CwA
23.10.2013, 21.11
Varmaankin yksi haastavampia on sellainen sohjo, jossa esimerkiksi on autolla ajettu lumella, lumi jäätynyt ja sitten jää alkaa sulamaan, hyvin paksua sohjoa, joka tahtoo pettää renkaan alla, usein myös ei petä tasaisesti, vaan on kuin ajaisi renkaan katukiveykseen kiinni ajaessaan ajoradalla ja kun kääntää estääkseen kaatumasta, niin rengas ei nouse kovemman sohjojään päälle vaan alkaa luistamaan.
Kokemukseni mukaan tuota vastaan voi kamppailla lähinnä kahdella asialla (+ tietty paremmilla renkailla):
- eturenkaaseen vielä vähemmän painetta, jos eturenkaan saa pitävemmäksi kuin takarenkaan, niin harvemmin kaatuu / meno stoppaa, matalampi paine tarjoaa paremman pidon.
- painopistettä eteen, eli sama kuin jyrkkää mäkeä noustessa.
Noiden lisäksi voi sitten yrittää olla kääntämättä ja siirtää painopistettä pyörän toiselle puolelle vähän kuten trackstandissä, kallistaa pyörää ja pitää ohjauksen suht suorassa, vaatii harjoitusta, mutta tuolla ainakin hitaissa nopeuksissa voi selvitä aika pahoistakin horjahduksista sohjossa ilman jalan asettamista maahan.
Touhu tietty menee jollaintapaa moottoripyörien enduroajoa muistuttavaksi, kun renkaat on riittävän onnettomat ja sohjo riittävän paksua, ehkä tie/polkukin vielä hyvin kalteva.
Tuokin on omalla tavallaan haastavuudessaan kiinnostavaa ajoa, sitä en tiedä mihin maastopyöräilyn alalajiin lähinnä kuuluu, mutta alle kävelyvauhtinen taiteilu nostaa sykkeitä yllättävän hyvin.
Mitäs kikkoja muilla on tuohon haastavaan alustaan?
Kokemukseni mukaan tuota vastaan voi kamppailla lähinnä kahdella asialla (+ tietty paremmilla renkailla):
- eturenkaaseen vielä vähemmän painetta, jos eturenkaan saa pitävemmäksi kuin takarenkaan, niin harvemmin kaatuu / meno stoppaa, matalampi paine tarjoaa paremman pidon.
- painopistettä eteen, eli sama kuin jyrkkää mäkeä noustessa.
Noiden lisäksi voi sitten yrittää olla kääntämättä ja siirtää painopistettä pyörän toiselle puolelle vähän kuten trackstandissä, kallistaa pyörää ja pitää ohjauksen suht suorassa, vaatii harjoitusta, mutta tuolla ainakin hitaissa nopeuksissa voi selvitä aika pahoistakin horjahduksista sohjossa ilman jalan asettamista maahan.
Touhu tietty menee jollaintapaa moottoripyörien enduroajoa muistuttavaksi, kun renkaat on riittävän onnettomat ja sohjo riittävän paksua, ehkä tie/polkukin vielä hyvin kalteva.
Tuokin on omalla tavallaan haastavuudessaan kiinnostavaa ajoa, sitä en tiedä mihin maastopyöräilyn alalajiin lähinnä kuuluu, mutta alle kävelyvauhtinen taiteilu nostaa sykkeitä yllättävän hyvin.
Mitäs kikkoja muilla on tuohon haastavaan alustaan?