Näytä tavallinen näkymä : Maastoajotekniikka.
roadrunner
11.10.2009, 22.03
Mitä oleellista pitää tietää maastoajosta ennen kuin sinne säntää revittelemään?
En ainakaan heti löytänyt aiheesta ketjua, joten: Fire at will!
Löytyykö aiheeseen liittyvää suomenkielistä kirjallisuutta?
Juha Rämälä
11.10.2009, 22.26
Muista varoa etujarrun liiallista pakonomaista puristamista. Lentorata kutsuu. :)
--+MM+--
11.10.2009, 22.29
Lontooksi löytyy aiheesta paremmin nettiin kirjoitettua sanaa. Esim. http://www.abc-of-mountainbiking.com/ (http://www.abc-of-mountainbiking.com/)
µ
Peesaan... samaa "kirjallisuutta" minäkin olen etsiskellyt. Fillarilehden 4 vuosikertaa luettu läpi - paljon mielenkiintoisaa mutta ei ajotekniikkaa... Täältä foorumista yritetty etsiä - ei löydy.
Ihan vaikka pikkasen perusteita... esim. miten arvioida mennäkö johonkin kovempaa vai matelemalla... miten painonsiirrot ylämäki/alamäki/pieni ylitys/kuoppa. Milloin satulalla, milloin seisten... vai onko kyse vaan siitä, että mene metsään, ole varovainen, harjoittele, mieti, Siperia opettaa... :)
-E
bartagma
11.10.2009, 22.37
Tärkeintä mitä maastoajossa pitää tietää ja tehdä on pitää ajonopeus aina sopivana ja sormet aina jarrukahvoilla. Lisäksi kannattaa aina katsoa minne on ajamassa.
Ajolinjat ja ajotekniikka muotoutuu kokemuksen mukaan.
Ja tärkein ajovaruste on hyvät ajolasit ettei oksat puhko silmiä.
--+MM+--
11.10.2009, 22.41
... sormet aina jarrukahvoilla. ...
Tästä kannattaa opetella mahdollisimman hyvin pois.
µ
Youtubessa on satoja How to ride tyylisiä opetuspätkiä.
http://www.youtube.com/watch?v=7-jw9Z8xXkI&feature=channel
http://www.youtube.com/watch?v=pVG0rhj35fY&feature=channel
http://www.monkeysee.com/play/6405-how-to-ride-a-mountain-bike
Eihän noita pätkiä katselemalla opi ajamaan, mutta onhan niistä varmaan apua.
MTBCF järjestää jotain
http://www.mtbcf.net/v3/page.php?25
Ei tietenkään käy kaikille, mutta lähellä asuville.
Käytä aikasi mielummin siellä maastossa ajamiseen ja pyörään totutteluun kuin nenä kirjassa. Siinä sitä parhaiten oppii.
Mr. Kape
11.10.2009, 23.12
Tästä kannattaa opetella mahdollisimman hyvin pois.
µ
Itse paljon hillitsen menoa pienellä takajarrun käytöllä, porukkaajossa tänään en pitänyt sormea etujarrulla maastossa vaan hillitsin tutusti takajarrulla (tiellä molemmilla sormi).
Iglumies
11.10.2009, 23.16
Käytä aikasi mielummin siellä maastossa ajamiseen ja pyörään totutteluun kuin nenä kirjassa. Siinä sitä parhaiten oppii.
Tätä olin juuri ehdottamassa, vaikka kuinka luet kirjaa, ei pyörä etene. :)
mutanaama
11.10.2009, 23.20
Mulle tää laji on tullut suht lyhyen ajan sisällä tutuksi, joten suurimmat tekijät ovat vielä hyvässä muistissa.
Kaikki alkaa siitä, että etsit hyvän porukan. Mulla on käynyt hyvä tuuri siinä, ymmärrystä ja neuvoja on tullut ja tulee koko ajan. Tästä erittäin suuret kiitokset kaikille ajokavereille. 3 vuotta epämääräistä yksinajoa ja vinkkien lukua autto vähemmän kuin 2-3 lenkkiä osaavien seurassa. Yksin ajamalla ei alussa kehity, ei ajotaito eikä kunto. Samalla löytyy polut, joita et voinut edes kuvitella olevan olemassa. Kaupunki muuttuu yhtäkkiä metsäksi, jossa nyt vaan sattuu olemaan taloja ja katuja siellä täällä. Kun kunto kehittyy, ja ajopolut alkavat tulla tutuiksi, voi hyvin mennä jo salaa harjuuttelemaan. Juuri niitä mäkiä ja kivikoita, joita viimeksi tunkkasit ylös ja alas. Híljalleen ja rauhallisesti. Jos ei jotain uskalla ajaa, niin ensi kerralla sitten. Tai vuoden päästä.
Alussa joutuu jokaisen kiven ja kannon kanssa miettimään, miten tuosta pääsee. Mutta hiljalleen muiden esimerkkiä ja ohjeita seuratessa polku avautuu, ja ajoreitti tulee kuin itsestään.
Itse ajopelillä ei alussa ole kauheasti merkitystä, kunhan se toimii. Pari lenkkiä, ja olet varmasti paremmin kärryillä, millä haluat ajaa. Sama pätee varusteisiin yleensäkin. Tuolta mitä mitä löytyy repustasi threadista saa hyviä vinkkejä millä pidät itsesi ja pyöräsi liikenteessä.
teknistä
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=34853
filosofista
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=36140
Marsusram
11.10.2009, 23.38
Mistä etupyörän saa menemään yli, perä kyllä seuraa.
Vauhti korjaa virheet, mutta jos ei, niin sitten sattuu pahemmin.:D
Mistä etupyörän saa menemään yli, perä kyllä seuraa.
tyypillinen täysjouston ajotyyli, ei toimi märällä/liukkaalla kelillä
bartagma
11.10.2009, 23.46
toimii aina ja jokapaikassa jos kuski niin haluaa.
toimii aina ja jokapaikassa jos kuski niin haluaa.
hehheh :)
mutanaama
12.10.2009, 00.21
toimii aina ja jokapaikassa jos kuski niin haluaa.
Ei varmaan toimi:mad:
Noi juutuubilinkit yms. kakanjauhannan voi deletoida ja jättää ton Mutanaaman postin ainoaksi postiksi ja lukita ketju. Tai ehkä tästä voi jauhaa, mutta tossa mutiksen viestissä tuli se olennainen.
Aja porukkalenkkejä ja matki nopeampia.
Edit: tai sitten vaan reippaasti vauhtia ja kattoo miten menee.
Jep, osaavan perään vaan. Ensin ei ehkä tosin pysy:)
Mutta Chris Sidwells:in Suuri Pyöräkirja vois kannattaa tämänkin vuoksi hankkia. Siellä on ajotekniikkaakin käsitelty laajasti, mutta kirja on muutenkin aika hyödyllinen aloittelevalle. Varsinkin huolto-ohjeet.
perttime
12.10.2009, 08.46
Mistä etupyörän saa menemään yli, perä kyllä seuraa.
Vauhti korjaa virheet, mutta jos ei, niin sitten sattuu pahemmin.:DSanotaan vaikka niin, että toimii aika monessa paikassa muttei likikään kaikissa paikoissa.
Aina kun pyörän alla on jotain "mielenkiintoista", takapuoli irti penkistä. Tämä ei tarkoita sitä että kurotetaan ylöspäin: pidetään ne polvet ja kyynärpäät rennosti mutkalla.
Painopisteen täytyy pysyä renkaiden välissä. Vähänkään jyrkemmissä ylä- tai alamäissä tämä tarkoittaa kuskin liikkumista eteen tai taakse.
tomibert
12.10.2009, 09.10
tyypillinen täysjouston ajotyyli, ei toimi märällä/liukkaalla kelillä
Ja joskus toimii niin, että takapyörä menee yli niistäkin paikoista joista etupyörä ei mennyt....
