Näytä tavallinen näkymä : 70 km peräkkäisinä päivinä, jaksaakohan?
Olen aloittanut tänä keväänä maantiepyöräilyn (fillarina Focus Cayo 3.0) ja sitä ennen ajoin ihan perus hybridillä. Pisin lenkki on ollut tähän mennessä 55 km ja aikaa on mennyt himpun verran alta pari tuntia. Nyt ylihuomenna olisi ehkä edessä 70 km matka kahtena päivänä peräkkäin. Houkuttaisi kovasti lähteä polkemaan, mutta mietityttää kun en ole koskaan noin pitkää matkaa tehnyt ja vielä kahtena päivänä putkeen. Kunto _ehkä_ kestää, mutta polvesta en mene takuuseen. Oikea polvi meinaa nimittäin ajoittain kipeytyä ulkosyrjältä. Eipä tuo mikään mahdottoman pitkä matka ole mutta arveluttaa kovasti kestääkö oma psyyke tuon ja mitä polvi sanoo. Kerta matkana lähtisin ilomielin veivaamaan mutta kun kotiin pitäisi jaksaa vielä polkea... Kunto minulla on kohtuu hyvä eikä ongelmaa juurikaan ole että selkä puutuisi. Voimajuomaa varaisin matkaksi ja hiilaria tankkaisin vähän enemmän paria päivää ennen lenkkiä.
Hmm... Kuinkahan tässä käy??
Lisätään vielä että olen useasti polkenut 50 km kahtena päivänä putkeen eikä ole hirveän tiukkaa tehnyt. 40 km tulisi vain lisää yhteensä.. Ei ole paljoa mutta miten se pää tuon kestää :D
Olen aloittanut tänä keväänä maantiepyöräilyn (fillarina Focus Cayo 3.0) ja sitä ennen ajoin ihan perus hybridillä. Pisin lenkki on ollut tähän mennessä 55 km ja aikaa on mennyt himpun verran alta pari tuntia. Nyt ylihuomenna olisi ehkä edessä 70 km matka kahtena päivänä peräkkäin. Houkuttaisi kovasti lähteä polkemaan, mutta mietityttää kun en ole koskaan noin pitkää matkaa tehnyt ja vielä kahtena päivänä putkeen. Kunto _ehkä_ kestää, mutta polvesta en mene takuuseen. Oikea polvi meinaa nimittäin ajoittain kipeytyä ulkosyrjältä. Eipä tuo mikään mahdottoman pitkä matka ole mutta arveluttaa kovasti kestääkö oma psyyke tuon ja mitä polvi sanoo. Kerta matkana lähtisin ilomielin veivaamaan mutta kun kotiin pitäisi jaksaa vielä polkea... Kunto minulla on kohtuu hyvä eikä ongelmaa juurikaan ole että selkä puutuisi. Voimajuomaa varaisin matkaksi ja hiilaria tankkaisin vähän enemmän paria päivää ennen lenkkiä.
Hmm... Kuinkahan tässä käy??
Pahimmat polven viholliset ovat väärin säädetty penkki, liian alhainen kadenssi ja liiallinen voimankäyttö.
Rento mieli, voimaa maltillisesti, kadenssi sopivan korkealla ja tarvittaessa lyhyitä muutaman minuutin jaloittelutaukoja. Älä yritä ajaa kelloa vastaan, vaan aja vain rennosti ja katsele maisemia. Jos ei onnistu muuten, niin piilota kello ja nopeusmittarit. Niistä on vain harmia. Ajattele, että olet aikaa viettämässä et menossa paikasta A-paikkaan B mahdollisimman nopeasti. Ei matka tapa vaan vauhti. Ja psyyke kestää, kun ei ajattele jäljellä olevaa matkaa, vaan nauttii siitä hetkestä, jossa on. Jos etenet, niin tulet aina perille, ei sitä tarvii miettiä paljonko on ajettu tai paljonko on jäljellä. 70 km maantiepyörällä vaikka nopeudella 20 km/h on vain 3,5h, aika aamiaisesta lounaaseen, kevyttä ulkoilua, maisemien katselua. Kyllä sinä sen jaksat ja kestät.
