliin ja silti meinaa olla liian löysä, heikkoja osia löytyy tässä touhussa.
Radan tuo pihaosuus on kyllä muutoin aika ok ja tuntuu sen kiertäminen kehittävän selvästi sitä miten pyöränpäällä oikein istuu ja tasapaino paranee kummasti, jos vielä saisi tuon metsäosuuden suunniteltua.
Kuinkas kannot, sellaisen ylityshän voisi olla ihan hyvä harjoitus? Pellon kynnöksen ylikin ajelin, aika raskasta touhua tai sitten mun kunto on vaan yhä huono :o
Kannot on mun mielestä enemmän kierrettäviä kohteita metsässä. Pyöreä muoto ja puu materiaalina tekee niistä usein petollisia. Jos sattuu vähän sivuun, saattaa pyörä lähteä jokseenkin hallitsemattomasti eri suuntaan kuin oli suunnitellut. Harjoitteluun käyttäisin jotain ennakoitavammin käyttäytyvää pohjaa tai kantoja puurakenteiden tukemiseen.
Kannothan on monesti aika limaisiakin, ei mitään pitoa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että huono seppä se työkalujaan syyttää:
http://www.youtube.com/watch?v=HhabgvIIXik
Kun nyt ensin oppisi pysymään tasaisellakin pystyssä, lankku maassa on jo haaste mulle :rolleyes:
No nyt on prkl kaivettu ja käännelty kiviä tarpeeksi yhdelle viikonlopulle. Eli aloitettiin radan rakennus tosissaan kun lumet ja ruota hellittivät. Ehkä joku 6h siinä meni 3-4 ihmiseltä saada tuo 300m about ajettavaan kuntoon umpimetsään. Vaimo lupasi kirjoittaa blogiinsa tuosta radan rakentamisesta niin linkkaan sen sitten joskus tähän. Jotain työväline/menetelmä huomiota pikaisesti ehkä tulee mieleen:
-kaatuneita puita pätkimällä saa hyvät rungot mutkien kallistuksiin, vielä kun vähän vetää ruuveilla yhteen niin tulee tosi pienellä vaivalla tukeva pohja.
-maata tarvitsee tosi paljon tasoitteluun jos on vähän kivistä maastoa ja tarkoitus on saada nopea rata, meillä menee varmaan 20 kottikärryllistä tuohon 300m matkalle.
-pienempi traktori olis kova sana, nyt täyty kärrätä maata osaan radasta helvetin kottikärryillä.
-kottikärryt menee ylämäkeen painavallakin kuormalla kun kaksi vetää liinalla edestä ja yksi työntää.
Tank Driver
06.04.2014, 15.31
Nyt olisi hyvä tekosyy ostaa mönkijä...
Hieno meininki, tykkään!
Tsemppiä rakenteluihin, vedenpoistoon kannattaa käyttää pari ajatusta ettei ne vaivalla kuljetetut täyttömaat katoa sateiden tai sulamisvesien mukana. Rungot on myös hyvä kiinnittää maahan jollain kiiloilla tms jos niitä käyttää bermien pohjana, yllättävän kova voima kohdistuu niihinkin.
Joo tuo sadevesi homma täytyy tarkastaa ens kerralla. Mönkijä löytyy jo mutta maasto on sen verran mäkistä ja haastavaa, että jo ilman kärryä meni vinssaamiseksi :D Pistän tähän pari kännykkäkuvaa kun en ole vielä ladannut kamerasta parempia.
https://www.dropbox.com/s/ylixsmsddhmrp0b/2014-04-05%2018.19.52.jpg
Tossa on ekan mutkan pohjat. Hiekkaa oli helpompi käsitellä kun savea mutta se ei oikeen sovellu päällimäiseksi kerrokseksi, joten tuotiin tohon viimeseks savea. Tukit vedin tosiaan takapuolelta puun paloilla toisiinsa kiinni ja ainkin parin koe vedon perusteella tuntu tosi tukevalta.
https://www.dropbox.com/s/ofn9yg02m4lpvqc/2014-04-05%2018.18.24.jpg
Tossa on kuva lähdöstä. Alhaalla näkyy tuo eka mutka ja väliin tulee hyppyri, jolle on tossa maastossa jo valmiina sopiva alastulo rinne. Tosta saa jo ihan reilusti vauhtia kun polkasee ylhäältä liikkeelle ja laskee ton sillan alas eli saa siihen nyt jonkun kokosen hypyn aikaseks. Vaikka tarkotus nyt ei ole mitään jättihyppyjä yms. rakentaa vaan saada helpohko treenirata niin pääsee vaimokin ajamaan. Tietenkin joutuu ehkä tekemään itselle vähän isomman nokan myöhemmin siihen viereen :D
http://rahkamuija.blogspot.fi/2014/04/no-dig-no-ride_1671.html
Tuolta lisää kuvia ja tarinaa tämän hetken tilanteesta. Tosta radan tämän hetkisestä lopusta olisi matkaa "maaliin" vielä joku 30m missä on tällä hetkellä vain traktorin mentävä ura johonkin 5-10% alamäkeen. Itseäni ehkä vähän houkuttelisi rakentaa joku vähän reilumpi alastulokumpu ja pari nokkaa siihen sitten kun kerta pääsee oikeen traktorilla työstämään. Täytyy nyt ehkä eka tehdä toi metsässä kulkeva osio valmiiksi ja katsella sitten.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2024, Jelsoft Enterprises Ltd.