Mutta mutanaamalta aivan loistava kirjoitus! Juuri näin se menee, eli matkimalla oppii parhaiten.
- Tomi
Paikallisessa kirjastossa törmäsin sattumalta Brian Lopesin kirjaan:http://www.amazon.co.uk/Mastering-Mountain-Skills-Brian-Lopes/dp/0736056246/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1255331738&sr=8-1. Oivallista luettavaa mm. jarrujen käytöstä.
Parhaiten oppii, kun ajaa sellaisten kanssa, jotka osaa. Mutta ei lukeminen ja videoiden katselukaan huono vaihtoehto ole. Voi ainakin talvella fiilistellä, jos ei muuta.
Täysjäykkä pyörä pakottaa miettimään ajolinjoja ja painonsiirtelyä. Se on hyvää harjoitusta, jos ei oo kavereita joilta matkia tai jos ei pysy niiden perässä.
Paikallisessa kirjastossa törmäsin sattumalta Brian Lopesin kirjaan:http://www.amazon.co.uk/Mastering-Mountain-Skills-Brian-Lopes/dp/0736056246/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books&qid=1255331738&sr=8-1. Oivallista luettavaa mm. jarrujen käytöstä.
Mulla on tuo mutta ei tuosta nyt ihmeitä opi, kirjan varsinainen kirjoittaja on tuo McCormack (Lopesilta on vaan jotain pikkuvinkkejä) ja sen nettisivuilla (www.leelikesbikes.com) on myös jotain vinkkejä ja keskustelua mutta ne on vähän jääneet perheenperustamiskuvioiden alle...
Ajamaan vaan. Jos ei ehdi lenkille joka päivä niin pieni kikkailu kotipihallakin opettaa (jarruttelua, tasapainoilua, keulan ja perän nostoja tms.)
Mutanaaman kirjoitus oli oivallinen. Nyt vaan pitää löytää Espoosta joku "Uhri", joka lähtisi opstamaan...
Sellaista tässä minä vielä kyselen, että kuinka aikaisessa vaiheessa suosittelette lukkopolkimien käyttöä? Niihinhän tietty tutustutaan ennen maastoon menoa, eli että jalan irroittaminen on jo refleksi... mutta siis kuinka tärkeänä näette jalan lukossa pitämisen kun kyseessä alkuvaiheen rahallisesti etenevä kaveri, eikä siis mitään alamäki hurjastelua tms...
_E
Sellaista tässä minä vielä kyselen, että kuinka aikaisessa vaiheessa suosittelette lukkopolkimien käyttöä?
Suosittelen, että laitat toisen klossin lukkoon ennen, kuin nouset pyörän selkään ja toisen heti, kun pyörä on liikkeellä.
Vitsit vitsinä. Heti lukot käyttöön. Maastossa niistä on hyötyä jopa enemmän, kuin maantiellä. Ei kannata edes opetella avopolkimilla ajamiseen.
Mutanaaman kirjoitus oli oivallinen. Nyt vaan pitää löytää Espoosta joku "Uhri", joka lähtisi opstamaan...
Sellaista tässä minä vielä kyselen, että kuinka aikaisessa vaiheessa suosittelette lukkopolkimien käyttöä? Niihinhän tietty tutustutaan ennen maastoon menoa, eli että jalan irroittaminen on jo refleksi... mutta siis kuinka tärkeänä näette jalan lukossa pitämisen kun kyseessä alkuvaiheen rahallisesti etenevä kaveri, eikä siis mitään alamäki hurjastelua tms...
_E
Heti vaan lukot käyttöön kun vähänkin pyörällä pystyssä pysyy, helpottaa ajamista kummasti. Kaatumisia tulee joka tapauksessa lukkojen takia alkuvaiheessa, mutta nopeasti niihin sitten tottuu eikä ilman enää osaa ajaa.
Lukkojen tuoman paremman poljinvoiman lisäksi ne helpottavat pyöränhallintaa eli se peräkin nousee paljon mukavammin niiden esteiden yli.
Teknisissä paikoissa ei kannata lopettaa polkemista, koska kyllä se siitä menee, kunhan muistaa pyörittää rohkeesti.
Narujalka
12.10.2009, 12.02
Mutanaaman kirjoitus oli oivallinen. Nyt vaan pitää löytää Espoosta joku "Uhri", joka lähtisi opstamaan...
Sellaista tässä minä vielä kyselen, että kuinka aikaisessa vaiheessa suosittelette lukkopolkimien käyttöä? Niihinhän tietty tutustutaan ennen maastoon menoa, eli että jalan irroittaminen on jo refleksi... mutta siis kuinka tärkeänä näette jalan lukossa pitämisen kun kyseessä alkuvaiheen rahallisesti etenevä kaveri, eikä siis mitään alamäki hurjastelua tms...
_E
Itsekin vielä maastossa täysin aloittelijan statuksella opettelevana suosittelen lukkopolkimia. Useita kertoja päässyt "pahoista" paikoista yli lukkiksien ansiosta. Saa voimaa välitettyä koko ajan takarenkaalle, mikä ei pomminvarmasti onnistuisi fläteillä. Ps. Lukkopolkimeni jouset säädin kyllä lähes löysimmälle näin opetteluvaiheessa...
Kun ensimmäisiä kertoja ajoin teknisiä polkuja, ajoin tarkoituksella flättipolkimilla, koska ajattelin sen olevan jotenkin turvallisempaa pyörän käsittelyä opetellessa. Jalka putosi välillä polkimilta aiheuttaen ikäviä tilanteita. Kun laitoin lukkopolkimet, alkoi ajo luonnistua paremmin; voimaa välittyi takarenkaalle paljon paremmin ja ajo oli turvallisempaa, kun jalat pysyivät koko ajan polkimilla. Kyllähän sitä sitten kyljelleenkin tupsahti jossain välissä, kun ei jalka tarpeeksi vikkelään irronnutkaan polkimesta, mutta tällaiset yleensä ovat ihan harmittomia ja tapahtuvat lähes nollavauhdista.
Kiovan Dynamo
12.10.2009, 12.46
Mutiksen viestille yksi ääni lisää. Joskus jossain muinaisessa MBUK:ssa oli "näin saat lisää vauhtia maastoon" -artikkeli ja sekin tiivistettiin lopuksi: "To ride like pros, you have to ride with pros". Jonnekin "kymmenen minuutin tauko viiden minuutin välein" -porukkalenkeille on ihan kiva jäädä haaveilemaan, mutta ajamaan taitaa oppia vaan, kun ottaa itteään kovemman porukan ja sinnittelee matkassa. Käy luonnon päälle vähän aikaa, mutta opettaa.
Harryupp
12.10.2009, 13.56
Kiovan Dynamo tiivisti ohjeet aika kivasti, mutta mistä tiedät että olet löytänyt oikean "pro-porukan" eikä ryhmän jackass-tyyppejä.
Mutta hyvä tapa oppia hallitsemaan eri vaikeuksia maastossa on koittaa harjoitella niitä erillään toisistaan ensin. Tekniikka ja tasapainoharjoituksia ja pyöränkäsittelyä ensin helpommilla paikoilla ja sitten vaikeimpiin paikkoihin kokeilemaan.
Ja kun "luet" reittiä poluilla älä katso esteitä vaan etsi sitä parhaiten ajettavaa reittiä.
Kun katsot kiviä etupyöräsi osuu taatusti kiveen, mutta kun tähtäät kivien väliseen rakoon pääset esteitten ohi.
Mä olen huomannut että mulla on reittiluku huono aina joka syksy kun lähdetään metsäpoluille pyöräilemään. Mutta paranee huomattavasti parissa viikossa.
