Näytä tavallinen näkymä : Motivaatio tulee ja menee?
Sakari Kyrö
14.06.2010, 22.34
Onko kenelläkään mitään kikkoja motivaation uudelleenlöytämiseen?
Satunko vaan olemaan ihme draama-queen (tai siis tiedän olevani), ja sen jälkeen kun ei huvita pyöräillä, niin sitten heti vaihtuu terveelliset urheilijan elämäntavat sipseihin ja bisseen.
Mitä keinoja te olette käyttäneet pyöräilyinnon ylläpitämiseksi?
Miulla oli myös tuossa talvella / keväällä motivaatio ihan hukassa.
Ei kiinnostanut yhtään nousta fillarin selkään. Työmatkat oli pakko ajaa, mutta kotia kun pääsin niin fillari kaappiin ja sohvalle selälleen.
Keväällä kun lumet suli niin ajattelin pakottaa itseni metsään könyämään ja pikkuhiljaa kiinnostus taas nosti päätään.
Motivaatio ei ollut ihan paras mahdollinen pitkään aikaan mutta Rajamäellä ajettu ensimmäinen mara cupin osakilpailu sai innostuksen taas kattoon. Ehkä odotettua parempi tulos oli syyllinen tuohon.
Maracupin innostamana hommasin uuden, kevyemmän fillarin ja nyt tekisi mieli viettää kaikki aika pyörän selässä metsässä. Melkein ärsyttää kun on sattuneestä syystä joutuu olemaan ajamatta.
TetedeCourse
14.06.2010, 22.50
Vaihdan totaalisesti lajia - hiihtoa ja luistelua ...täällä pohjoisessa ei viitsi ajella ympärivuoden niin kuin siellä ..
Pidä taukoa ja nauti muusta elämästä - sitä on pyöräilyn ulkopuolella myös :D
Itselläni ainakin toistaiseksi on toiminut selkeä kilometritavoite per viikko. Monena iltana ei ole juuri huvittanut lähteä lenkille, mutta kun on tavoite asetettu ja siinä haluaa pysyä niin lenkille on tullut lähdettyä.
Ja rehellisesti sanoen kertaakaan ei ole vielä harmittanut lenkille lähtö jälkeenpäin. Yleensä saman tien kun tien päälle on päässyt myös ajohalut on palanneet ja lenkin jälkeen olo on ollut mahtava.
Cycledrophis
14.06.2010, 23.33
Ei siinä mitään outoa ole, elämä on sellaista. Aina ei voi kiinnostaa. Joskus on hyvä pitää selvä tauko ja vain odotella. Se motivaatio tulee sieltä ihan itsekseen. Jos pää ei kestä muulla ei ole väliä; muutaman viikon miietiskelytauko on parempi kuin väkisin harjoittelu.
Johan Moraal
14.06.2010, 23.34
Mielihalut kasvaa kun niitä tyydytetään. Lopeta ininä ja eiku ajamaan:)
Itse olen huomannut että mitä enemmän jotain asiaa suunnittelee tai asettaa tavotteita niin sitä vähemmän tulee ikinä mitään tehtyä. Nykysellään en koskaan pakota itseäni lenkille, koska ei ole pakko ja tulee ajettua paljon enemmän kun on antanut itsellensä vapauden valita. Ei se ketään kuitenkaan kiinnosta kuinka paljon poljen ja itselleni en ole tilivelvollinen.
Johan Moraal
14.06.2010, 23.40
Itse olen huomannut että mitä enemmän jotain asiaa suunnittelee tai asettaa tavotteita niin sitä vähemmän tulee ikinä mitään tehtyä. .
Voisit aluksi vaikka oikein reippaasti suunnitella suunnittelun tekoa ja tavoitella tavoitteen asettelua. Käyt joutavana sit ajelemassa ;)
On teilläkin murheet! :rolleyes: Kun olis edes aikaa lenkille. Tai no eilen oli ja silti jätin kesken Porvoossa kun kunto loppui. :D
Tuu Sakke naputteleen näitä ilmoittautuneita ja teknistäopasta, niin mie mään lenkille...
okei. Aika väsynyttä täälläkin. Paska. Italia tasoitti.:cool: Täältä tähän ja Sakke, pyörän selkään hop hop.
Motivaatio vaan polkee kovempaa, sä putosit peesistä. Lepuuta maaliin ja uusi yritys seuraavalla etapilla. Pelaa vaikka bilistä tai katso kaikki Keanu Reevesin leffat.
Tai sitten hommaat valmentajan tms. joka katsoo ettei reenistä laisteta vaikkei huvittaisikaan.
--+MM+--
15.06.2010, 01.04
Huili ja muita mielenkiintoja hetkeksi.
µ
Nuori mies, elä huoli. Elämässä on monia mahdollisuuksia ja on hyvä pitää välillä etäisyyttäkin "omaan" lajiin. Tottumuksia kannattaa yrittää rikkoa, järjestää rutiineita uusiksi ja hakea uutta näkökulmaa.
Itseni v*tuttaa ikuisesti se, että pidin etäisyyttä yli 10 vuotta melkeinpä väkisin, jolloin melkein kadotin sen olennaisen kokonaan. Samalla meinasin kadottaa kyvyn kivuta uudestaan satulaan kun vaivuin niin suohon kuntoni puolesta. No, ihminen tekee valintoja ja kantaa myös seuraukset...:(
Nykyään nautin sitäkin enemmän kun olen löytänyt sen punaisen langan uudestaan itselleni sopivassa annoskoossa.
itselleni en ole tilivelvollinen.
Loppupeleissä et ole kyllä kenellekään muulle kuin itsellesi tilivelvollinen. Kaikkia muita voit kusettaa.
Mutta, mulla homman nimi on se, että sitä tehdään mikä itseä milloinkin huvittaa. Se, mikä milloinkin huvittaa, on kyllä liikunnallista. Nyt se on pyöräilyä.
Pitkän tähtäimen tavoite motivoi. Olla kuiva ja sitkeä, ripeäaskelinen äijänkäppänä sitten joskus.
Katsoo vaan ympärilleen, niin näkee sen toisen vaihtoehdon. Se ei motivoi.
tempokisu
15.06.2010, 08.13
Loppupeleissä et ole kyllä kenellekään muulle kuin itsellesi tilivelvollinen. Kaikkia muita voit kusettaa.
Mutta, mulla homman nimi on se, että sitä tehdään mikä itseä milloinkin huvittaa. Se, mikä milloinkin huvittaa, on kyllä liikunnallista. Nyt se on pyöräilyä.
Pitkän tähtäimen tavoite motivoi. Olla kuiva ja sitkeä, ripeäaskelinen äijänkäppänä sitten joskus.
Katsoo vaan ympärilleen, niin näkee sen toisen vaihtoehdon. Se ei motivoi.
Nyt olen "Pullo"PekkaL:n kanssa samaa mieltä, jos Pekka vain on nyt tosissaan.
Liikunta on ollut AINA itselle elintärkeä asia, ja nimenomaan luonnossa liikkuminen, mieluiten pitkää rauhallista rupeamaa. On ollut myös kausia, pitkiäkin, että ei ole sairastelun takia päässyt lenkille, siinä sen viimeistään huomaa mikä on kivaa ja mitä haluaa tehdä, ja mistä se elämän eliksiiri tulee. Liikunnasta on tullut jo elämäntapa.
Lenkin jälkeen on aina hyvä olo; "hyvä että tuli kumminkin lähdettyä" :), vaikka mikään pakko ei ole. Ja on koko päivän hyvä ja pirteä olo, jaksaa henkisesti paljo enempi ja unikin tulee paremmin. Tai sitten voi vaan levätä, hyvällä omallatunnolla lenkin jälkeen.
Valintojahan nämä ovat. Voin kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että vaikka ihmiset ja suunnitelmat pettävät, luonto ja liikuntakokemus eivät tee sitä koskaan.
Pitkän tähtäimen tavoite motivoi. Olla kuiva ja sitkeä, ripeäaskelinen äijänkäppänä sitten joskus.
Katsoo vaan ympärilleen, niin näkee sen toisen vaihtoehdon. Se ei motivoi.
Tämä on NIIN hyvin sanottu.
Myös lyhyen tähtäimen tavoite motivoi. Omalla kohdallani se on jokavuotinen Tahko. Se tosin myös pakottaa lenkille, mikä ei tietysti ole "mukavaa". Toisaalta sitä lenkin jälkeistä voittajaoloa on vaikea korvata millään.
Movember
15.06.2010, 09.57
Keväällä kesäkelien tultua, olen yleensä päättänyt hoitaa asiointi- ja pienet kauppareissut pyörällä. Sitten tulee vähän ajeltua.
Kilometrikisaan olen houkutellut muitakin ja siinä on tullut poljetuksi itsekin.
Myöskin kun on tullut ilmoittauduksi hyvissä ajoin leppoisiin kuntopyöräilytaphtumiin, niin on tullut ajatus, että olisi kiva, kun jaksaisi ajaa koko lenkin läpi ja se vaatii hiukan totuttelua ja harjoittelua.
Paikallisen lautyhidistyksen lenkeillä on nykyisin neljäkin nopeusryhmää. Fiilingin mukaan voi kokeilla eri vauhteja ryhmissä ja tulee lähdetyksi liikkeelle mukavassa porukassa. Muutoinkin lenkkien pituuden ja vauhdin vaihtelu ja uudet reittivalinnat tuovat mielenkiintoa asiaan.
Saa olla hetken poissa kotitöiden äärestä.
Metabolisen oireyhtymän aiheuttamien sairauksien hoidon lääkkeet maksavat vuodessa yhtä paljon kuin keskihintainen käyttöpyörä. Pyöräily tukee hyvin painonhallintaa, ja näin po. lääkityksen kasvu on edes hiukan hillittävissä.
Vanhusten ja vaivaisten hoidon laatu nyt ja tulevaisuudessa huolestuttaa minua kovasti.
Siedettävä toimintakyky antaa paremmin mahdollisuuksia selviytyä vapaana ja villinä mahdollisimman pitkään. Säännöllinen liikunta on omiaan edistämään sitä toimintakykyä.
Ilmastopolittisesti pidän kovasti pyöräilyn ympäristövaikutuksista.
Näitä kikkoja olen itselleni tarjoillut. Mutta älä, Sakari, kerro kenellekään - pidetään ihan pienen sisäpiirin tietona nämä - vai kuinka.