Kyllä varmasti jaksat, ei muuta kuin menoksi ja stressaminen vähemmälle :)
Varmasti jaksat. Minä tein ensimmäisenä pyöräilyharrastajakesänäni neljän päivän pyöräretken. Siihen mennessä pisin polkemani matka oli noin 150 km. Pyöräretkellä lyhin päivämatka oli 140 km, kahtena päivänä yli 200 km ja yhtenä 185 km. Ja kaikki peräkkäisinä päivinä ja hyvin jaksoin.
Kyllä jaksaaaivan mainiosti ja nälkä kasvaa syödessä...
Riippunee polvista. Kunto kestänee tuon matkan hyvin jos nyt menee 55km alle kahteen tuntiin. Ajettiin vaimon kanssa viime vuonna vajaa 600kilsan kesälenkki KA 90km etapeilla (pisin 135km lyhyin 40km), jolloin vaimolla oli pohjilla jonkin verran kilometrejä, joista pisimmät muistaakseni 50km:n lenkeiltä. Hänellä kuitenkin polvi kipeytyi loppumatkalla ja oli kipeä seuraavan viikon lenkin jälkeen. Tänä vuonna kun kilsoja ei ollut alla pääsi 100 kilometriä, jonka jälkeen käännytin hänet kotiin kun polvi meni uudestaan. Olisi kaivattu enemmän kilometrejä pohjalle polven takia, vaikkei matkanteko kunnosta jäänytkään kiinni.
Itse olen myös kärsinyt noista ulkosyrjän polvikivuista, jotka osallani johtuvat pehmeästä rustosta polvissa. Oon myös saanut liian rajuilla kilometrien lisäyksillä polvet aika huonoon kuntoon, joten suosittelen myös tuota kevyttä kadenssia, välttämään putkelta runttaamista ja asteittaista määrien nostamista.
Jaksaa, jaksaa, noilla spekseillä... Jos ei ole ennen koetellut "pyrstön" ja satulan yhteensopimista useana päivänä peräkkäin, kannattaa siihen paneutua. Kipeä takalisto syö motivaatiota rotan lailla...
hannahoo
02.08.2013, 20.59
Jaksat varmasti!
Polvesta:
Hoida ajoasento kuntoon (satulan korkeus, polven liikerata) ja venyttele - myös jatkossa - säännöllisesti ja monipuolisesti (reidet, pakarat, pohkeet, IT-jänne).
Lämmittele. Pysähdy ja pyörittele polvea alkumatkasta. Auttaa ainakin itselläni, jos heti alkumatkasta tuntuu kipua.
Ota tarpeeksi kevyesti ja pidä taukoja. Ennakoi energiantarve eli juo/syö jo ennen kuin alkaa heikottaa. :)
Joenranta
02.08.2013, 21.20
Ei ole minukaan mielestä ongelmia. Eihän ole tarkoitus, että vedetään yhteen putkeen 70km. On hyvä pitää lyhyitä taukoja välillä. Huomasin äskettäisellä viikon pyöäretkellä kaverin kanssa, että päivittäisiä noin 90Km:n pyörämatkoja päivitellään tai ihastellaan, kun varasi majoituspaikkaa seuraavaa iltaa varten tai kun saavuimme majapaikkaan. Kyse ei ole mistään ihmeellisestä suorituksesta. Tietenkin pitää olla pyöräillyt aikaisemmin niin, että tietää, mistä on kyse. Blogini, jonka olen julkaissut kohdassa pyörämatkailu on muuten http://joenranta.blogspot.com
Kyllä tuo varmaankin onnistuu kun kerran peruskunto on kohdallaan. Itse yllätyin kun joku vuosi sitten ajoin silloisen maksimimatkani n.140 km kahtena päivänä peräkkäin. Ennakkoon pelotti miten toinen päivä sujuu, mutta siinä se meni kuin ensimmäinenkin. Sääolosuhteet vaikuttavat paljon. Ja kun malttaa pitää matkalla taukoja, pyörä kulkee taas kummasti. Omassa polvessani joskus ulkoreunan nivelsiteet ärtyivät kun keväällä pidensin lenkkejä liian äkkiä. Tosin mulla polvet oireilee muutenkin helposti kylmillä säillä.