Ja harjoittele ajoa juurikossa, kivikossa, kovalla maalla, pehmeässä maastossa, liukkailla kallioosuuksilla ja kosteilla nurmipoluilla. Ja sitte sekamaastoon!
Ja silloin kun on väsynyt ja kantti alkaa pettämään jätä vaikeimmat jutut sikseen. Ei Roomaa rakennettu yhdessä päivässä, eikä ajotaito kaikilta kehity yhtä vaivattomasti.
Koita nuo "vaikeat jutut" juttu kerrallaan silloin kun olet voimissasi ja uskot että nyt onnistuu.
Kiovan Dynamo tiivisti ohjeet aika kivasti, mutta mistä tiedät että olet löytänyt oikean "pro-porukan" eikä ryhmän jackass-tyyppejä.
Mun nähdäkseni toi "matkiminen" perässä ajamalla on aika tuubaa. Kokeilkaa itse ajaa jäniksen perässä kovempaa, kuin mihin omat rahkeet riittää ja samalla tarkkailla millaisella tekniikalla edellä menevä katoaa puiden ja kantojen välistä mäennyppylän taakse. Oon pari kertaa sen tehnyt ja ne oli sellaisia silmät aukaisevia kokemuksia, joiden jälkeen olen osannut pakottaa itseni ajamaan paljon kovempaa. Pakko ajaa kovaa, kun edellä menevätkin meni tästä.
Pääasiassa muiden kanssa ajamalla on siis ainoastaan mahdollista pakottaa itsensä ajamaan kovempaa, kuin mihin on tottunut. Tekemällä ne taidot karttuu, eikä toisten ajoa kattelemalla. Samalla kun näkee, että muut menee kovempaa, niin ei tule harhakuvitelmaa siitä, etteikö omaa vauhtia voisi parantaa.
Eli miten ajajat erottaa jackass-tyypeistä? No siitä, että ne ajaa sua kovempaa (eli sä olet se jackass). Jos ne ei aja, niin on aika vaihtaa porukkaa ja tehdä tilaa uusille jackasseille.
KariKalastaja
12.10.2009, 14.38
ajamalla oppii vissiin parhaiten, kuten täällä on tullu jo ilmikin. Aloittamalla helpommasta maastosta ja sitte vaan yrittää ajamalla selvittää paikkoja mitkä ei ennen oo menny. Ajamalla itseä parempien/nopeampien kuskien kanssa on tietty rankka, mutta myös tehokas tapa kehittyä.
Ja kun ei kukaan kokoajan jaksa ajaa niin tämä kannattaa kattoa välillä.
http://www.dirtschool.co.uk/
Mun mielestä paras opetusvideo trailiajoa ajatelle, mitä ite oon nähny. Kattomalla oppii ehkä paremmin ku kirjaa lukemalla.
Kiovan Dynamo
12.10.2009, 14.43
mistä tiedät että olet löytänyt oikean "pro-porukan" eikä ryhmän jackass-tyyppejä.
Tulosliuskoista. ;)
Enska kisojen tutustumisissa huomaa aikas hyvin, että miten ja mistä sillä pyörällä pääsee. ;)
mutanaama
12.10.2009, 15.48
Melkosta Pro porukkaa aloittelijoissa tuntuu olevan, kun ei tarvitse paremmistaan ottaa malliahttp://www.fillarifoorumi.fi/forum/images/icons/icon14.gif.
Mä kyllä komppaan ASBia tässä!
Voihan sitä käydä kimppalenkeillä hakemassa tuntumaa ja kyselemässä kavereilta että kuinka ajetaan, mutta kuinka moni ihan oikeasti pysähtyy hankalan paikan jälkeen maastossa analysoimaan että millaisella poljinvoimalla suhteessa painopisteeseen tuostakin mentiin yli? Kysyn vaan... Mun mielestä noi kimppalenkit on ihan kivoja mutta ei mihinkään tekniikan harkkaamiseen!
Tuntumaa vaan omaan pyörään ja rohkeasti mettään, ei sitä voi kukaan opettaa! Lenkkikaveri on hyvä olla niin tulee herkemmin lähdettyä liikkeelle jos on taipumusta laiskuuteen. Ja kyllä niitä polkujakin löytää ihan itse kun vaan rohkeasti lähtee katselemaan.
bartagma
12.10.2009, 16.08
Tottakai on hyväksi ottaa paremmista mallia! Itse katselen paljon ajovideoita (trial, street, dh ja xc) ja kun näkee jonkun uuden jutun minkä haluaa oppia ni sitten vaan polulle tai pihalle treenaan.
Tärkeintä kumminkin on se että tuntee pyöränsä ja ajoasento on säädetty oikein.
Liian pitkä/lyhyt stemmi, satula liian korkealla tai vääränkokoinen runko ei helpota maastossa etenemistä. Myöskin oikeat renkaat ja rengaspaineet on iso osa sitä polulla pysymistä.
Ajotekniikka kehittyy jokaiselle omanlaiseksi johtuen ihmisen ominaisuuksista. eikä hyväksi ja monipuoliseksi maastokuskiksi opi vuodessa tai kahdessa vaikka ajaisi pro kuskien takana joka lenkillä.
Itse vaihdoin jarrut omaan pyörääni ja sen takia meni reilu 2 viikkoa että opin ajamaan niillä ja nytten ku on tottunu siihen että jarrutukset voi jättää viimetippaan ni voi ajaa hieman eri linjoilla.
Snorkkeli
12.10.2009, 16.47
Voihan sitä käydä kimppalenkeillä hakemassa tuntumaa ja kyselemässä kavereilta että kuinka ajetaan, mutta kuinka moni ihan oikeasti pysähtyy hankalan paikan jälkeen maastossa analysoimaan että millaisella poljinvoimalla suhteessa painopisteeseen tuostakin mentiin yli? Kysyn vaan... Mun mielestä noi kimppalenkit on ihan kivoja mutta ei mihinkään tekniikan harkkaamiseen!
No ei se kaverin katselu kaikessa auta, mutta näkeehän siinä nyt ajolinjat ja miten sitä persettä nostetaan penkistä.
Itse tekniikkavinkkeihin haluaisin painottaa erillaisten tekniikoiden harjoittelemista yksitellen. Kunhan on ensin jonkinverran kokemusta itse poluista niin sitten vaan suoraan hiomaan tekniikkaa yksi asia kerrallaan. Otat jonkin lenkin teemaksi tasapainon, toiseksi jarruttomuuden ja kolmanneksi vaikkapa ajolinjan luvun, vain mielikuvitus on rajana. Näitä tekniikka-spesiaaleja kun viljelee pitkin kautta, niin harjoittelukin pysyy mielenkiintoisena. Siinä oppii kun leikittelee sillä pyörällä. Mielenkiintoisista yksittäisharjoitteista voisi mainita muun muassa keulimisen, stoppiet ja trackständit. Jos nämä tuntuu tylsältä niin näissäkin voi käyttää mielikuvitusta ja heittää trackständit vaikkapa kotiportailla ;)
Ja mitä näihin erillaisten lehtien tekniikka juttuihin ja web-sivujen videoihin tulee niin eihän niillä oikeasti ole mitään tekemistä miten se itse tehdään. Ohjeet ovat yleensä itsestäänselvyyksiä tai ympäripyöryyksiä.
No ei kai sitä ajotekniikkaa nyt muita seuraamalla opi. Kyllä se on itse ajamalla opittava. Kauas on pitkä matka joo...
Mutta ajolinjat. Se syy, miksi siellä keulilla mennään kovempaa, johtuu paljon niistä. Kolme kiveä... nöösi kiertää jokaisen ja matelee. Pro vetää ekasta vauhdilla yli, että pääsee kiertämään sen toisen vauhdilla ja ylittämään taas kolmannen vauhdilla. Noin esimerkkinä. Perästä kattomalla tajuaa että jaa noin?