Mitä keinoja te olette käyttäneet pyöräilyinnon ylläpitämiseksi?
Motivaatio löytyy varastosta. Siellä on herrapyörä, maastopyörä, maantiepyörä, ratapyörä ja rullat. Kun yksi pyörä tökkii, niin otan toisen ja ajelen sillä. Sitten naapurissa on uimahalli ja hiihtolatu talvisin. Kahvakuulia voisi vielä hankkia nurkkiin pölyttymään.
Jätä sykemittari, matkamittari, wattimittari, gps ja muut hilut pois, luovu kilometritavoitteista ja ajopäiväkirjasta kun et voi niitä enää mitata. Ajele silloin kun huvittaa ja sen verran kuin hyvältä tuntuu. Vedä sitten lenkin jälkeen vaikka sipsiä ja kaljaa. Jos ei ole valmentaja huutamassa pää punaisena vieressä, niin minkä takia pitäisi stressata enempää? Sieltä se motivaatiokin saattaa löytyä kun karsii ylimääräistä häiriötekijöitä itse pyöräilyn ympäriltä pois.
Kyllähän se niin on et jos ei nappaa niin ei nappaa ja silloin kannattaa tehdä jotain ihan muuta mieluummin kuin kiusata itseään. Itselläni menee juoksun ja pyöräilyn kanssa vähän joka toinen vuosi ja tänä vuonna ei oo pyöräily napannut joten olen juossut. Kun ajaa sarjassa "ynnä muut" on oikeastaan ihan sama miten sitä treeninsä hoitaa. Itselläni pyörä kulkee oikeastaan aina samaa vauhtia oli sitten lenkit tehty pyörällä tai juosten. Ihan joko-tai linjalle en koskaan heittäydy vaan painotan vain toista harrastusta toisen kustannuksella. Eli rohkeasti vaan jotain muuta tekemään välillä niin kyllä se motivaatio sieltä taas joskus löytyy. Pääasia kait on että liikkuu, niinkuin moni on edellä maininnut. Eikä se sipsi ja bissekään huono vaihtoehto ole kunhan ei jää päälle pidemmäksi aikaa:) Ajattelin itsekin tehdä niin Tahkon jälkeen!
Mutta, mulla homman nimi on se, että sitä tehdään mikä itseä milloinkin huvittaa. Se, mikä milloinkin huvittaa, on kyllä liikunnallista. Nyt se on pyöräilyä.
Pitkän tähtäimen tavoite motivoi. Olla kuiva ja sitkeä, ripeäaskelinen äijänkäppänä sitten joskus.
Katsoo vaan ympärilleen, niin näkee sen toisen vaihtoehdon. Se ei motivoi.
Pekka on kyllä asian ytimessä http://www.fillarifoorumi.fi/forum/images/icons/icon14.gif
Mulla kantava ajatus on pitkään ollut se, että kivaa pitää olla. Oli liikuntalaji mikä hyvänsä. Silloin tällöin on kivaa vain maata riippumatossa tai veneen sohvalla ja tuijotella sinistä taivasta. Liikunta on kuitenkin vahvasti mukana viikosta toiseen vaikka lajipainotukset hieman vaihtuvatkin kalenterivuoden kuluessa.
Pitkän tähtäimen motivaatio löytyy itselläkin paitsi rannoilta ja toreilta niin myös yhteislenkeiltä, joilla 60v+ "papat" pesee nuorempansa mennen tullen aamulenkin kääntyessä hämärtyvää iltaa kohti. Lyhyen aikavälin tavoitteita on toki myös hyvä olla, mutta niiden kanssa kannattaa olla vähän varovainen etteivät ne ala liikaa ohjaamaan tekemistä ja muuta elämää ...esim. on "pakko" ajaa ne työmatkat fillarilla tai lähteä joihinkin kisoihin/yhteislenkille.
Jätä sykemittari, matkamittari, wattimittari, gps ja muut hilut pois, luovu kilometritavoitteista ja ajopäiväkirjasta kun et voi niitä enää mitata. Ajele silloin kun huvittaa ja sen verran kuin hyvältä tuntuu. Vedä sitten lenkin jälkeen vaikka sipsiä ja kaljaa. Jos ei ole valmentaja huutamassa pää punaisena vieressä, niin minkä takia pitäisi stressata enempää? Sieltä se motivaatiokin saattaa löytyä kun karsii ylimääräistä häiriötekijöitä itse pyöräilyn ympäriltä pois.
Oikein ! Ja jos ei tosiaan huvita niin ei sitten ajella , uskomatonta mutta on muutakin elämää ! Nimim. "Jo kaksi kuukautta ajamatta"
Lyhyen aikavälin tavoitteita on toki myös hyvä olla, mutta niiden kanssa kannattaa olla vähän varovainen etteivät ne ala liikaa ohjaamaan tekemistä ja muuta elämää
Just näin. Tässä pari-kolme kesää oon kisaillut huvikseni, siten että talvella oon hiihtänyt ja pyörään en oo koskenutkaan ennen lumien sulamista. Viime kesänä päätin, että tänä vuonna voisi ajaa enemmän kisaa ja koittaa olla jonkinlaisessa ajokunnossa jo keväällä.
Niinpä sitten talvella tuli käytyä kerran viikkoon spinnissä ja toinen kerta ajamassa sisähallissa pyörällä. Sekin oli kivaa vaihtelua, mutta kyllä mun on pirun vaikea nähdä pidemmän päälle itseäni kiertämässä 400m juoksurataa pyörällä kun ulkona on parhaat talvikelit. Tai vielä vähemmän siellä spinnaamassa.
Vuodenaikojen vaihtelu on kuitenkin mahtava asia ja lajeja vaihtelemalla se liikkumisen motivaatiokin pysyy korkealla. Kaikki vuodenajat on hienoja, jokaiselle löytyy kivaa tekemistä.
Seuraava lyhyen ajan tavoite on hankkiutua taas talvella oivaan hiihtokuntoon ja tehdä itseä tyydyttävä tulos keväällä Lapponiassa. Eli ensi kesänä tuskin pyörälisenssiä hankin, mutta ajelen varmaan aluecuppia omaksi huviksi.
Mikael52
15.06.2010, 11.57
Kun ikää karttuu ja seuraa lähellään sellaisia ikäkavereita, jotka ovat tuota sohvaa, sipsejä, olutta yms harrastaneet sen ajan, kun itse on käynyt ulkoilemassa säännöllisesti, ei tarvitse muita motivaattoreita. Muutamilla takana joitakin leikkauksia, sydän-, tule-sairauksia, jotkut kuolleet elämäntapasairauksiin jne. Kaikki ei tietenkään johdu liikkumattomuudesta, mutta kyllä liikunta edesauttaa terveenä pysymisessä niin fyysisesti kuin henkisestikin. On ihan kiva olla kuiva, sitkeä ja ripeäaskelinen äijänkäppänä, toisin kuin ainaisesti vaivoja valittava ukonruhjake.
Täytyy muistaa että yksi resepti ei toimi kaikille.
Itselläni on motivaatiota tuonut ainakin:
- Kaveri joka ajaa osavaa vauhtia ja kyselee lenkkikaveriksi
- Kunnon tauko talvikaudella ja vaihto muihin lajeihin
- Pienetkin investoinnit kalustoon
- Havainto että treeni auttaa parempiin suorituksiin
Se on tosiaan varma että oli laji mikä hyvänsä niin treenin jälkeen on aina (itsensä)voittajafiilis.:)
Marsusram
15.06.2010, 12.05
Riittää kun kerran kokee tilan ettei pääse lenkille vaikka haluaisi. Jalka hajalla tai ylikuntotila. Aina kun muilla on vaivoja saa muistutuksen, että parempi itse liikkua kun pystyy.
Suomen luonto on paras motivaation lähde. Uutta reittiä löytyy loputtomiin, jottei tarvitse paikallaan polkea. Eikä tarvitse kärvistellä läkähdyttävissä etelän helteissä.:D
Motivaation puute voi muuten olla ensioire ylikuormituksesta. Vaihtelu virkistää ja lepo palauttaa.
Pekka on kyllä asian ytimessä http://www.fillarifoorumi.fi/forum/images/icons/icon14.gif
Mulla kantava ajatus on pitkään ollut se, että kivaa pitää olla. Oli liikuntalaji mikä hyvänsä. Silloin tällöin on kivaa vain maata riippumatossa tai veneen sohvalla ja tuijotella sinistä taivasta. Liikunta on kuitenkin vahvasti mukana viikosta toiseen vaikka lajipainotukset hieman vaihtuvatkin kalenterivuoden kuluessa.
Kadehdin sua.:) Kyllähän mullakin siis kivaa on, välillä vaan vähän liiankin kivaa. Omassa harrastamisessa on kyllä pakkomielteisiä piirteitä mukana. Polte on vaan niin järjettämän kova. Mitään järjellistä reeniähän ei mun ajelut ole. En ole koskaan siihen pyrkinytkään. Tykkään vaan liikkua ja katsella maisemia. Mikään muu liikuntamuoto ei saa mussa aikaan samanlaisia värinöitä.
Nyt mulla kyllä olisi tilaisuus pistää arvot uuteen järjestykseen ennenkuin kuukauden päästä voin taas aloittaa pyöräilyn. Mukavasti kyllä tässä sairastaessakin aika on mennyt, vietetty laatuaikaa vaimon kanssa. Ehkä pitäisi perehtyä harjoittelumenetelmiin niin voisi päästä kuntoon pienemmällä ajankäytöllä, mutta mitäpä sitä sitten tekisi sillä vapaa-ajalla..:rolleyes:
Kun ikää karttuu ja seuraa lähellään sellaisia ikäkavereita, jotka ovat tuota sohvaa, sipsejä, olutta yms harrastaneet sen ajan, kun itse on käynyt ulkoilemassa säännöllisesti, ei tarvitse muita motivaattoreita. Muutamilla takana joitakin leikkauksia, sydän-, tule-sairauksia, jotkut kuolleet elämäntapasairauksiin jne.
Ja homma menee niin, että ensin sulle naureskellaan, mutta pikkuhiljaa hymyt alkaa hyytyä. Kun on sun aika nauraa, ei ole mitään syytä nauraa niille takaisin. Sääliä ennemmin.