Teepä tälläinen venytys aina kun kerkeät, pari kertaa päivässä niin pitäisi osaltaan auttaa ITB -jänteen kireyttä joka esiintyy polven ylkösyrjän kipeytymisenä ja voi johtaa tulehtumiseen. http://www.youtube.com/watch?v=qodfG8NDXPU
Turha kiire pois! jaa matka vaikka 3 etappiin ja pidä kunnon tauot, käy vaikka kahvilla ja pullalla välillä tai syö evästä. Ei matka tapa vaan vauhti sanoi Tahko Pihkala aikoinaan :)
Rento mieli, voimaa maltillisesti, kadenssi sopivan korkealla ja tarvittaessa lyhyitä muutaman minuutin jaloittelutaukoja. Älä yritä ajaa kelloa vastaan, vaan aja vain rennosti ja katsele maisemia. Jos ei onnistu muuten, niin piilota kello ja nopeusmittarit. Niistä on vain harmia. Ajattele, että olet aikaa viettämässä et menossa paikasta A-paikkaan B mahdollisimman nopeasti. Ei matka tapa vaan vauhti. Ja psyyke kestää, kun ei ajattele jäljellä olevaa matkaa, vaan nauttii siitä hetkestä, jossa on. Jos etenet, niin tulet aina perille, ei sitä tarvii miettiä paljonko on ajettu tai paljonko on jäljellä.
Kun aloittajakin otti tuon pääkopan puheeksi, niin kiinnostaisi kuulla tästä puolesta (vielä) enemmänkin. Itse kun normaalisti ajan vain 2 x 11 km päivässä työmatkaa, niin tuollainen 70- 100 km, mikä Suomessa tulee helposti kaupunkien/leirintäalueiden/kiinnostavien kohteiden minimiväliksi, on aika paljon enemmän. Ja parilta viime vuodelta on vielä tullut kokemuksia parin-kolmen päivän matkanteon jälkeen ilmenevistä vaivoista (polvet tai nyt viimeksi akillesjänne), joita ei lyhyillä matkoilla huomaa, niin "pitkän" matkan ajaminen on alkanut vähän stressata etukäteen.
Eli minkälaista tsemppausta olette onnistuneesti itsellenne pitäneet? Tai miten tuon rentouden ja hetkestä nauttimisen saisi pidettyä päällä tuntikausia? Ei kannata tässä kiinnittää huomiota kilometreihin sinänsä, vaan sellaiseen päiväetappiin, joka omaan kuntoon/tottumuksiin nähden on vähän epävarmalla pohjalla.
Kantsii miettiä kenkien tuunailua ja kokeilua. Itsellä ollut samanmoista polvien kipeilyä aikoinaan. Pohjallisten alle pientä korotusta toiseen reunaan. Tai sitte säätelet satulaa millin eteen/taakse. Sekä voit tietty keventää polkua, lisää kadenssia ja ajat pienemmällä vaihteella. Noh... kerros miten polvi kesti, lenkki takana kohta?