Ja ajotekniikkakin kyllä kehittyy kun näkee miten paremmat ajaa jonkun vaikean paikan, ehkä jopa sellaisen mistä ei edes uskaltaisi yrittää ilman että ensin näkee miten siitä pitää ajaa. Ja sitten yrittämään itse.
Mutta toisaalta, eihän kaikki lue käyttöohjeitakaan.:D
bartagma
12.10.2009, 16.59
Mikäs toi jarruttomuus juttu on? Itelle jarrut on aina ollu se tärkein juttu metsässä mentäessä.
perttime
12.10.2009, 17.03
Kyllähän se perässäajaminen antaa vinkkiä, siitä millaisia ajolinjoja kannattaa käyttää ja miten tietyistä kohdista kannattaa mennä. Pitäisi vain olla sellainen perässäajettava, että sen perässä pysyy. Sellaisiakin lenkkejä on, joilla ajetaan oikeasti polkua, mutta ei ole hirmuinen kiirus johonkin.
Mikäs toi jarruttomuus juttu on? Itelle jarrut on aina ollu se tärkein juttu metsässä mentäessä.Jarrut vain hidastaa menoa :p
Mutta oikeesti: niitäkin paikkoja on joissa "vauhti korjaa virheet" tai ainakin este ylittyy jouhevammin kuin hiljaa hiipimällä.
Kare_Eskola
12.10.2009, 17.08
Epstainin perässä joskus ajelin. Mies rymyää maastossa jarruttomalla maastofiksillä. Mäen päällä ressukalta lähti ketjut eli se viimeinenkin jarru. Siinä se sitten rullaili alas, huusi että jee ja meni lujaa. Hyvin lujaa. Virnisteli alhaalla.
Ajolinjat, luotto renkaisiin, vauhdinsieto...
bartagma
12.10.2009, 17.18
Jarrut on monesti pelastanu allekirjoittaneen linjalta pois ajautumiselta ja pahalta kaatumiselta. sen takia pidän sormet aina jarruilla. (mut kai se on vähä sama ku jotkut ei syö ollenka hiilareita).
perttime
12.10.2009, 17.36
Sormi on tietty aina jarrulla (paitsi joskus ylämäkeen punnertaessa). Ihan kaikissa paikoissa siitä jarrukahvasta ei kannata puristaa. Joskus tulee talutettua kohtia, joissa tietää että toisaalta ne olisi ajettavia kunhan ei jarruta - ja toisaalta tietää ettei uskalla olla jarruttamatta...
Epstainin perässä joskus ajelin. Mies rymyää maastossa jarruttomalla maastofiksillä. Mäen päällä ressukalta lähti ketjut eli se viimeinenkin jarru. Siinä se sitten rullaili alas, huusi että jee ja meni lujaa. Hyvin lujaa. Virnisteli alhaalla.
:eek: Jäis mulla ajamatta..
Mutta niinku Mutiksen kommenttia kannatettu jo monesti, niin komppaan myös täysin. Luulin, että vähän osaan jo ajaa, mutta sitten aloin käymään muutaman vähän paremman kuskin kanssa metsissä möyrimässä. Tän kesän aikana ajotaito ja ajolinjojen kattominen kehittyny varmaan tuplasti paremmaks edellisvuoteen verrattuna. Ei siinä, kyllä molemmat ihan p*skoja on edelleenki:cool:, mutta lähtötasoon verrattuna kuin yö ja päivä.
Mää taas väitän kivenkovaan, että ajaminen jonkun toisen perässä opettaa paljon. mitä enemmän vielä ajaa, sitä enemmän oppii. ja alussa lyhyitä maastosessioita, nini omaan motooriseen muistiin ei tule ähkyä. tunti kerrallaan sanon mää
Pirusti olen oppinut porukkalenkeillä, ja kun näkee miten asiat hoidetaan oikein, on helppo mennä nukkumaan yö siihen päälle ja ajaa sitten seuraavana päivänä uudestaan, yö väliin ja taas.... ja toinen laita, vaimoni ja muiden vähävauhtisten parissa oppii ihan toisenlaisia juttuja. ja ihan oikeasti mietin välillä aloittelijoiden kanssa tuolla että per***e on varmaan vaikeaa, kun vauhdilla pääsisi helposti joitain paikkoja, ja huonolla tekniikalla, huonolla tasapainolla, aloittelijan kömpelyydellä siinä sitten yritetään. mutta siinä se sitten tulee. muutama vuosi ja vedetään kun vanha tekijä.
Kannattaa rohkeasti liittyä seuraan tai johonkin ryhmään jossa on paljon harrastajia, monenlaisia, erilaisilla intresseillä. vähän xc:tä ja vähän deehoota ja vähän kaikkea sillä välillä, sitten samalla oppii mistä itse pitää. mää luulin että deehoo on kivaa ja nyt iloitsen täysjäykällä fillarilla ajaen eniten. ja joo siinä on jarru, vaikka se on hajalla
mutanaama
12.10.2009, 18.38
Muutamilla lenkeillä Epstainin perässä ajelleena :eek:, voin sanoa, että kundi tekee ajolinjoista melkeen taidetta. Ja joo´o mä olen just niitä hitaita ja kömpelöitä, joilla ajotaidot porukan mukana kehittyy. Nyt näin reilun vuoden päästä alkaa kunto olla aloittelijan tasolla, 30km kimppalenkeistä voi oikeastikin nauttia, vaikka pari vikaa kilsaa ottaiskin voimille.
Muutamilla lenkeillä Epstainin perässä ajelleena :eek:, voin sanoa, että kundi tekee ajolinjoista melkeen taidetta..
Joo,onhan se Guru :cool: hitto ku ottaa pattiin q on mulla vaihteet jarrut ja kaikki mutta taito vaan puuttuu mulla.
Epulla ei oo jarruja eikä vaihteita ja niin vaan katoo silmistä :eek:...on se hurja..on se!
Ruwetaanko Mutis oikeesti reenaa ajoa ja rellukka mahhaa :o..
mutanaama
12.10.2009, 20.49
Ai, mäkö luulin jo reenaavani:eek:. Ja mahahan mulla jo on.
Johan Moraal
12.10.2009, 20.54
Vielä mitä. Kuukausi sitten erehdyin marakisaa ajelemaan ja edessäni ajoi kaveri yhdellä kammella, enkä meinannut millään päästä ohi. Siinä oli tekniikka jos missä. Melkoinen tykki:D
Sen paidassa muuten luki muistaakseni että iskä ja äiti ponsoroi. Mikä seikka nyt ei kyllä liity mihinkään eikä mitenkään.:eek:
Ai, mäkö luulin jo reenaavani:eek:. Ja mahahan mulla jo on.
6-8 kiloa tullu mulle,eli rellukka tullu mulle,mää rupeen sun perässä reenaa.:cool: perämiähenä mutta ei tappituntumalla..:D
Maastopyöräilyyn nyt vajaan vuoden verran tutustuneena on omalta kohdaltani sanottava etten oikeastaan mitään ole maastopyöräilystä oppinut omin päin, kaikki oppi mitä nyt osaan on tullut näiltä pro-kuskeilta heidän perässä ajaen ja neuvoja kuunnellen. En toki kuvittele että näin iäkkäänä tämän lajin harrastamisen aloittaneena minusta tulisi lajin mestari mutta niin vain on kehitystä tapahtunut että nyt pyörällä ajan sellaisistakin paikoista mitä vielä viime keväänä pidin mahdottomana. Onnekseni täällä kotipaikkakunnalla on aika monta hyvin taitavaa lajin harrastajaa ja paljon erittäin hyviä maastopolkuja niin että vasta-alkajan on helppo päästä alkuun. Elikkä Mutiksen tavalla täällä opetellaan ajotekniikkaa, on nopein tapa oppia jotakin tästä lajista. :)
Onnekseni täällä kotipaikkakunnalla on aika monta hyvin taitavaa lajin harrastajaa ja paljon erittäin hyviä maastopolkuja niin että vasta-alkajan on helppo päästä alkuun.