Eihän liikunta ja kunnossa pysyminen mitään takaa. Eikä kaikki tupakoijatkaan sairastu mihinkään tupakan aiheuttamaan. Mutta kun on vain yksi elämä, kannattaa tosissaan miettiä niitä valintoja ja niiden seurauksien todennäköisyyksiä.
Talisker
15.06.2010, 12.41
Sitkeä(hkön)ä äijänkäppänänä on mukava olla :).
Töissäollessa liikuin, että jaksoin tehdä töitä.
Sekin aika oli, jolloin työhön "kuului" alkoholi ja tupakka,
kapakkaillat ja valvominen.
Heräsin onneksi ja palasin liikkumaan: hiihto, purjelautailu, sulkapallo,
pyöräily, kuntosali, spinning. Juostakin yritin.
Niillä konstein sitten uskoin pääseväni terveenä eläkkeelle ja
se toimi ja kannatti.
Nyt on aikaa paitsi liikkua itse, niin myös auttaa muita liikkumaan.
equilibrium
15.06.2010, 14.25
Millainen motivaatiopula sulla tarkemmin ottaen onkaan? Onko aloittaminen vaikeaa, ja sitten sujuu kun olet saanut itsesi revittyä ulos ja lenkille? Vai onko lähteminen helppoa, mutta lenkillä ei jaksa vetää vaikka suunniteltuja intervalleja tms. niin lujaa kuin haluaisit? Vai ottaako aivoon se, ettei aikaa ole kaikelle, mitä haluaisit tehdä, ja sitten mieluummin on tekemättä kokonaan? Vai väsyttääkö uudentyyppinen perhe-elämä, ja se vie kärjen harrastamiselta, ja sitten ei vaan viitsi/jaksa/huvita?
Yritä löytää ensin se, miksei nappaa, ja sitten on helpompaa löytää tapa, jolla saa innostuksen houkuteltua pintaan. Tarkista myös, että olet oikeasti levännyt tarpeeksi, ja levon tarpeessa olevaa kroppaa hemmottele jollain muulla. Tee vaikka vaimolle/valmentajalle/itsellesi (mikä vaan sua motivoi) ruokapäiväkirjaa, niin draama queenisi saa ansaittua selkääntaputtelua, kun lepoviikollakin pärjäät ilman turhia herkkuja. Palkinnonkin voit määritellä etukäteen, yhteinen leffailta, uutta fillarisälää - sinä päätät. :D
Mulle ei motivaatiopulassa toimi se, että "tekee sit mitä huvittaa" ja jättää mittarit yms. kotiin, vaan silloin on pakko nimenomaan tehdä se orjallinen suunnitelma ja pakottaa itsensä tekemään se läpi. Viikon jälkeen on hyvä olla, vaikka tehdessä olisikin tuntunut "työltä." Jos sulla on tavoitteita, niin pidät niistä kiinni ja hyvä fiilis tulee hyvin vedetystä kisasta, tai vaikket olisikaan pärjännyt niin hyvin kuin toivoit, taistelit itsesi treenaamaan, etkä luovuttanut, vaikkei kaikki ollutkaan niin kuin piti. Tekemisen asennetta voi kaivaa musiikista, leffasta, kirjoista, jutustelusta kaverin/valmentajan/seuratoverin kanssa - mikä vaan sulle toimii ja motivoi.
Aikapula on myös ihan kätevä motivaattori. Mieti, kuinka vähän aikaa sun urheiluharrastukselle jää, ja sitten ajattele, mikä on lopputulos jos sen ajan heität hukkaan vaan sen takia, ettei just nyt huvita. Omat treeniajat on ainakin välillä ihan epäinhimilliset, esim. aamuintervallit klo 5-7. Joskus siinä etanoita fillarista pestessä irti miettii oliko tämä just nyt tän arvoista, mutta hetken pohdittuani olen yleensä päättänyt että on.
Äläkä ole liian ankara itsellesi. On kausia kun ei huvita, ja hetken aikaa voit rötvätä sohvalla ja juoda olutta. Mutta älä nyt niitä sipsejä vedä samaan liemeen, vaan keksi jotain terveellisempää naposteltavaa. ;) Vedä raja siihen, kuinka monta päivää voi olla "ei huvita, ei jaksa"-päiviä kuukaudessa, ja pidä kiinni siitä. Mun luonteenlujuudella ainakin tuohon jää helposti kierteeseen, josta irrottautuminen on taas oma hommansa. Herkkuja saa vasta hyvän treenin jälkeen, tai pitkän treenin aikana. Lepopäivinä tankataan sitten jollain muulla, muuten ei seuraavanakaan päivänä jaksa.
Urheilijana tiedät, kuinka helposti kauan rakennettu kunto vaihtuu läskikasaksi, ja kuinka pitkään saa taas tehdä töitä, että kroppa palautuu edes lähelle toivottua tilaa.
Ja Pekalla oli hyä pointti. Alpeilla kun joku kuivakuntoinen vanhempi äijä ajaa ohitse, niin miettii, että just tuota ja tuolla asenteella haluaa itsekin vielä fillaroida ja viettää eläkepäiviä vuoristoilmasta nauttien (ja talvella sukellellen lämpöisissä vesissä).
Jos lenkille lähteminen on ongelma, mutta treeni maittaa hyvässä seurassa, sovi aina treenit kaverin/seuran tms. kanssa. Se ei ehkä ole ajankäytöllisesti ideaalista, mutta lupaa vaihtaa perheelle inhimillisempiin aikoihin (ja itsellesi vaikeampiin), kunhan motivaatio on taas kunnossa.
Ehdottaisin, että lajivalinta tai tavoite sen sisällä on ehkä väärin. Voipi olla että suo oikeasti kiinnostaa muut asiat esim musiikki, ruuanlaitto jne tai muunlainen liikunta esim pallopelit. Kannattaa olla itelle rehellinen, sillä eihän siinä oo mitään järkeä, että joutuu tuttua ihmistä "pakottaa" treenaamaan. Ihminen pysyy riittävässä kunnossa aika pienellä lisäliikunnalla (johon voi sitten pakottaa) kunhan hyötyliikkuu ja elelee muuten kohtuullisesti.
Mä oon saanut motivaationi takaisin sillä, etten ole 4-5 lenkkiin asettanut mitään tavoitteita. Kunhan olen mennyt ajelemaan, jos on maistunut lenkki ollut vähän pitempi. Sit jos ei ole maistunut niin hyvä jos 5km on tullut. Mutta pyörän selkään olen aina hypännyt vaikka ei motivois. Sairaudet on sit ihan toinen juttu.
vaikka ei yksin huvittaisi ajaa, kavereiden kanssa ajo maistuu....
Johtuisko siitä että kroppakin on vähän väsyny ettei kiinnosta lähteä lenkille? Itsellä käy näin kun on motivaatio hukassa. Tuleekin sitten monesti vaan jätettyä villaroinnit ihan kokonaan ja syöpöteltyä ihan mitä sattuu niin paljon kun lystää. Viikko pari kokonaan taukoa niin löytyy se innostus uudestaan kun on lepäilly tarpeeksi.
Just tällä hetkellä paska keli ei motivioi minua yhtään. Onneksi viime talvena hankittu harjoitusvastus on kellarissa niin ei tarvi tuonne kylmään sadekeliin lähteä likaamaan itseään ja pyörää. Saa lämpimässä sisätilassa tehtyä kovemman treenin rokkia kuunnellen. Motivoi vähän paremmin kuin tuo surkea ulkokeli.
Jos ois nyt tänään sellanen fiilis että ei kykene lenkille liian väsymyksen takia niin jättäisin heti väliin. Sekin kannattaa muistaa, ei pidä orjallisesti niitä treeniohjelmia noudattaa. Jos tuntuu väsyneeltä niin lepoa vaan, vaikka ois reeni merkitty ohjelmaan. Turha se on valmiiksi väsyneenä ruveta harjoittelemaan. Tappaa kiinnostuksen aika hyvin sellanen toiminta.
Mulla on just nyt lähipiirissä kaksi esimerkkitapausta siitä, kuinka täältä lähdetään jos niikseen tulee, oltiin sitten hyvässä kunnossa tai huonossa. Siksi ei kannata jättää kaljojakaan kaappiin.. Elämä ei ole aina reilua, mutta eiköhän ne todennäköisyydet jonkinlaista kohtuutta kaikessa suosi..
Pitkän ajan tähtäimenä mulla on tavoite olla ensimmäinen miespuolinen sukuni jäsen miesmuistiin, joka on nähnyt lapsenlapsensa. Ehkä kuitenkin vähän leikkimielisenä, mutta paikkansa pitävänä.
Tarvitsen kuitenkin lyhyitäkin tavoitteita sohvan vetovoiman voittamiseen. Aikaisemmin päätavoitteena on ollut maratoni, tänä vuonna vättern. Mukavaa olla hyvässä kunnossa ja pari kiloa kevyempänä tässä vaiheessa, mutta ilman tuota ensi viikonloppuna uhkaavaa 300 kilsan "mörköä" en olisi. Pelko on hyvä valmentaja.
Sakari Kyrö
15.06.2010, 16.12
Kiitos kaikista hyvistä neuvoista!
Kun mietin asiaa vähän tarkemmin, pääsin siihen lopputulokseen että motivaatio on kateissa sen takia että viikonpäivinä ei oikein ole yhtään puhtia jäljellä työpäivän jälkeen (vaikka toimistotyötä onkin), enkä yhtään tee ylitöitä. Mutta se aika 9-17 välillä onkin sitten 100% keskittymistä.
Kun pääsen kotiin illalla (ja varsinkin nyt kun matelen autoruuhkien läpi sen vajaa 2h jotta pääsen kotiin 50km päässä, on pää ihan täynnä ilmansaasteita ja kroppa vedoton. Siinä vaiheessa ei tee mitään muuta mieli kun saada rentoutua ennenkuin pitää mennä nukkumaan 22:00 tienoilla, jotta jaksaa herätä aamulla 6:00 vaihtamaan vauvan vaipat, syöttää, syödä aamupalaa ja lähteä 7:00 ajamaan jotta ehtii ajoissa töihin. Ehkä tämä elämän oravanpyörä on ihan omiaan sekä viemään motivaation, että tuomaan sen takaisin.