Mulla toimii tsemppauksena matkan jakaminen välietappeihin. Ajelin tuossa 60, 150, 150, 50 pätkät viime kuussa leiriytymisvarustuksella ja aika helposti meni kun oli aina välimatkan pullakahvi- tai ruokailupaikka tiedossa. Tylsillä tieväleillä auttaa mittarin väliaikatiedot. Itsellä tuo viritetty 5km:n kierroksiin ja aina 2-4:n väliein tankkailin jotain kiinteää juomisen lisäksi. Myös väliaikatietojen pohjalta nopeusennätysten tekeminen on aina mukavaa. Myötäisessä kun pistelee kamelilla vaikka 10 kilsaa yli kolmeakymppiä, niin kyllä siitä saa puhtia. :)
Myrskysää on pahin motivaation tappaja, mutta eipä se ajo kauheasti muutu kun vetää sadevaatteet päälle ja jatkaa matkaa. Maisemia ei jaksa katsoa ja menee vaan suorittamiseksi, mutta samaa polkemista homma on kuitenkin. Sateella hankin itselleni aina katon pään päälle, enkä edes harkitse teltan pystyttämistä kaatosateessa. Nössö ja mukavuuden hakuinen olen. Myönnettäköön.
Harryupp
04.08.2013, 14.26
Jos olet huolissasi polvien kestosta, jätä isompi ratas rauhaan ekoina päivinä ja jaa mielellään ne 70 kilsaa kahteen osataipaleeseen. Ota ylämäet rauhallisesti ja anna vastaavasti mennä alamäissä ja jollet automaattisesti polje putkelta ylämäessä ota muut lyhyt tauko jolloin nouset pois pyörästä.
MATKA SUORITETTU ONNISTUNEESTI! :)
Menomatkalla polvi kipeytyi aika roimasti jo 45 km kohdalla. Tein sitten venytyksiä ja poljin todella rauhallisesti loppumatkan. Matkaa tuli yhteensä 76 km ja aikaa kului menomatkalla 3:02 h (mukaan lukien kolme lyhyttä pysähdystä). Aurinko paahtoi mennessä niin reippaasti että nyt on reidet punaiset ja käsissä on komea rusketus ranteen ja kyynärpään yläpuolen välillä :D Eli aika kaameat rajat. Perillä venyttelin todella huolellisesti ja hieroin jalkaa kunnolla pohkeesta ja reidestä.
Tulomatka sujuikin sitten vallan mainiosti. Aurinko paistoi sopivasti ja oli jopa pieni myötä-/sivutuuli. Kerrankin ei ollut infernaalista vastatuulta! Polvi toki alkoi ilmoitella itsestään 35 km kohdalla ja sinne 50 km asti oli aika kivuliasta. Parin venytyksen ja hieroskelun myötä alkoi yhtäkkiä helpottaa. Pidin taas kolme lyhyttä paussia ja vähän venyttelin ja join. Matka sujui niinkin rattoisasti että taitin tuon 76 km matkan aikaan 2:41 h! En ole ennen tätä reissua tehnyt yli 55 km matkaa joten olen enemmän kuin tyytyväinen!
Koskahan lähtisi uudestaan... :D
Kumitarzan
04.08.2013, 19.49
Onnea, tuo itsensä ylittämisen fiilis on mahtavaa.
Tunskin kysymys itsensä tsemppausta, rentouden ja hetkestä nauttimisesta pidemmillä matkoilla on asia, jota tulee monesti polkiessa mietittyä. Monesti kun alkaa matka painamaan ja väsyttää niin huomaa, että enää ei osaakaan niin nautiskella vaan touhu menee turhaksi puristamiseksi ja yliyrittämiseksi, vaikka oikeasti ei kiire olisikaan. Huilailu asiaan auttaa mutta monesti näin nöösinä tulee mietittyä, että miten saisi opeteltua enemmän sitä pitkän matkan rytmiä ja malttia. Kai sekin taito kokemuksen mukana kehittyy.
Siitä se lähtee :)
Nyt kannattaa selvittää vielä miksi polvi kipuilee ja mitä pitää tehdä että se ei kipuile ajaessa eikä ajon jälkeen. Matka kuitenkaan ei ole aivan hirmuinen yhtään enempää ajaneille.