Jep jep ja ne taitajat ovat kovasti sosiaalista porukkaa. Uskokin jaksoi neuvoa minua ihan perusasioista lähtien. Yksinhän minä lähinnä tuolla olen ajellut, mutta perusasioiden opettaminen auttoi minua kovasti eteenpäin.:)
bartagma
12.10.2009, 21.19
Trackstand on kyllä yksi tärkeimpiä taitoja mitä kannattaa opetella aina ja jokapaikassa esim liikennevalot, hitaampien odottelu lenkkipolulla, ylämäissä ku loppuu rutistus ja monessa muussa paikassa kannattaa opetella paikallaan pysymistä.
Marsusram
12.10.2009, 21.34
Jarruja voi käyttää niinkuin ralliautossa, etujarrulla saadaan kaarros yliohjautumaan ja takajarrulla aliohjautumaan. Kaasua on vaikeampi käyttää ohjauksen apuna :D
Tottakai on hyväksi ottaa paremmista mallia! Itse katselen paljon ajovideoita (trial, street, dh ja xc) ja kun näkee jonkun uuden jutun minkä haluaa oppia ni sitten vaan polulle tai pihalle treenaan.
Tärkeintä kumminkin on se että tuntee pyöränsä ja ajoasento on säädetty oikein.
Liian pitkä/lyhyt stemmi, satula liian korkealla tai vääränkokoinen runko ei helpota maastossa etenemistä. Myöskin oikeat renkaat ja rengaspaineet on iso osa sitä polulla pysymistä.
Jees. Tosi iso hyöty on porukkalenkeillä xtr-jorinoista. Niistä oppii säätämään pyörän itselleen ja maastoon sopivaksi. Tarpeeksi avointa ihmettelyä voi tulla esim. OTB:n syistä ja oppii kyseenalaistamaan omankin fillarin setuppia joka myyjän mielestä oli täydellisen sopiva juuri sinulle.
Omien rajojen oppiminen ja niiden laajentaminen parantaa suoritusta sen verran kuin oma fysiikka ja lahjat antavat periksi. Perusasiat ovat tietysti kaikille samat, mutta oma ajotyyli on kuitenkin niin monen tekijän summa, ettei kannata ihan kaikessa pyrkiä imitoimaan muita.
Trackstand on kyllä yksi tärkeimpiä taitoja mitä kannattaa opetella aina ja jokapaikassa esim liikennevalot, hitaampien odottelu lenkkipolulla, ylämäissä ku loppuu rutistus ja monessa muussa paikassa kannattaa opetella paikallaan pysymistä.
Jep,samaa oon opetellu itekkin ja vielä ilman käsiä.
Yhen Niksun kanssa harjoiteltiin vielä toisen jalan ottamista kammelta käsien lisäksi.;)
Kivikossa ja pahoissa paikoissa voi pysähtyä jalkautumatta ja selvittää reitti ja jatkaa ajamista.
Epstainin perässä ajelleena :eek:, voin sanoa, että kundi tekee ajolinjoista melkeen taidetta. Ja joo´o mä olen just niitä hitaita ja kömpelöitä, joilla ajotaidot porukan mukana kehittyy.
Komppaan, huvittavaa omalla kohdalla ku epstain kruisailee itselleen mateluvauhtia, silti "kikkaillen" ja meikä joutuu polkea perässä tosissaan ;)
Kesällä ajelin jonkun verran itsekseni ja hommasta ei tahtonu tulla yhtikäs mitään. Ei tarvittu kuin yksi kimppalenkki joka antoi oppia enemmän kuin olisin ikinä uskonut (kiitokset vaan larpalle opastuksesta!). Sen lisäksi että näki kokeneemman kuskin ajavan, niin koko ajan sai tekniikkavinkkejä ja selostusta asiasta. Kyseisen lenkin jälkeen tuli mahtava fiilis ja innostus pääsi valloilleen kun hoksas mistä on kysymys :)
Voihan sitä käydä kimppalenkeillä hakemassa tuntumaa ja kyselemässä kavereilta että kuinka ajetaan, mutta kuinka moni ihan oikeasti pysähtyy hankalan paikan jälkeen maastossa analysoimaan että millaisella poljinvoimalla suhteessa painopisteeseen tuostakin mentiin yli? Kysyn vaan... Mun mielestä noi kimppalenkit on ihan kivoja mutta ei mihinkään tekniikan harkkaamiseen!
Riippuu tosi paljon ajoporukasta. Kyllä niissä porukoissa joissa itse olen ajellut, on ihan normaalia että vähintään kerran lenkissä jotain paikkaa jäädään hinkkaamaan tarvittaessa, ja neuvoja satelee. Samalla näkee miten muut ajaa sen hankalan kivikon, tai teknisen nousun. Miten siirtää painoa pyörän päällä, tai muuten rytmittää ajoa. Nöösinä näistä ainakin oppii paljon.
Sakkeri91
12.10.2009, 23.15
Mikäs toi jarruttomuus juttu on? Itelle jarrut on aina ollu se tärkein juttu metsässä mentäessä.
Ainakin hissipyöräilyssä yleensä menee aina paremmin, kun muistaa olla jarruttamatta. Mutkat, jyrkät, esteiden ylitys ja erityisesti mudassa ajaminen.
Mudassa kun alkaa jarruttelemaan, rengas menee tukkoon ja pito on tiessään, jarruttamatta renkaan kuvio pysyy auki ja pitoa löytyy.
Mutkissa ei nyt tietenkään mitään ylilyöntejä, pakkohan johonkin on jarruttaakkin, mutta ennen mutkaa, ei mutkassa.
Yksi juttu minkä olen itse huomannut tänä kesänä on renkaisiin luottaminen ja rohkeasti pyörällä kanttailu.
Persettä vaan taakse, kallistaa pyörää ja kallistua itsekkin siinä mukana.
Muutamilla lenkeillä Epstainin perässä ajelleena :eek:, voin sanoa, että kundi tekee ajolinjoista melkeen taidetta. Ja joo´o mä olen just niitä hitaita ja kömpelöitä, joilla ajotaidot porukan mukana kehittyy.
Äläs ny. Sehän sanoo itsekin oppineensa yhteislenkeillä.:eek:
Taitaa olla asenteessa vikaa jos ei muilta pysty oppimaan. Mulla ei ole tullut vielä yhtään lenkkiä, ettei jotain olisi oppinut. Joskus ihan yksikseenkin oppii asioita, mutta harvoin mitään semmoista, mitä ei olisi joukolla tullut treenattua.
Ajotekniikkaa käsittelevä kirjakin minulla on yksi ja sen paras puoli on selkeät harjoitteluohjeet. Vaikka jotain bunnyhoppia selvitetään useampi sivu ja harjoitukset ovat vaiheittain, niin oppii sitten kerralla vähemmän, eikä siis koko liikettä kerralla. Kirjasta en itsessään ole oppinut mitään, mutta kun niitä harjoituksia soveltaa niin jotain siitäkin jää.
roadrunner
12.10.2009, 23.32
Huhhuh, nyt pukkas sellasen informaatioähkyn ettei hyvä tosikaan.
Sitä näköjään saa mitä tilaa!
Kiiittoosh monista vinkeistä.
Noista porukkalenkeistä, ei taida täällä meillä päin moisia löytyä.
mutanaama
12.10.2009, 23.41
Riippuu ihan siitä, missä täälläpäin on. Mutta uskoisin suomesta nyt löytyvän porukkaa melko helposti muutaman kymmenen kilsan säteellä.