Kun viikonloppu koittaa, tekee enemmän mieli olla vaimon ja pojan kanssa, kuin lähteä lenkille. Tätä nykyistä arkea varten työmatkapyöräily treeninä on hyvä ideatasolla, mutta sitä varten pitää löytää se motivaatio, ja pitkäjänteisyys jotta kroppa saa rauhassa tottua kyseiseen rasitukseen.
Tässäkin viestiketjussa on tullut monta sellaista seikkaa esiin, joita aikaisemmin olin toteuttanut, mutta melkein unohtanut niiden tehokkuuden. Pitää illalla kiivetä trainerille ja vaan pyöritellä jalkoja. Jos sitten innostaa tehdä intervalleja, niin hyvä niin, jos ei, niin ei. Vastaus lienee itselleen asettamien paineiden poistaminen, ja vaan nauttia joka kerrasta kun pyörän päälle nousee.
Tämän ketjun vastauksien määrä yllätti, joten en näköjään ole ainoa joka näiden motivaatio-ongelmien kanssa ajoittain painii.
Traccia bianca
15.06.2010, 16.49
Mulla ainakin tarkoitus lähteä ihan vaan retkipyöräilemään, tuosta onkin noin viisi vuotta kun viimeksi pakaasien kanssa on lähdetty liikenteeeseen.
Asiaa edisti passeli runko,nyt etsitään vielä soveliasta telttaa :D
Odetellaaan Elokuuta että ehtii nuit lomapäiviä kertyä viikon verran.
Sakari Kyrö
15.06.2010, 21.25
Taisi tämä ketju ja sen lukeminen olla melkoisen terapeuttista. Avautuminen on joskus yllättävän hyvä asia.
Kohta harjoitusvastuksella vähän pyörittelyä, ilman mittareita, ilman tavotteita.
Kuinka moni teistä muuten vetää "sakkolenkkejä", kun on herkutellut vähän enemmän?
Sunnuntaina tuli rämmittyä Jyväskylän mara cupin kisassa. Sit oli suuri suunnitelma mennä maanantaina ajamaan palauttavaa... Ei tullu lähettyä...
Tänään sit menin tekemään loikkia ja vetoja juosten mäkeen (rangaistus eilisestä), jonka päälle 40km fillarilenkki (puolet kaatosateessa.) Nyt on parempi mieli.. eilen taasen Uitutti ku ei tullu lähettyä.
Sen kun yrittäisi muistaa, et kuinka paljon tahansa kehtuuttaa lähteä lenkille, niin lenkin jälkeen on aina hyvä fiilis.
...Siellä on herrapyörä, maastopyörä, maantiepyörä, ratapyörä ja rullat. Kun yksi pyörä tökkii, niin otan toisen ja ajelen sillä....
Tämä on totta. Tänä vuonna on mulla maantiepyörä tökkinyt. About kerran viikossa ajellut sillä, viime kesänä sai maasturi kerran viikossa kyytiä. Nyt vielä huomasin että ProRaceista on iso pala lähtenyt pinnasta, niin vielä mieluummin ajelen täpärillä kovia kalliovääntöjä ja jäykkäperällä sightseeingiä kamera mukana.
Ei mopolla mahottomia. Olikos tässä kirjoittajalla uusi duuni ja eka lapsi tullut ihan lähiaikoina? Jos näin niin jonkun asian elämässä täytyy joustaa ja tässä tapauksessa se pyöräily saa väistyä hetkeksi.
tempokisu
16.06.2010, 08.40
Taisi tämä ketju ja sen lukeminen olla melkoisen terapeuttista. Avautuminen on joskus yllättävän hyvä asia.
Kohta harjoitusvastuksella vähän pyörittelyä, ilman mittareita, ilman tavotteita.
Kuinka moni teistä muuten vetää "sakkolenkkejä", kun on herkutellut vähän enemmän?
Tuo ensimmäinen lause on totta; palsta on mainio (?) paikka ns. avautua. :D heti helpottaa kun saa pahimmat paineet purettua.
Sitten tuohon viimeiseen kysymykseen. Aikoinaan tein noin kun hölkkäsin, tai kävelin. Siinähän ei käynyt kovin hyvin...mutta opettavainen kokemus silti.
Nyt teen toisinpäin; eli jos on ajanut pitemmän lenkin, sen jälkeen voi sitten vaikka "herkutella" - riippuu tietysti mitä pitää herkutteluna, mulle se on aitoa jäätelöä, kermavaahtoa ja mansikoita. Tosin ihan maltillisesti niitäkin.
Pikemminkin sitä ajaa pitempään kun on hyvä keli ja muuten tuntuu hyvältä. Itselleni käsite "sakkolenkki" on esim. kun on ajanut 199km ja tulee kotia, pitää ajaa kilsan "sakko". :o
John McCurve
16.06.2010, 09.38
Minulla ei ole kaikkia noita "vaikeuksia" mitä Sakkeuksella. mutta yksi asia meitä yhdistää: toimistotyö. päivä toimistossa syö miestä enemmän kuin päivä tukkisavotassa. Minäkin olen lyhyenkin virkapäivän jälkeen niin tööt että. Jos jään paikalleni kotiin päästyäni niin se on päivä mennyttä. Tosin ei tuo työkään aina niin innosta.
tempoilija
16.06.2010, 12.03
varsinkin nyt kun matelen autoruuhkien läpi sen vajaa 2h jotta pääsen kotiin 50km päässä
Tuostahan sen motivaation luulisi löytyvän ihan automaattisesti. Tuon kun paukauttaa maantiepyörällä kaksi kertaa viikossa, niin säästyy melkoisesti sekä aikaa että hermoja, kun ei tarvitse ruuhkassa manailla.
Highlander
16.06.2010, 12.23
Kuinka moni teistä muuten vetää "sakkolenkkejä", kun on herkutellut vähän enemmän?
Koko ajan vedetään sakkolenkkejä :) sitten saa taas pähkinää ja pullaa. Näin alkoholistilla vielä huurteiset olutpullot kiiltelee silmissä. Se vaan lisää lenkkeilyhalua loppuviikkoa kohti, kun tietää että kohta saa kulauttaa :rolleyes: Enemmänkin vois kyllä herkutella kun rupeaa kohta sikspäkki näkyyn :D
snowfake
16.06.2010, 12.29
Tuli tuossa keväällä ostettua maastopyörä, nyt se on toista viikkoa huilannut työhuoneen nurkassa kun ei ole huvittanut mennä :) Tuli kuitenkin hankittua myös maantielle sopiva pyörä niin sillä on ajellut, joten ei se koko pyöräily tauolla ole. Mutta ei kai se niin justiinsa ole, kunhan jotenkin liikkuu. Maastopyörällä tuli ehkä hinkattua uutuuden viehätyksessä vähän turhan paljon joten on tullut maastoähky :)
brewster
16.06.2010, 13.20
motivaatio tulee ja menee - ruokahalu on ikuista
equilibrium
16.06.2010, 23.56
Tuostahan sen motivaation luulisi löytyvän ihan automaattisesti. Tuon kun paukauttaa maantiepyörällä kaksi kertaa viikossa, niin säästyy melkoisesti sekä aikaa että hermoja, kun ei tarvitse ruuhkassa manailla.
Paitsi siellä voi tulla aika huono olo saasteista johtuen, jos parempaa fillarointireittiä ei ole tarjolla kuin ruuhkaisten autoteiden vierusta. Mulla on välillä ollut viikkoja, kun kaikki arkiajot on ollut kaupunkisiirtymää/-korttelia, ja olo on sen jälkeen aika raskas ja keuhkot painaa.
Space Cowboy
17.06.2010, 00.30
Onko kenelläkään mitään kikkoja motivaation uudelleenlöytämiseen?
Satunko vaan olemaan ihme draama-queen (tai siis tiedän olevani), ja sen jälkeen kun ei huvita pyöräillä, niin sitten heti vaihtuu terveelliset urheilijan elämäntavat sipseihin ja bisseen.
Mitä keinoja te olette käyttäneet pyöräilyinnon ylläpitämiseksi?
Mun mielestä ei kannata polkee jotain pyörää jos ei huvita. Ei se ketju polkemalla lopu ja elämänsä voi käyttää tähdellisempiinkin asioihin. Miksi sipsejä, bisseä ja pyöräilyä ei voisi yhdistää? Eihän ne toisiaan pois sulje. Esim. pyörällä voi polkea Siwaan ja kuljettaa kaljat ohjaustangossa. Eikö jo tämä motivoi polkupyöräilemään? Ja kyllähän tosi urheilija aina yhdet sipsit ja kaljat silloin tällöin kestää? Urheilla voi myös monella muulla alueella. ;)
Space Cowboy
17.06.2010, 00.43
Kiitos kaikista hyvistä neuvoista!
Kun mietin asiaa vähän tarkemmin, pääsin siihen lopputulokseen että motivaatio on kateissa sen takia että viikonpäivinä ei oikein ole yhtään puhtia jäljellä työpäivän jälkeen (vaikka toimistotyötä onkin), enkä yhtään tee ylitöitä. Mutta se aika 9-17 välillä onkin sitten 100% keskittymistä.
Kun pääsen kotiin illalla (ja varsinkin nyt kun matelen autoruuhkien läpi sen vajaa 2h jotta pääsen kotiin 50km päässä, on pää ihan täynnä ilmansaasteita ja kroppa vedoton. Siinä vaiheessa ei tee mitään muuta mieli kun saada rentoutua ennenkuin pitää mennä nukkumaan 22:00 tienoilla, jotta jaksaa herätä aamulla 6:00 vaihtamaan vauvan vaipat, syöttää, syödä aamupalaa ja lähteä 7:00 ajamaan jotta ehtii ajoissa töihin. Ehkä tämä elämän oravanpyörä on ihan omiaan sekä viemään motivaation, että tuomaan sen takaisin.
Kuulostaa painajaismaiselta. Juuri tuon takia en käy töissä. Juuri tuon takia minulla ei ole lapsia. Mutta elämä on täynnä valintoja ja ihminen on vapaa valitsemaan, ainakin jossain määrin. Parempi herätä kuin vaipua koomaan. ;)
http://www.mediafire.com/imgbnc.php/900aeca087a2cf0665565a509c24c9294g.jpg
Space Cowboy
17.06.2010, 01.02
Kuinka moni teistä muuten vetää "sakkolenkkejä", kun on herkutellut vähän enemmän?