Tasamaan tallaaja
04.08.2013, 21.12
Itse jaan pitemmän lenkin kolmeen osaan: ensimmäinen kolmannes ajetaan semmoista vauhtia, että koko ajan tekisi mieli ajaa kovempaa (tämäkin vaatii opettelemista), toinen kolmannes vauhtia, joka tuntuu mukavalta ja sitten, jos vielä voimia ja haluja on, niin viimeisellä kolmanneksella voi ruveta jo vähän ruuvaamaan. Eilen meni tuollaisella vauhdinjaolla 215 km.
Pitkällä lenkillä seuraan vain aikanäyttöä (muistaa juoda 10 minuutin ja syödä 30 minuutin välein) sekä sykemittaria. Lenkin päätteeksi sitten voi tutkia muita faktoja.
Eli, niin kuin moneen kertaan on todettu: ei se matka tapa vaan vauhti.
Joenranta
04.08.2013, 21.52
Kommentoisin vielä tätä pyöräharrastusta. Kun oli kaverin kanssa tehty blogissani kertomani pyörämatka Tampere-Hamina-Helsinki, niin sen jälkeen pidetyn tauon jälkeen pyöräily 50km:n lenkki hyvässä säässä ilman sivulaukkuja ym. tuntui mahtavalta. Onhan selvää, että kuuden päivän pyörämatka kohottaa selvästi kuntoa, vaikka takana olisi edeltänyt päivitäisiä pyörälenkkejä.
Eriävä mielipide :) Tottakai ajelu ilman retkikamoja sujuu kuin tyhjää vaan viikon kuormakamelina toimimisen jälkeen. Sitä sen sijaan en usko, että viikon aikana kunto merkittävästi kohenee, etenkin kuin tuollainen retkiajo on enemmän ja vähemmän samaa junnaamista :)
Joenranta
06.08.2013, 09.54
Kommentoisin vielä edelliseen siten, että minusta tuntui siltä, että pyöräily ilman sivulaukkuja ym. hyvässä säässä pitkän pyörämatkan pidetyn tauon jälkeen, oli helppoa ja nautittavaa. Minusta tämä on tämä asia ilman titeellistä todistelua on minulle riittävä. Tein ko. pyörämatkan jälkeen pidetyn tauon jälkeen kovavauhtisemman lenkin, jolloin keskinopeuteni oli tämän kesän korkein eli jonkinlainen todiste sekin.
Olen 11-vuotiaan poikani kanssa ajanut 330 km neljässä päivässä, eikä poika tosiaankaan ole mikään kilpaurheilija. Nyt pari vuotta myöhemmin ajettiin 580 km reissu ja tällä kertaa poika veti kärryssä omat tavaransa. Pisin etappi 101 km ja tyypillisesti 65-85 km per päivä.
Rohkeasti vaan kaikki retkeilemään. Homma on yllättävän kevyttä kun muistaa olla kiirehtimättä.
Ja onnittelut suorituksesta! Nyt vaan pidentämään reissuja.
Onnittelut Tunski! Tuollainen suoritus kannustaa. Hoidat nyt vain sen polvesi kuntoon niin saat suunnata uusia seikkailuja kohti.
Alli kun kyseli tuosta pääkopan kestosta, niin tosiaan norsun syönti palasina- tekniikka ainakin auttaa. Eli etappi kerrallaan seuraavaan taukopaikkaan. Monesti lyhytkin pysähdys, hörppy ja kevyt venyttely skarppaa kummasti, ja liikkeelle lähtiessä katuu kun ei pysähtynyt jo aiemmin kun alkoi meno hyytyä. Monipuolinen mittari on kanssa kelpo matkakaveri jonka seuraaminen tuo mielekkyyttä, kunhan ei lankea pelkän keskinopeuden tuijottamiseen. Toiset ajaa pidemmät siivut napit korvilla.
Alli kun kyseli tuosta pääkopan kestosta, niin tosiaan norsun syönti palasina- tekniikka ainakin auttaa. Eli etappi kerrallaan seuraavaan taukopaikkaan.