Taitaa olla asenteessa vikaa jos ei muilta pysty oppimaan.Kyllä se näin on. Tai pätee ainakin meikäläiseen. On kai siinä joku merkitys "opiskelutekniikallakin", mutta kun semmonen asenne on, että jos ei osaa niin ei opi ja mitä ei osaa, sitä ei niin tarvihe. Kaikenlaiset neuvomiset otetaan kuittailuna ja pätemisenä.
bartagma
12.10.2009, 23.50
Huhhuh, nyt pukkas sellasen informaatioähkyn ettei hyvä tosikaan.
Sitä näköjään saa mitä tilaa!
Kiiittoosh monista vinkeistä.
Noista porukkalenkeistä, ei taida täällä meillä päin moisia löytyä.
nooo eiköös Tampere ole ihan siinä valkeakosken vieressä? siellä on varmasti porukkaa lenkeille.
Ja yksi hyvä tapa oppia uusia asioita
On ajaa tiettyä lenkkiä riittävän usein ni sieltä kyllä löytää ne parhaat ajolinjat ja tekniikat etenemiseen. sitte niitä samoja kikkoja voi hyödyntää muualla.
Kyllä se näin on. Tai pätee ainakin meikäläiseen. On kai siinä joku merkitys "opiskelutekniikallakin", mutta kun semmonen asenne on, että jos ei osaa niin ei opi ja mitä ei osaa, sitä ei niin tarvihe. Kaikenlaiset neuvomiset otetaan kuittailuna ja pätemisenä.
Ei kukaan puhunutkaan mistään neuvomisesta, minä ainakaan. Kun ajaa muitten perässä ja näkee mitä ne tekee, niin jotain jää päähän. Ihan kuin minulla lukiossa psykologian tunnilta tuo edellinen totuus -tai siis se idea. Paljon muuta mä en muistakaan.
mutanaama
12.10.2009, 23.54
Katos, kaiken pahan alku ja juuri. Just Juminy sai meikäläisen ekaa kertaa kimppalenkille. Ei tainnu tietää mitä "huono kunto" ihan oikeesti tarkoitti.:D Mutta niin se vaan jakso mätiksessä pyöritellä ja näyttää mallia, mistä ihan vilpittömästi olen kiitollinen.http://www.fillarifoorumi.fi/forum/images/icons/icon14.gif
Ja yksi hyvä tapa oppia uusia asioita
On ajaa tiettyä lenkkiä riittävän usein ni sieltä kyllä löytää ne parhaat ajolinjat ja tekniikat etenemiseen. sitte niitä samoja kikkoja voi hyödyntää muualla.
Ennenkaikkea se tuo vertailukelpoista tietoa homman etenemistä. Jos aina menee uuteen paikkaan ja epäonnistuu, niin kohtahan on suomalaisen itsetunto katuojassa ja fillari vaihtuu telkkariin. Vakiolenkin pitää tietysti olla sen verran haastava että aina löytyy ajamaton paikka, niin on jotain parannettavaa. Tietty vauhtia voi aina lisätä, mutta ei se tekniikkaan auta (välittämättä, joskus kyllä sitäkin).
mutanaama
13.10.2009, 00.09
Ja yksi hyvä tapa oppia uusia asioita
On ajaa tiettyä lenkkiä riittävän usein ni sieltä kyllä löytää ne parhaat ajolinjat ja tekniikat etenemiseen. sitte niitä samoja kikkoja voi hyödyntää muualla.
Tohon voisin väittää vähän päinvastaista. Liian paljon samojen polkujen ajaminen opettaa ajamaan just niillä samoilla poluilla. Välillä pitää mennä muuallekin ajamaan. Mulla nopeutu tietty kympin lenkki liki kahdesta tunnista alle tuntiin, mutta silti vieraassa paikassa oli aivan tutkalla. Mutta pari lenkkiä muualla antaa lisää varmuutta omillakin poluilla hinkkaamiseen.
[ot]
Jännää miten voi melkeen jokaisen lauseen perään laittaa nimen, jolta sen on kuullu.
Ei kukaan puhunutkaan mistään neuvomisesta, minä ainakaan. Kun ajaa muitten perässä ja näkee mitä ne tekee, niin jotain jää päähän.Juu et puhunut. MINÄ sensijaan narsismipäissäni kerroin tarpeettoman yksityiskohtaisesti tuosta omasta asenneviastani. Tietenkin siitä huolimatta tuolla perässäläähättäessä on oppinut kaikenlaista. Ja vähänkin fiksummalle taitavampien kanssa ajaminen on oikea kultakaivos.
Asentaja
13.10.2009, 07.31
Kirjoitin toiseen topikkiin omia näkemyksiäni ajotekniikasta maastossa. Tässä linkki. (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?p=1197714#post1197714)
perttime
13.10.2009, 08.38
Noista porukkalenkeistä, ei taida täällä meillä päin moisia löytyä.Izmo & Co (tm) ajelee harva se viikonloppu Tampereelta Roineen ympäri, milloin maastopyörillä, milloin cyclocrossareilla. Siinä vaiheessa kun ne on Valkeakoskella asti voi tavallinen kuolevainen hyvinkin pysyä jonkin matkaa mukana...
tarinaa viimeisimmästä: http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=15266&page=459
Ensiksi täytyy sanoa, että hienoa saada tästä aiheesta näinkin keskustelua herättävä topic. Varmasti hyödyllistä luettavaa kaikille maastokuskeille.
Hieman omia pohdintoja (ehkä vähän aiheen vierestä...) maastoajouran alkutaipaleesta, jolla vieläkin kurvailen...
Tämän foorumin kirjoitusten perusteella varmaan yli 90% kuskeista aloittaa suht edullisella jäykkäperäisellä ajonsa eikä millään 2000e täpärillä. Mielestäni hyvä lähtökohta, koska perusasiat oppii halvemmillakin osasarjoilla, taitojen karttuessa voi sitten OMIEN TARPEIDEN mukaan päivittää voimansiirtoa, keulaa yms. paremmaksi. Eka puoli vuotta meni itselläkin, ennenkuin kävi edes mielessä että tarvisi jotain muuttaa, sitten vasta vaihtui RST-keula Rebaan jne., ja johan tuli taas intoa harrastukseen lisää.
Täysjoustoon siirtyminen tuli itsellä luonnollisena vaihtoehtona ajotyylin kehittyessä, tosin hankintaa piti ihan taloudellisistakin syistä vähän odotella ja harkita. Uuden pyörän myötä huomasi taas, miten olennaista on totutella sen oman pyörän ajotuntumaan, muutama viikko meni taas harjoitellessa. Sen jälkeen onkin taas uusi maailma auennut, kun pyörä menee sellaisista paikoista joista ei välttämättä vanhalla olisi selvinnyt.
Lukkopolkimiin siirryin vasta tämän jälkeen, näin jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut ehkä jo jäykkäperäisen aikaan ne hommata. Olisi saattanut olla silloin paljon opettavaisempaa koko lajia ajatellen.
Porukkalenkkejä ei ole tullut harrastettua, koska tuttavapiirissä ei ole muita kuskeja, mutta uskon että olisi hyödyllistä seurata muidenkin ajamista.
Näin reilun vuoden aktiivisen ajelun jälkeen sitä huomaa välillä, miten paljon opittavaa lajissa on. Kun oma kuntokin oli vielä vuosi sitten sellainen, ettei yli puolen tunnin lenkkejä meinannut jaksaa, niin kehitystä on tapahtunut loppujen lopuksi kohtuullisen hitaasti. Nyt löytyy uusia polkuja joka lenkillä, ja taitoa kyllä tulee lisää, sen huomaa kyllä kun tuttuja vaikeita paikkoja ei enää pidäkään niin vaikeina vaan yli mennään että heilahtaa.