Tunnustan. Kun on herkutellut oikein kunnolla hienoissa maastoissa, saatan vetäistä sakkolenkkejä, johon Turun musta sopii parhaiten. ;)
petri ok
17.06.2010, 05.29
Ok kaikessa harrastustoiminnassa tulee joskus mitta täyteen. Voi olla, että syy on se, että yrittää tehdä siitä liian tärkeän asian elämässään. Luulisi, että uusi perheenjäsenkin tarvitsee jotain huomiota, myös elämänkumppani. Mitä sitten eteenpäin, vaikka onkin väärä ohje tähän foorumiin, mutta mitä häviät jos annat aiemmin lenkkeihin kuluttamasi ajan lapsellesi ja vaimollesi. Tai mitä saavutat. Jos motivaatio katoaa, tee jotain muuta ja myöhemmin jos motivaatio palaa jatka entisellään. Paitsi, ettet tee sitä siksi, että on pakko vaan siksi, että haluat mennä lenkille. Muutaman vuoden kuluttua et kuitenkaan voi vetää yhtä kovalla vauhdilla lenkkejä kun jälkikasvu on mukana, jos hän haluaa.
teet sitten vaikka näitä prokuskien (Vinon) lenkkejä
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc3/hs523.snc3/29749_433071272462_374951987462_5584907_7482638_n. jpg
tai
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash1/hs548.ash1/31989_433974087462_374951987462_5614109_666870_n.j pg
Vertti83
17.06.2010, 09.30
Minulla ei ole kaikkia noita "vaikeuksia" mitä Sakkeuksella. mutta yksi asia meitä yhdistää: toimistotyö. päivä toimistossa syö miestä enemmän kuin päivä tukkisavotassa. Minäkin olen lyhyenkin virkapäivän jälkeen niin tööt että. Jos jään paikalleni kotiin päästyäni niin se on päivä mennyttä. Tosin ei tuo työkään aina niin innosta.
Toimistotyötä tulee itsekin harrastettua, mutta olen huomannut että vaikka toimistosta lähtiessä henkiset energiavarat ovat tyystin nollissa, niin kun sitä hyppää firman parkkipaikalla pyörän selkään ja lähtee tramppaamaan kohti kotia niin kummasti siinä sitten 10 minuutin jälkeen rupeaa taas heräämään siihen päivään. Usein töistä kotiin polkiessa(12km) tulee kierrettyä lisäksi jokin kympin...parin lenkki mieleisiä polkuja ilman sen suurempia tavoitteita, kuitenkin senhetkisen fiiliksen mukaan ja usein tulee tykiteltyä hieman kovempaakin...
Pointtina kuitenkin se, että kun sillä fillarilla menee töihin, niin sillä on sieltä poiskin tultava, jolloin sitä tavallaan "pakottaa" itsensä ulkoilemaan myös työpäivän jälkeen. Tätäkin tärkeämpi osa mielestäni on se, että kun sitä pääsee ajelemaan ja fiilispohjalta vetää jonkinlaisen ringin, tai vaikka sitten tykittää vain sen matkan kotiin, niin vaikka harjoitus olisi fyysisesti rankka, niin se silti tyhjentää mielen, jonka se päivän toimissa työskenteleminen on päässyt täyttämään...
Toki kaikille vastaava työmatkapyöräily ei ole ehkä kovin helposti mahdollista, mutta mikäli on, niin edes sen puolen tunnin (lisä)lenkin sovittaminen työmatkapyöräilyn yhteyteen lienee helpompaa kuin erikseen lenkille lähteminen, joka tulee ainakin itsellä helposti skipattua jos siihen on ns. "mahdollisuus"... :rolleyes:
Pelko on hyvä valmentaja.
Ei se ole vain hyvä, se on paras. Kyllä meikäläinenkin on sen verran peruslaiska, että ilman mitään tavoitetta touhuilu on vaikeaa. Sitten kun on tavoite, niin mennään lenkille kelillä kuin kelillä.
Kokeile vaikka tällaista (http://www.poweryoga.com/) vaihtoehtoa, jos fillarointi välillä ahdistaa. Tuolta tilaat muutaman DVD:n ja voit siinä illalla lastenhoidon lomassa tehdä hyvän treenin vaikka yhdessä rouvan kanssa. Ei ikipäivänä voisi uskoa, miten rankkaa touhua jooga on, ennen kuin kokeilee.
jamppa74
19.06.2010, 10.21
Pari perhepitsaa, pari pakettia röökiä, jokunen pullo viinaa ja maksullinen nainen. Oiva lääkekuuri palauttamaan motivaation kuntoiluun ja itsensä ruoskimiseen!
tempokisu
23.06.2010, 16.52
Pari perhepitsaa, pari pakettia röökiä, jokunen pullo viinaa ja maksullinen nainen. Oiva lääkekuuri palauttamaan motivaation kuntoiluun ja itsensä ruoskimiseen!
Aika kallista motivaationhankintaa. Lisäksi epäterveellistä ja 3/4 pahanmakuisiakin, senverta on tietämystä ikävä kyllä.
Hintatietoisena mulla on paljon edullisempi ehdotus, eli nämä ovat ilmaisia!
Luen palstaa, erityisesti tuo brevetit. Siittä saa oikein kivasti sitä motivaatiota, jos ei ensin meinaa oikein löytyä :)
perttime
23.06.2010, 17.02
Vaihtelu virkistää.
Taisi olla takana pari viikkoa pelkällä työmatka-ajolla, kun selkä vähän kiukutteli. Onneksi eilen sitten päätin lähteä kokeilemaan polkuajoa. Hyvinhän se meni kunhan ajoi mahdolisimman paljon semmoisissa paikoissa missä ei voinut ajaa takapuoli penkissä ;)
Keväällä oli semmoinen mieli että piti palstalta huhuilla ajeluseuraa. Nyt taas tuntuisi kivalta ajella yksikseen.
(ja minähän siis en treenaa enkä edes harjoittele tai kuntoile: kunhan ajelen)
Juha Lehtinen
23.06.2010, 18.10
Itselläni on usein motivaatio hävinnyt kun on tullut kauteen asetettua liian kovat tavoitteet omaan kuntoon nähden ja harjoittelu ei ole muutenkaan tuottanut toivottua tulosta. Tänä vuotena en ole tavoitteita asettanut yhtään vaan ajelen lenkkejä pikkuhiljaa nautiskellen. Aika näyttää tuleeko tänä vuotena otettua osaa mihinkään kuntotapahtumaan.
Tässäpä tämä..
±100 matkapäivää vuodessa ja kotona 4 hlö, lapset 1, 4 ja 13v.
Ei paljon tee mieli käyttää sitä kotona olevaa aikaa sitten lenkille. Ja aamuisin tulee vietyä keskimmäinen hoitoon, kun nuorin vielä valvottaa jonkin verran. Eli siinä se mahdollisuus työmatkapyöräilyynkin sitten meni.
Ja kyllä sitä välillä huonosti nukutun yön ja hermoja raastavan toimistopäivän jälkeen monesti jää sohvalle kotia päästyä (hoidon kautta takaisin tietysti).. Illalla sitten telkkarin kanssa kaljaa ja jotain naposteltavaa, kivaahan sekin nyt tässä vaiheessa on..
Mutta kun tietää, että ikuista tämä ei ole. Nyt on kolmas kesä ihan tärviölle mennyt pyöräilyn suhteen, mutta josko ensi kesänä sitten. Eilen keskimmäinen ajoi ensimmäistä kertaa kunnolla pyörällä jossa on polkimet, ja mikäs sen parempaa kuin pyörällä väsyttää tuollainen diagnosoimaton ADHD :D Joten jospa siitä sitten pääsisi taas uuteen alkuun..
Nyt kuitenkin motivaatiokin ihan nolla, kun tietää että jos joskus pääsisi lenkille, niin seuraavasta kerrasta ei olekaan mitään tietoa..
mehukatti
24.06.2010, 14.31
Tässäpä tämä..
±100 matkapäivää vuodessa ja kotona 4 hlö, lapset 1, 4 ja 13v.
Ei paljon tee mieli käyttää sitä kotona olevaa aikaa sitten lenkille. Ja aamuisin tulee vietyä keskimmäinen hoitoon, kun nuorin vielä valvottaa jonkin verran. Eli siinä se mahdollisuus työmatkapyöräilyynkin sitten meni.
Ja kyllä sitä välillä huonosti nukutun yön ja hermoja raastavan toimistopäivän jälkeen monesti jää sohvalle kotia päästyä (hoidon kautta takaisin tietysti).. Illalla sitten telkkarin kanssa kaljaa ja jotain naposteltavaa, kivaahan sekin nyt tässä vaiheessa on..
Mutta kun tietää, että ikuista tämä ei ole. Nyt on kolmas kesä ihan tärviölle mennyt pyöräilyn suhteen, mutta josko ensi kesänä sitten. Eilen keskimmäinen ajoi ensimmäistä kertaa kunnolla pyörällä jossa on polkimet, ja mikäs sen parempaa kuin pyörällä väsyttää tuollainen diagnosoimaton ADHD :D Joten jospa siitä sitten pääsisi taas uuteen alkuun..
Nyt kuitenkin motivaatiokin ihan nolla, kun tietää että jos joskus pääsisi lenkille, niin seuraavasta kerrasta ei olekaan mitään tietoa..
Pyörä matkalle mukaan? Vaikka Ritchey Break Away, jonka siis saa palasiksi mukana tulevaan pieneen (verrattuna normaaleihin pyörälaukkuihin) laukkuun. Ei tarvi maksaa lentoyhtiöille ekstraa tai ilmoittaa et on pyörä mukana.
http://www.ritcheylogic.com/img/0818_bike_bab_ti_carbon_case.jpg
Ja hotellien saleilta löytyy usein kuntopyörä. Kannattaa vaan ottaa oma penkki ja polkimet mukaan, jos on mahdollista vaihtaa ne.