Miksi pitää miettiä matkan kestoa tai jotakin etappeja, jos ei ole pakko? Omilla retkillä katson kelloa jos epäilyttää ettei ehdi kauppaan tai seuraavaan majapaikkaan ajoissa ja sitten pohditaan kiristetäänkö tahtia vai ei. Turha tavoitteellisuus tuottaa vain stressiä jota (pyörä)retkeillessä ei kaivata.
hannahoo
06.08.2013, 16.49
Loistavaa, Tunski!
Itse olen huomannut, että niin retkillä kuin maantielenkeilläkin on yllättävän paljon vaihtelua vaikka kartasta katsomalla niin ei voisikaan päätellä. Yleensä aina jokin joko ympäristössä tai omassa tilassa muuttuu, mikä tuo ajoon vaihtelevuutta. Joka kerta, kun pidemmillä matkoilla olen ajatellut, että nyt en enää kauaa jaksa, niin jotain on tapahtunut: mutkan takana tuulen suunta on vaihtunut, mäkinen osuus on muuttunut tasamaaksi, sade on lakannut, aurinko mennyt pilveen, seurueessa on käynyt rengasrikko tai mitä tahansa. Pieni muutos voi saada aikaan merkittävän muutoksen. :)
Miksi pitää miettiä matkan kestoa tai jotakin etappeja, jos ei ole pakko? Omilla retkillä katson kelloa jos epäilyttää ettei ehdi kauppaan tai seuraavaan majapaikkaan ajoissa ja sitten pohditaan kiristetäänkö tahtia vai ei. Turha tavoitteellisuus tuottaa vain stressiä jota (pyörä)retkeillessä ei kaivata.
Ei tätä ongelmaa varmaan kaikilla olekaan. Itellä vaan etenkin alussa vielä ajamaton matka painaa pääkoppaa, silloin kun päivätavoite on oma mukavuusalueen ulkopuolella (mikä itsellä siis tulee nopeasti vastaan). Kyselin vinkkejä, jos joku muu on saman ongelman kanssa paininut, ja kuuntelen mielellään kokemuksia.
Kiitos ajatuksiaan kertoneille, ja onnea tietenkin Tunskille onnistuneesta matkan taittamisesta.
Ei tätä ongelmaa varmaan kaikilla olekaan. Itellä vaan etenkin alussa vielä ajamaton matka painaa pääkoppaa, silloin kun päivätavoite on oma mukavuusalueen ulkopuolella (mikä itsellä siis tulee nopeasti vastaan). Kyselin vinkkejä, jos joku muu on saman ongelman kanssa paininut, ja kuuntelen mielellään kokemuksia.
Unohda kaikki mittarit ja kilometrit ja keskity siihen hetkeen. Matka loppuu aina mietit sen pituutta tai et. Ei se miettimällä lyhene. Kaikki turha pohtiminen haitaa ajonautintoa. Hae ympäristöstä asioita, jotka vie ajatukset kokonaan pois jäljelläolevasta matkasta. Oli se sitten vastaatuleva auto tai tienlaidalla lentävä perhonen tai kauniit maisemat. Poimi ympäristöstä yksityiskohtia, joista pidät ja keskity ajamiseen. Reissukaverikin voi auttaa. Jos juttu luistaa, niin matka päättyy usein huomaamatta.
^Näin just. Matkalla olet perillä. Nauti kaikesta mitä siihen pyöräilyyn liittyy. Raitis ilma, luonto, pyörän tekniikka ja nauti siitä tunteesta kun omilla voimillasi liikut pitkiä matkoja. Sen ajatusmaailman kun sisäistää, niin perille pääseminen tapahtuukin jo harmillisen pian. Itselläni pyöräily on omiin ajatuksiin uppoutumista, sellaista ajatusjoogaa. Parhaat ideat tulee istunnolla ja pyörälenkillä.
:)
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2024, Jelsoft Enterprises Ltd.