Paitsi on se fillarointi aina mukavampaa paremmalla kalustolla, kun niinsanotuilla "entry"-tason fillareilla. ei tule turhia pelkotiloja tai asen-ne/nto-virheitä.
mutta tärkein juttu siellä metsässä on polunlukutaito. pitää muistaa katsoa eteenpäin. ei just etupyörän eteen, vaan sellainen 7-12 metriä eteenpäin. sieltä löytyy ne mukavat ajolinjat. lyhyin reitti ei välttämättä ole se nopein ja taluttaminen ei myöskään välttämättä se kiinnostavin tapa edetä.
ryhmälenkillä on melkein pakko katsoa pidemmälle eteenpäin kun pitää seurata edellistä kuskia, ja siinä samalla tulee vähemmän keskityttyä möykylöihin suoraan etupyörän edessä.
Hidasmuttakankee
13.10.2009, 20.21
Huhhuh, nyt pukkas sellasen informaatioähkyn ettei hyvä tosikaan.
Sitä näköjään saa mitä tilaa!
Kiiittoosh monista vinkeistä.
Noista porukkalenkeistä, ei taida täällä meillä päin moisia löytyä.
Me on tässä naapurikylässä saatu kasaan pieni porukka jonka kanssa on käyty ajelemassa. Viime sunnuntaina ajettiin tuota pirkan hölkän reittiä ja ens sunnuntaista on ollut puhe että mentäis Pälkäneelle?
Sääksmäen maastoakin on mietitty löytyiskö sieltä jotain kivaa?
Se onko meistä mitään iloa maastoajotekniikan kehittymisen kannalta on ihan oma lukunsa mutta tervetuloa mukaan!
Katso lisää http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=36438
Voihan sitä käydä kimppalenkeillä hakemassa tuntumaa ja kyselemässä kavereilta että kuinka ajetaan, mutta kuinka moni ihan oikeasti pysähtyy hankalan paikan jälkeen maastossa analysoimaan että millaisella poljinvoimalla suhteessa painopisteeseen tuostakin mentiin yli? Kysyn vaan... Mun mielestä noi kimppalenkit on ihan kivoja mutta ei mihinkään tekniikan harkkaamiseen!
Totanoi... törmättiin tänään polulla kaveriin joka on hiukan itseäni pätevämpi sen maasturinsa puikoissa. Ensin kysyin miten se ajaa siinä vieressä olleen kalliokynnyksen jonka just vastaantullessaan ajoi ylös, minä en ole vielä päässyt. Näytti ja kertoi miten, kokeilin parikin kertaa. Ei mennyt vieläkään mutta tiedän ainakin suurinpiirtein mitä yrittää ens kerralla.
Sitten mentiin ajamaan lähellä ollut juurakkoinen kalliolasku joka on märkänä hyvin vaikea. Nyt kuivalla aurinkoisella kelillä ajettiin siitä kaikki alas mutta palattiin ihmettelemään sen pahinta kohtaa... pyörät jäi sinne alas:)
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/picture.php?albumid=231&pictureid=2538
Ja vakiolenkillä todellakin kannattaa hinkata niitä vaikeita paikkoja, kyllä siitä taidosta on hyötyä muuallakin. Tai sitten on niin jästi ettei osaa soveltaa hihaan tarttuneita oppeja?
Ohiampuja
13.10.2009, 22.03
Tässä kun muistelee omia ajamisiaan ja oppimiaan asioita, niin kyllähän kimppalenkeillä on päässyt näkemään sen, että kuinka "pahoista" paikoista pyörällä oikein pääsee. Yksin kun kävi ajamassa polkuja niin tuumasi, että eihän tuosta pyörällä pääse ja eikun taluttamaan. Mutta kun pääsi näkemään sen että voihan siitä sittenkin mennä, niin sitä rohkaistui itsekin yrittämään.
Jonkinmoisena esimerkkinä voisi pitää tätä Joupiskan videon alkua, siinäkin moni jalkautui, vaikka se oli ajettavissa. Tuonkin kohdan olisi voinut kimppalenkillä oppia, tai siis vastaavan tasoisen, mutta omilta nurkilta...
http://jhl.1g.fi/kuvat/MTB/JoupiskaMaraton12.7/JoupiskaMTB.m4v
Asentaja
14.10.2009, 10.08
Jonkinmoisena esimerkkinä voisi pitää tätä Joupiskan videon alkua, siinäkin moni jalkautui, vaikka se oli ajettavissa. Tuonkin kohdan olisi voinut kimppalenkillä oppia, tai siis vastaavan tasoisen, mutta omilta nurkilta...
http://jhl.1g.fi/kuvat/MTB/JoupiskaMaraton12.7/JoupiskaMTB.m4v
No tämä on enmmän kuin hyvä esimerkki. Ihan eka kuski otti oikean linjan ja droppasi ton pienen nyppylän, melkein kaikki muut ajavat huonompaa ja hitaampaa linjaa. Kohdassa 00:51 tapahtuu - ihan oikein - ohituskin parempaa linjaa käyttäen. Kohtahan on mitä herkullisin pyörän pumppaamiseen sen sijaan että jarruteltaisiin. Ja toiset jalkautuvat täysjoustolla http://www.shroomery.org/forums/images/smileys/facepalm.gif
Mr. Kape
14.10.2009, 10.12
Tuo kohta videolla näyttää aika helpolta, mutta kuinka pahalta se mahtaa näyttää luonnossa vielä satulassa istuen. Arvioisin että kyllä itse olisin kyllä ajanut, mutta en ole nähnyt paikkaa kunnolla. Suoraa linjaa en kyllä uskaltaisi ajaa:o.
Aina kun joku jalkautu niin sumppu oli valmis, ensinmmäinen ajoi komeasti kuten muutama muukin, kohdassa 2:37 on surkea esitys kun rupeaa potkuttelemaan ja kaatuu, siinä kohtaa oli hetken aikaa sumppu.
E: Kohdassa 5:01 olisi tarvinnut vaan uskaltaa ja pistää paino taakse, yli meni (ehkä ol etujarrukin pelissä).
Kyllähän tuollaiset paikat yllättää, jos on ennestään tuntematon reitti kyseessä. Vielä kisatilanteessa sitä varmasti helposti ajaa varmemman kautta. Itse ainakin olen huomannut, että välillä tarvisi lisää rohkeutta kokeiluun, ettei ajaisi aina samoja ajolinjoja.
Kiovan Dynamo
14.10.2009, 10.27
Eräs Kanuuna kävi näyttämässä tuon kyseisen paikan ennen kisaa. Olisi varmasti mennyt melko paljon heikommin oma ajo ekalla kierroksella, ellei olisi ollut valmista nuottia. Kiitos hänelle, jälleen taitavampien matkiminen ratkaisi tilanteen. Tuosta eteenpäinkin oli ihan hyvää kivikkoa, mikä käytiin ko. kaverin kanssa nuotittamassa etukäteen. :)
Asentaja
14.10.2009, 10.48
Suoraa linjaa en kyllä uskaltaisi ajaa:o.
Siis mitä tossa voi käydä? Muutama kuski ajaa suoraa linjaa lähes nollavauhdilla ja ihan hyvin sujuu. Tässä on kysymys juuri siitä, että jarrutelevilla kuskeilla ei ole ajosilmää eikä katsota riittävän pitkälle eteen. Kun tuijottaa vain 2m eturenkaan eteen, niin nämä pikku stepdownit ja dropit tulevat yllätyksinä. Ja edelleen - tollaseen melko helppoon maastoon voi hyvin päästää.. miten sen nyt sanoisi.. vähän ylikovaa. Pahin mitä voi käydä on se, että ajaudut ulos linjalta. Voi voi, sekunti menee. Mutta jos homma meneekin sulavasti, kuten luultavasti käy, niin voitat vähintään sen sekunnin. Luultavasti enemmän, koska pääset myös ulos mutkasta kovemmalla vauhdilla, joka auttaa seuraavassa nousussa.