Minulla alkoi samanlainen vaihe 2007 , kun tyttö syntyi kuin Sakarilla on päällä. Mutta kun tyttö on nyt 3v niin alkaa taas aikaa löytymään työlle, perheelle, opiskelulle ja pyöräilylle. Maasturissa tytölle oma istuin niin ajelemme hän kanssa 1-1½ tunnin hevosen katselu lenkkejä 2x viikossa ja yritän jaksaa 1-2x kertaa viikossa herätä klo 5 jotta voin ajaa työmatkan ( 50km/ sivu) maantiepyörällä, koska illat menee perheen kanssa aika täysin ja vaimo pääsee kanssa liikkumaan. Sakarille jaksamista ja tsemppiä, kyllä se kohta helpottaa ;-)
Sakari Kyrö
25.06.2010, 00.02
Itselläni on usein motivaatio hävinnyt kun on tullut kauteen asetettua liian kovat tavoitteet omaan kuntoon nähden ja harjoittelu ei ole muutenkaan tuottanut toivottua tulosta. Tänä vuotena en ole tavoitteita asettanut yhtään vaan ajelen lenkkejä pikkuhiljaa nautiskellen. Aika näyttää tuleeko tänä vuotena otettua osaa mihinkään kuntotapahtumaan.
Taitaa omallakin kohdalla olla sama vika. Ei ole tullut yli kahteen viikkon poljettua. Viimeksi oli näin pitkä tauko vuosia sitten. Kunhan kolme viikkoa menee tiistaina rikki, niin on pisin tauko sen jälkeen kun muutimme Ranskaan.
Nyt kuitenkin motivaatiokin ihan nolla, kun tietää että jos joskus pääsisi lenkille, niin seuraavasta kerrasta ei olekaan mitään tietoa..
Niinpä...
Minulla alkoi samanlainen vaihe 2007 , kun tyttö syntyi kuin Sakarilla on päällä. Mutta kun tyttö on nyt 3v niin alkaa taas aikaa löytymään työlle, perheelle, opiskelulle ja pyöräilylle. Maasturissa tytölle oma istuin niin ajelemme hän kanssa 1-1½ tunnin hevosen katselu lenkkejä 2x viikossa ja yritän jaksaa 1-2x kertaa viikossa herätä klo 5 jotta voin ajaa työmatkan ( 50km/ sivu) maantiepyörällä, koska illat menee perheen kanssa aika täysin ja vaimo pääsee kanssa liikkumaan. Sakarille jaksamista ja tsemppiä, kyllä se kohta helpottaa ;-)
Kyllä se tosiaan helpottaa, ja loppujen lopuksi tämä tauko on tehnyt ihan hyvää. Kyllä se kunto sitten taas löytyy kunhan sille radalle lähtee. Lauantaina meinaan hankkia halvan maastopyörän, ja hankkia junakortin. Maastopyörän koska kaupungissa joutuu jatkuvasti hyppimään jalkakäytävältä ajotielle ja takaisin. Sen lisäksi voisi olla mahdollista löytää hiekkateitä matkan varrelta, jolloin autojen seassa ajaminen vähenisi huomattavasti.
Sen jälkeen jätän auton kotiin, ja menen junalla kun väsyttää, ja fillarilla kun on inspistä. Luultavasti korkeintaan kerran viikossa molempiin suuntiin fillarilla.
Kyllä se motivaatio sieltä tulee. Huomaa kun pitää jonkun aikaa taukoa, että se luonnollinen hinku päästä polkemaan kasvaa, ja samalla itselleen asettamat suorituspaineet vähenee.
Poika on nyt 6 vuotias, tyttö 4. Aktiiviharrastus ja kilpaileminen (suunnistus) hiipui pojan syntymään ja käytännössä loppui pariksi vuodeksi kun tyttö syntyi. Lihoin pikkuhiljaa n. 15kg ja kunto hävisi, tein vain töitä ja hoidin muksuja. Motivaatio oli aika nollissa kun metsässä ei päässyt enää mihinkään. Sitten hajotin vielä nilkkani ja hommasin maantiepyörän. Painoa on nyt lähtenyt 10kg ja intoa riittää.
Suosittelen pienten lasten vanhemmille että tehkää lyhyempää työpäivää ja palkatkaa esim. säännöllinen siivooja (kotitalousvähennys). Nuo ovat varmasti parempia sijoituksia kuin vaikkapa uudet kuitukiekot. Ja jos on motivaatio täysin hukassa, kannattaa kokeilla uutta lajia. Esim. suunnistus sopii hyvin pyöräilijöille, iltarasteja pitäisi löytyä joka kylästä.
Minulla on nyt keväällä ollut motivaatio aika kadoksissa, mutta se liittyy pääosin kiireeseen. Yrittäjänä ei päivää kauheasti lyhennetä ja toinen lapsi syntyi vastikään, kotitalousvähennys on hyödynnetty.
En ole erityisen huolissani; tykkään edelleen ajella kun pääsen liikkeelle, ja eiköhän se tästä taas lähde kun tilanteet vähän helpottaa.
Ja heti kun lapset vähän kasvavat niin mukaan vain harrastuksiin. Pääsee itsekin sen varjolla liikkumaan. Monilla seuroilla on erilaisia "nappulakouluja" joissa jo 6-7 vuotiaat pääsevät ajamaan niin maastossa kuin muuallakin. Nekin kaipaavat usein vetäjiä lajia harrastavista vanhemmista. Itsekin tulin vedetyksi mukaan poikani harrastuksen myötä. Samalla oma harrastus aktivoitui uudestaan ja muutenkin tulee käytyä lenkillä enemmän. Nyt vain alkaa olla kohta näkyvissä se masentava vaihe kun lapset alkavat mennä ohi niin taidoissa kun vauhdissakin :(
Vanha topic täytyi kaivaa esiin, mutta piti saada edes vähän vertaistukea. Elokuun lopun jälkeen ei ole tullut koskettuakaan pyörään ja tuntuu, että pyöräily kiinnostaa mutta ei vain jaksa.
Syitä loppumiselle oli uusi työpaikka, muutto ja läheisen kuolema. Arjesta on kyllä selvinnyt, mutta jotenkin on koko paketti jonkin verran sekaisin. Ensi viikolla alkaa kanuunaspinning ja sieltä pitäisi hakea motivaatiota. Voisi myös sisälle viritellä trainerin ja pistää ulkopyöräilyt tältä kaudelta pakettiin.
sledgehammer
10.10.2015, 11.27
Jos pyöräily ei nyt kiinnosta, tee jotain muuta. Mulla tuli toppi jo ekan 6tkm kesän jälkeen. En vaan millään jaksanut hinkata samoja teitä ees sun taas. Kun pyörän selkään pääsi, niin menihän se siinä , mutta hauskempaakin on ollut. Tylsemmäksi sen sai vain ajamalla ryhmässä. Oikeastaan ihmettelen kovasti, miten jotkut jaksavat tahkoa sitä konkelia päivästä ja vuodesta toiseen parhaimmillaan kymmeniä tunteja viikossa. Kyllä sekin joku mania on... Oma harrastus sai ihan uutta tuulta laijien lisääntyessä. On sitä myös kroppakin kiittänyt. Nyt on salia, juoksua uintia ja fillaria. Ei tarvitse juuri koskaan tehdä yli kahta reeniä viikossa per laji. Vielä ei oo kyllästyttänyt. Kohta pääsee varmaan retkiluistelemaan ja hiihtämäänkin. Spinniin en kyllä saa itseäni raahattua millään. Kova 1.5h spinni sotkee niin monta muuta harjoitusta samalta viikolta, etten kertakaikkiaan pysty perustelemaan sen järkevyyttä itselle. Paljon mielummin ajelen omat spinnit kotona trainerilla ja rullilla.
Jaa tämmöinenkin topic on olemassa.. Täytyy nimittäin tunnustaa, että myös itsellä on tässä viime aikoina iskenyt jonkinmoinen lama pyöräilyyn. Pidin ylirasitustilan vuoksi ~6kk totaalitaukoa (10/14-04/15), mikä laski luonnollisesti suorituskyvyn pohjamutiin. Keväällä kävin urheilulääkärillä, ergospirometriassa, pidin ruokapäiväkirjaa ja hankin Polarin V800:n, jotta ei enää tulisi ylilyöntejä. Motivaatio aloittaa "oikein" harjoitteleminen.
Data osoitti että pk-treeniä pitäisi vetää, tietenkin, joskaan ei liikaa, eli myös reippaampia lenkkejä ja kisoja olisi hyvä ajaa. Kevät oli vaikea, todella tahmeaa ja jotenkin henkisesti hankalaa yrittää ajaa koko ajan matalilla sykkeillä. Toinen lapsi syntyi 28.6., minkä myötä olin 6vko lomalla ja pyöräilyn olisi pitänyt maistua, mutta se ei oikein maistunut eikä tietty ollut resursseja. Loman lopuksi sain maasturin valmiiksi ja käytännössä kauden toiselle maastolenkille menin Jämille, aivan paska kisa ja kaikkien aikojen huonoin aika itselle. Siitä sitten masentuneena lähinnä työmatkaa krossarilla, ei tavoitteita eikä siten päätöksiä harjoittelun "aloittamisen" suhteen. Ei pidempiä lenkkejä, työmatkaa kuitenkin kertyy 200km viikkoon jos menee joka päivä.
Kun nyt mietin, niin kaikki johtuu työtilanteesta - jos saan erään työpaikan (varmistuu kuukauden sisään), hylkään suosiolla ensi kesän maastopyöräilytavoitteet (Tahko 120) ja keskityn keväällä työntekoon ja perheeseen. Käyn lenkillä jos huvittaa. Jos taas en saa paikkaa, pistän ilmoittautumisen Tahkolle sisään ja kunnolla mylly pyörimään. Jotenkin tämmöinen henkinen tulppa siis tekemisessä.
Uudet aluevaltaukset antaa uutta virtaa. Kun maasturilla se oma reviiri alkaa puuduttaa ja eikä maantieltäkään löydä mitään uutta, ostaa cyclocrossin ja lähtee hinkkaamaan sorateitä tai läskin ajaa syvemmälle metsään. Jonkinlainen kuluerähän se on, mutta kummasti alkaa ne entisetkin konkelitkin kiinnostaa kun on tehnyt vähän aikaa jotain aivan erilaista pyöräilyä.
Keväisin takuuvarma tunnelmannostattaja on ainakin maantieharrastajalle pyöräilyloma etelään. Siinäkin maisemat vaihtuu aika radikaalisti.
sledgehammer
10.10.2015, 16.18
Sinä on vaan se vika, että kotimaan reitit kiinnostaa entistä vähemmän, kun on viikon painanut vaikka malliksen länsirannikkoa ees taas :D
noniinno
10.10.2015, 20.42
^Tai ajanut isoa mäkeä maastopyörällä.
Itelle hyvä motivaattori on uudet osat. Pahaksi jos yltyy pitää ostaa uus pyörä.
Uudet aluevaltaukset antaa uutta virtaa. Kun maasturilla se oma reviiri alkaa puuduttaa ja eikä maantieltäkään löydä mitään uutta, ostaa cyclocrossin ja lähtee hinkkaamaan sorateitä tai läskin ajaa syvemmälle metsään. Jonkinlainen kuluerähän se on, mutta kummasti alkaa ne entisetkin konkelitkin kiinnostaa kun on tehnyt vähän aikaa jotain aivan erilaista pyöräilyä.
Näinhän se on ja voi tehdä välissä ihan jotain muuta. Hirveä motivaatiopula pyöräilyn suhteen vaivasi tuossa syyskuulla kelien kylmettyä niin siirryin pariksi viikoksi juoksuun ja sen jälkeen siirryin flunssaan. Tällä viikolla on taas pyöräily maistunut. Tosin vähän erilaista lenkkiä tullut ajettua kuin normaalisti.
Syksy kyllä muutenkin erilaisen tekemisen aikaa. Kesä hinkattu polkuja niin ihan mukava ajella muitakin reittejä (ei päällystettyjä).
Joo mä tuossa kesällä aloin juosta koiran kanssa ja ilman, se oli kivaa. Täytyy jatkaa harrastusta, mutta nyt 5vko jatkunut köhä estää kaikki pk1 yläpuolella tapahtuvat aktiviteetit. Lähinnä tuo pyöräilyn tahmeus on issue... Ehkä uudet kiekot ankkurikiekkojen tilalle voisi piristää, mutta wifeltä ei irronne lupaa.
Helpompi saada anteeksi kuin lupa ;)
Itsellä on toistaiseksi intoa riittänyt pyöräilyyn ylipäätään, mutta mullakin tuli lähinnä järjestelmälliseen kunnon kohottamiseen turhautuminen kevään-kesän aikana kun hammas, jota ei oltu vielä leikattu aiheutti säännöllisesti taukoja erilaisten tulehdus ym. oireiden muodossa ja lisäksi oli kiireitä, putkihuoltoa ym. ym. jotka yhdessä aiheuttivat sen, että kun sain kuntoa vähän nostettua, tuli joku tauko ja se laski takaisin, sitten uudelleen ja uudelleen sama, mikä kävi aika turhauttavaksi ja nyt olen jättänyt kunnonkohotukset taka-alalle ja ajellut sen mitä ehtii, just niin pitkälle ja sillä vauhdilla kun hyvältä tuntuu. Usein otan pyörän asioille, töihin tms ja ajelen takastullessa, ei ideaali kun joutuu kamoja raahaamaan mukana, mutta parempi kuin ei mitään.
Jos fillarointi ei joskus innosta niin sitten jotain muuta liikuntaa tilalle niin sipsit pysyy paremmin pussissa. Meillä on aina olleet nuo koirat semmoinen (positiivinen) "pakko" perusliikuntaan, koska niiden kanssa on aina mentävä - halusit tai et. 99 % kerroista se, että ne pakottavat sinut lähtemään ulos vaikket itse niin innokas olisikaan, tuottaa positiivisia fiiliksiä. Itsellä tosin on melko harvoin motivaation kanssa ongelmia, enemmänkin käytettävissä olevan ajan ongelmat haittaavat. Ja onhan se bisse siis ihan helvetin hyvää, mutta parhaalle maistuu juurikin lenkin päälle ;)
Ite pyöräilisin koko ajan, tai sitten kahvakuulaa ja punttii ja sen semmosta... Nälkä on tulla parempikuntoiseksi ja sitä kautta nauttia vielä enemmän ajamisesta.. Itseään ruokkiva kehä.
Sen opin, että fillarointia tunteva Personal Trainer ois pitänyt hankkia aikaisemmin, niin oisin saavuttanut tämänkin kuntotason jo kauan sitten. Väärällä tavalla harjoitellut koko ikäni ja polkenut paikallaan kunto/kestävyystasossa. Joka lenkki ollut VKta siellä MK rajoilla... Aikaa harrastamiseen on rajatusti, itse päätin tehdä niinä harvoina hetkinä oikeita asioita, niin tulokset on sitä kautta jatkuvassa kehityskaaressa.... Nyt poluilla ajaessa ne mutkat tulee vastaan siihen tahtiin maasturilla varsinkin, että pitää refleksit olla hereillä koko ajan ja ajolinjat laittaa uusiksi ;)
Mukavaa että tälläinen topikki löytyi, perustin itse "maastopyöräilyyn kyllästyminen"-topicin ja sain sieltä hyviä vinkkejä.
Kokeilin läskipyörää, aluksi oli kivaa mutta tahmeeta oli meno. Uudella 29 jäykkäperällä kiva polkea, tulee itelle sporttisempi fiilis kun siirtymilläkin saa pidettyä kohtuullista nopeutta.
Työmatkat kyllä puuduttaa polkea. Aina samaa reittiä hinkata päivästä toiseen. Välillä töistä lähtiessä pidempää eri reittiä kotiin jos huvittaa. Ennen oli virtaa ja mielenkiintoa lähteä työpäivän jälkeen maastolenkille, nykyään aika pakkopullaa. Ratkaisin asian siten että menen maasturilla töihin ja kun tulen takaisin kotiin käyn ajelemassa lähimetässä niin kauan kuin huvittaa. Voin koittaa pahoja kohtia useamman kerran eri ajolinjoilla ajan kanssa.
Joskus harvoin menen töihin julkisilla, kun ei huvita polkea, jos esim. edellispäivänä ollut itelle kova lenkki ja jalat jumissa. Pyörätön päivä tekee hyvää ja seuraavana päivänä olo on kuin olisi Henri Ojala..
Työmatkat kyllä puuduttaa polkea. Aina samaa reittiä hinkata päivästä toiseen. Välillä töistä lähtiessä pidempää eri reittiä kotiin jos huvittaa. Ennen oli virtaa ja mielenkiintoa lähteä työpäivän jälkeen maastolenkille, nykyään aika pakkopullaa. Ratkaisin asian siten että menen maasturilla töihin ja kun tulen takaisin kotiin käyn ajelemassa lähimetässä niin kauan kuin huvittaa. Voin koittaa pahoja kohtia useamman kerran eri ajolinjoilla ajan kanssa. Katselin profiilistasi, että asut Turussa? Tuota työmatkan puuduttavuutta mietin, että yhtään tietämättä missä päin kylää työmatkaa ajelet, niin luulisi erilaisia variaatioita löytyvän? Pyrin ajelemaan ainakin itse työmatkani hyvinkin vaihtelevasti ja etsien uudenlaisia reittejä. Välillä vilkuilen karttaa ja mietin mistä menisi, välillä täysin vilkuilematta ja kokeilemalla. Muutaman kilometrin/kympin lisäyksellä työmatkaan on löytynyt paljonkin uusia paikkoja/teitä/kelvejä pyöräiltäväksi.
Mulla kanssa iski jonkilainen tyhjiö päälle tän kesän Tahko 180:n jälkeen. Olin edellisestä syksystä ajanut Tahko päätavoitteena ja kun sen sain kunnialla suoritettua, niin ensin meni pari viikkoa rasituksesta toipuessa (oli melkoisen rankka keli, varsinkin sinkulalle...) ja sen jälkeen kun lähti ajamaan, ei napannut oikeastaan yhtään. Pidinkin fillaroinnista taukoa käytännössä koko heinäkuun. Elokuun ajelutkin jäivät muutamaan hassuun, lähinnä muutaman kerran kävin ajamassa alamäkeä. Oikeastaan vasta nyt on alkanut pyöräily maistumaan. Tiedä sitten, mistä johtuu, mitään tavoitteita ei ole ensi kaudelle asetettu (tai, no jos enskaa ajais enemmän). Kesällä löysinkin maastojuoksun ja olenkin käynyt 2-3 kertaa viikossa juoksemassa ja se on mulle ollut hyvää vaihtelua fillarointiin. Mutta jos ei huvita ajaa, niin sitten ei ajeta :)
Tuttu fillari reitti muuttuu ihan uudeksi kun käy Stravassa katsomassa reitillä olevia segmenttejä :)
Turhautumisen suhteen minulla on sama ollut tänä vuonna juoksemisssa; Akilles on vaivannut pitkin kesää. Viime talven tein punttia ahkerasti joten lihasmassaa tuli sen verran että edellisen kesän puolimara aikoja ei ole enää mahdollista parantaa tällä painoilla (1kg painoa on jotain 30-45sekkaa lisää puolimaran loppuajassa) ja se 1:30 taitaa jäädä saavuttamatta lopullisesti.
Toisaalta...mitä sitten jos se jää suorittamatta ? Muuten kondis ja fiilis on ollut oikein hyvä, ja sehän tässä on kuitenkin se lopullinen tavoite jota ollaan hakemassa.
Juha Lehtinen
12.10.2015, 12.14
Itselläni on aika hyvin pysynyt motivaatio tallella jo pidempään. Olen onnistunut harjoittelemaan ilman tavoitteita kun mihinkään tapahtumaan en ole osallistunut ja kuntotaso ei ole päässyt viime vuodesta missään vaiheessa tippumaan, mikä on harvinaista minulle. Tuosta johtuen motivaatio on pysynyt hyvällä tasolla. Talvi näyttää saanko mitään järkevää treeniä aikaiseksi harjoitusvastuksella.
Styrkeprövenin jälkeen oli pää tyhjä. Siis motivaatiosta. Kun kaiffareiden kanssa pistettiin operaatio-Styrke pystyyn kutakuinkin vuosi sitten, se fokusoi juhannukseen asti kaikkea tekemistä. Harjoittelu laajemmin ja myös yksittäiset harjoitukset suunniteltiin tätä tavoitetta silmällä pitäen. Mutta aivan yllättäen osa motivaatiosta jäi Norjaan.
Ison tavoitteen suorittamisen jälkeen oli pää nimittäin tyhjä ja pyöräilyssä ei ollut ainakaan kuukauteen ihan sellaista imua, kun ennen tapahtumaa. Itse päättelin tämän ajoittaisen motiavaation puutteen ilmentävän sitä, että fyysinen ja psyykkinen palautuminen eivät aina etene rinta rinnan. Styrken jälkeen tämä oli vähän hämmentävää, koska koskaan eikä kukaan ole tästä varoittanut. Vaikka tämä valmennuksen psykologia on mulle koulutuksenkin myötä sellaista perustietoa, tuli tämä ilmiö aivan puskista. Toveri Eduardo kertoi samaa. Nimittäin, että motivaatio-osasto meni hänelläkin remonttiin.
Maaliin tuloon ei liitynyt mitään hirveetä riehakkuutta tai iloa. Kymmenen minuuttia maaliin tulon jälkeen tuli tyhjä olo. Oli vain helpottunut ja ajattelin elämää vain hetki eteenpäin: mistä saa sen helvetin mitalin, missä pirussa on suihkut. Jossain toisessa pitemmässä jotoksessa ollaan sentään onniteltu toisiamme ja todettu että ollaan kovia heppuja ja niin edelleen. Mutta oikeasti, mitään sellaista oikeata tunnetta, että olisi tehnyt jotain isoa – kaikesta tosta harjoittelusta ja valmistautumisesta huolimatta tai sen vuoksi – ei vaan syntynyt. Helpottunut. Nyt se on tehty. Nämä oli pitkään päälimmäisenä mielessä. Onnistunut suoritus ei siis missään tapauksessa lisännyt motivaatiota - kuten yleensä väitetään.
Sitä kautta harjoittelu oli kuukauden ajan pakkopullaa. Väkisin tekemistä ja jos pystyi laistamaan tehoharjoittelusta, niin sen ainakin jätti väliin. Sen taas opin tuossa kohtaa, että joskus "Pakko" on paras "muusa". Vasta sitten motivaatio HARJOITTELUUN palasi, kun oli saanut itselleen väkerrettyä uuden TAVOITTEEN.
Eli Juhasta poiketen en itse pysty motivoitumaan, jos ei ole tavoitetta. Alan ammattilaisena väittäisin, ettei Juhakaan. Tai sitten motivaatiokäsitteelle pitää antaa jokin toinen merkitys kuin sillä yleensä annetaan. Eli motivaatio ymmärretään noin yleensä psyykkiseksi tilaksi, jota kuvataan tavoitteen saavuttamiseen tähtäävän toiminnan attribuutioilla. Esimerkiksi millä aktiivisuudella, ahkeruudella, päättäväisyydellä, vireydellä jne. yksilö toimii pyrkiessään tavoitteeseen. Ei tavoitetta - ei motivaatiota. Tässä mielessä onnistuminen Styrkessä ei onnistunut tuomaan uutta tahtotilaa, uutta tavoitetta - "lisää kaikkea" - kuin vasta viipeellä.
Kaikki edellä olevat ohjeet ovat hyviä. Mutta jos haluaa käyttää niitä motivaation uudelleen viriämiseen, on ne asemoitava tähän tavoitteellisuuteen. Mikä minulle on tässä fillaroinnissa tärkeää, mitä mä haluan tältä (tai haluan välttää tämän avulla)?
Syksy kyllä tekee omat ongelmansa motivaatiolla. Kesän jälkeen vaikea motivoitua lenkille kylmään kun lähteminen kaikkine pukeutumisineen ja vaatearvontoineen on niin työlästä. Lisäksi polut muuttuu niljakkaiksi ja liukkaiksi. Viime vuonna meni loka- ja marraskuu ihan tekemättä mitään. Jos nyt yrittäisi edes tuolta välttyä. Sisäpyöräilyä ei pälli kestä.
Juha Lehtinen
12.10.2015, 13.38
Eli Juhasta poiketen en itse pysty motivoitumaan, jos ei ole tavoitetta. Alan ammattilaisena väittäisin, ettei Juhakaan. Tai sitten motivaatiokäsitteelle pitää antaa jokin toinen merkitys kuin sillä yleensä annetaan. Eli motivaatio ymmärretään noin yleensä psyykkiseksi tilaksi, jota kuvataan tavoitteen saavuttamiseen tähtäävän toiminnan attribuutioilla. Esimerkiksi millä aktiivisuudella, ahkeruudella, päättäväisyydellä, vireydellä jne. yksilö toimii pyrkiessään tavoitteeseen. Ei tavoitetta - ei motivaatiota. Tässä mielessä onnistuminen Styrkessä ei onnistunut tuomaan uutta tahtotilaa, uutta tavoitetta - "lisää kaikkea" - kuin vasta viipeellä.
Lähinnä tarkoitin tavoitteella erillaisiin kuntotapahtumiin osallistumisella. Oli toki väärin minulta sanoa ettei minulla ole tavoitteita. Toki pyrin pitämään talviharjoittelun sellaisena ettei kunto pääse tippumaan siitä mihin sen olen saanut ja tuo on se tavoite johon tähtään.
sledgehammer
12.10.2015, 14.13
Syksy kyllä tekee omat ongelmansa motivaatiolla. Kesän jälkeen vaikea motivoitua lenkille kylmään kun lähteminen kaikkine pukeutumisineen ja vaatearvontoineen on niin työlästä. Lisäksi polut muuttuu niljakkaiksi ja liukkaiksi. Viime vuonna meni loka- ja marraskuu ihan tekemättä mitään. Jos nyt yrittäisi edes tuolta välttyä. Sisäpyöräilyä ei pälli kestä.
Mä taas olen erityisesti pitänyt sisäpyöräilystä. Ei tarvii lähteä mihinkään tuntikausiksi, harjoitukset on helppo ajaa suunnitelman mukaan, niihin menee vain tunti. Ajankäytöllisesti erittäin tehokasta. Mä olen joka syksy ihan valmis hölläämään harjoittelun kesän jälkeen. Vaikka tulis yksittäisiä nättejä päiviä, en kyllä jaksa lähteä ajelemaan. Ajan mielummin sen tunnin rullilla. Tätä kestää yleensä syys-marraskuun ajan ja marraskuun lopulla alkaa jo kädet syyhytä kovemman reenin perään. Tuon väliajan liikun ja treenaan ihan fiilispohjalta. Satsaan vain siihen,että kertoja tulee riittävästi ja sisältö selviää usein vasta lenkillä.
Tavoitteita on itselläkin ollut aina kiikarissa. Vättern, route 300, röret runt 300, 1/2 triathlon ja viime kesänä sitten kokonainen. Kokonaisen jälkeen oli kylläaika euforinen fiilis. Nautiskelin loppuunasti kärvennetyn kropan tuskistakin. Silloin jo kuitenkin mietin, että riittääköhän pelkkä ajan parannus seuraavaksi tavoitteeksi. Sen turhuuksien rovion voi kuvitella jo etukäteen, jos hyvin alkanut kisa kusisi vaikka rengashommiin.
Sent from my SM-T315 using Tapatalk
Ohiampuja
12.10.2015, 16.34
Hauska huomata että muillakin on välillä ongelmia motivaation kanssa. Meikeläistä korpesi se Tahkon kurakko niin pahasti että taisi mennä 4-5 viikkoa että en ajellut kunnon maastolenkkejä ollenkaan. Kuntosalia ja spinnausta tehtiin siinä välissä. Ja jotain jalkalenkkejä tuolla metsässä...
Mutta nyt nämä aurinkoiset ja kuulaat syyspäivät ovat taas herättäneet kipinän polkuajeluun. Jos vaikka huomenna taas ehtisi metsään. :)
Niin ja hiihtokelejä odotellessa, harmi kun se Tampereen luistelurata-projekti meni pieleen jonkun valituksen takia...
Ohiampuja
12.10.2015, 16.41
Oikeastaan ihmettelen kovasti, miten jotkut jaksavat tahkoa sitä konkelia päivästä ja vuodesta toiseen parhaimmillaan kymmeniä tunteja viikossa. Kyllä sekin joku mania on...
Joskus nuorempana ihailin näitä teräsmiehiä kun eri pyöräily/hiihtotapahtumissa aina mainittiin nämä kunniajäsenet, jotka ovat jo monta vuosikymmentä osallistuneet jokaiseen ko. tapahtumaan. Oli se sitten Pirkan Pyöräily tai Pogostan hiihto.
Sitten aloin pohtimaan, että on sekin aika yksitoikkoista hommaa. Enemmin minä kokeilen vaikka jotain uutta lajia muutaman vuoden välein. Maailmassa on monta hienoa harrastusta tai liikuntalajia joista minä en tiedä vielä mitään. :)
Komppaan BONKia, koira on loistava motivoija ulkoiluun. Koiran kanssa ulkoilu tuo hyvää vaihtelua mihin tahansa urheiluun ja lisäksi pyöräilyä voi piristää opettamalla koiran juoksemaan pyörän vierellä (tai maastossa edellä), mikä piristää kummasti maastolenkkejäkin.
Minusta on kiva pyöräillä hyvin erityyppisiä lenkkejä siten, että välillä menen polkuajoa juurakossa ja etsin vaikka mahdollisimman hankalia juurakoita ajeltavaksi, toisinaan taas ajelen kallioilla ja mäkiä alas tai menen kaupungille portaita ajelemaan, välillä taas jotain näiden sekoitusta: polulta kalliolle, mäkeen ja sieltä portaisiin, (sitten otb ojassa ja linkaten kotiin).
Oatmeal Stout
12.10.2015, 17.40
Joskus nuorempana ihailin näitä teräsmiehiä kun eri pyöräily/hiihtotapahtumissa aina mainittiin nämä kunniajäsenet, jotka ovat jo monta vuosikymmentä osallistuneet jokaiseen ko. tapahtumaan. Oli se sitten Pirkan Pyöräily tai Pogostan hiihto.
Sitten aloin pohtimaan, että on sekin aika yksitoikkoista hommaa. Enemmin minä kokeilen vaikka jotain uutta lajia muutaman vuoden välein. Maailmassa on monta hienoa harrastusta tai liikuntalajia joista minä en tiedä vielä mitään. :)
Pirkan pyöräilyyn menee osa yhdestä sunnuntaista - 364 päivää tehdä muuta vuosittain. Ei se kunto katso mitä tekemällä sitä kohotetaan.
Vätternissä on ihan mukava käydä loman alkajaisiksi, voi laiskotella laivalla tuoda juhannukseksi juomat mukanaan - toki se vie jo huimat 5 päivää pois muusta.
Työssä käynti vie enemmän aikaa ja sitä on tullut harrastettua piakkoin riittävästi, mutta se mahdollistaa harrastamisen.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2024, Jelsoft Enterprises Ltd.