Pahoittelen sinä-passiivin käyttöä.
Edit: Kannattaa tsekata kaveri nimeltään Mark Weir. Ajaa Santa Cruzin tiimissä näitä jenkkien endurance-kisoja, usein 160mm joustavalla Nomadilla. Ja näin treenataan tekniikkaa: http://www.youtube.com/watch?v=dR2jNIY0Uyw
Mr. Kape
14.10.2009, 10.56
Siis mitä tossa voi käydä? Muutama kuski ajaa suoraa linjaa lähes nollavauhdilla ja ihan hyvin sujuu. Tässä on kysymys juuri siitä, että jarrutelevilla kuskeilla ei ole ajosilmää eikä katsota riittävän pitkälle eteen. Kun tuijottaa vain 2m eturenkaan eteen, niin nämä pikku stepdownit ja dropit tulevat yllätyksinä. Ja edelleen - tollaseen melko helppoon maastoon voi hyvin päästää.. miten sen nyt sanoisi.. vähän ylikovaa. Pahin mitä voi käydä on se, että ajaudut ulos linjalta. Voi voi, sekunti menee. Mutta jos homma meneekin sulavasti, kuten luultavasti käy, niin voitat vähintään sen sekunnin. Luultavasti enemmän, koska pääset myös ulos mutkasta kovemmalla vauhdilla, joka auttaa seuraavassa nousussa.
Pahoittelen sinä-passiivin käyttöä.
Kato mää oon sen verran pelle että miehisyys loppuis, se on hiukan liian korkea. Jos olisi vauhtia siten, että ei voisi enää väistää niin silloin kyllä vain keula ylös ja suoraan ajaen, mutta mieluummin kiertäsin sitä vasenta linjaa.
Tiedän, että tarvitsisi opetella ajamaan, mutta yleensä (aina:o) ajan sellaisessa maastossa, että tuonlaisia paikkoja ei tule opeteltua.
(jos paikalliset sattuu lukemaan niin kuitenkin tulee kutsu Ruosniemeen ajelemaan:p, kumpa jaksas men sinne saakka ja olis seuraa)
Ohiampuja
14.10.2009, 11.29
Käytetäänpäs tuota videota esimerkkinä kimppalenkkien hyödyistä.
Kuvitellaan että nuo omaan ajotaitoonsa "luottamattomat" ja pyörän päältä jalkautuvat olisivat käyneet lenkillä noiden kärkimiesten kanssa ja päässeet näkemään ja kokemaan, että tuollainenkin paikka on ihan ajettavissa. Niin uskon että suurin osa tuosta porukasta osaisi ajaa tuon paikan, kunhan joku näyttäisi kuinka se tehdään ja sen jälkeen itse rohkaistuisi hiukan venyttämään niitä omia rajojaan...
Itsekin ajoin tuon paikan, vaikka en ollut sitä ikinä ennen nähnyt. Pari kolme vuotta sitten olisin ollut tuossa taluttajien joukossa. :)
Ps. Rajansa tuolla "tulta päin" asenteellakin on, tuolla tyylillä elokuussa kaatusin alamäessä ja mursin selkänikamani. Eli nyt pitää kääntää tuota sisäistä riski-potikkaa hiukan pienemmälle. :rolleyes:
Asentaja
14.10.2009, 11.40
Ps. Rajansa tuolla "tulta päin" asenteellakin on, tuolla tyylillä elokuussa kaatusin alamäessä ja mursin selkänikamani. Eli nyt pitää kääntää tuota sisäistä riski-potikkaa hiukan pienemmälle. :rolleyes:
Joo, en mä tarkoita mitään hullua koohotusta. Näitä on vaikea selittää niin että viesti välittyy oikein. Tarkoitan, että välillä kannattaa tulla pois omalta mukaavuusalueelta, mutta järki päässä. Omat rajat on paras hakea nimenomaan porukassa, kun mukana on myös taitavampia kuskeja, jotka "imevät" perässään pahoista paikoista.
Kiovan Dynamo
14.10.2009, 11.45
Tottahan tuossa kohtaa käy myös mielessä, että matkaa on vielä 59km jäljellä. Jos sen sekunnin ottaa pois vetämällä tuosta sisältä, niin ok, mutta ellei taito varmasti riitä, niin ajan tuolta ulkoa, otan sen sekunnin takkiin ja koitan jossain toisessa kohtaa kiristää kiinni. ;)
Kylläpä tosiaan yllättävän moni ryhtyi taluttelemaan tuossa. Kolme jalkautuvaa kuskia kaatui pusikkoon, ajaneista ei yksikään.. kädet pois jarruilta ja painoa vähän taakse niin kyllä se pyörä sen 20 cm dropin rullaa ihan itsellään, vaikeampaa tuokin kohta on kävellä alas :)
perttime
14.10.2009, 12.28
Sitä osaa mitä on ennenkin tehnyt...
En minäkään ihmeemmin ilmassa viihdy pyörän kanssa, mutta tuollaiset 20-40 senttiset portaat ottaisin nykyään mieluummin vauhdin kanssa, jos vaan alastulokohdassa tai heti sen jälkeen ei ole erityisempiä esteitä.
(rotvalleilla harjoittelin: jos 5 cm menee, menee 10:kin. Jos 10 cm menee, menee kai 20:kin ...)
Kylläpä tosiaan yllättävän moni ryhtyi taluttelemaan tuossa.
No, kisatilanne on vähän eri kuin perus porukkalenkki. Porukkalenkillä jokaisella yleensä on aikaa katsoa mistä ajetaan, mutta kisatilanteessa voi joutua menemään edessä menevän ratkaisujen takia aika kinkkisiinkin tilanteisiin sokkona, varsinkin siellä porukan perällä tultaessa.
Tuo paikka ei ollut paha, mutta itsekin sen juoksin ekalla kierroksella alas. Sen verran tempoilevaa oli meno ympärillä, että otin varman päälle. Myöhemmin en päästänyt virhettä enää toistumaan. ;)
Omat rajat on paras hakea nimenomaan porukassa, kun mukana on myös taitavampia kuskeja, jotka "imevät" perässään pahoista paikoista.
Olen huomannut, että tämä toimii myös toisinpäin. Jos on uusia paikallisia polkuja ajettu jonkun tapahtuman yhteydessä ja joku alkaa taluttelemaan niin helposti muut seuraavat perässä, myös itse. Sitten on käynyt ajamassa uudestaan samat polut yksin niin huomaa, että eihän tuossa paikassa mitään hankalaa ollutkaan ja hyvin menee ajamalla. Samaa huomasi vähän tuossa videossakin. Joku kaatui/talutti edellä niin epäusko tarttui myös seuraaviin. Mikälie sopuliefekti :D
Eli tämäkin kannustaa ajamaan vain itseä parempien kuskien seurassa ;)
Paitsi että taluttajan/taluttajien takana on usein pakko pysähtyä kun tulee sumppu. Sitten jos on paikka on sellainen ettei pääse helpolla uudelleen liikkeelle... joukkotalutusta siitä seuraa.
Itse just sen vuoksi passailin sunnuntaina tutuilla poluilla kun tiesin että edessä on sumppua. Välillä vähän takana hermoiltiin mun matelusta:)
Antti Kuitto
14.10.2009, 12.49
Aika kehnosti sitä ajotekniikkaa voi täällä netissä selitellä, videoissa kaikki näyttää kovin helpolta ja ulkona kaikki ei niin helppoa olekaan...tässä nyt omia mietteitä asiasta.
- Tietty perusosaaminen fillarin päällä tulee itsestään kun käyttää aikaa mahdollisimman paljon fillarin päällä erilaisissa keliolosuhteissa...
- Sitten kun tietty perusosaaminen on kehittynyt, on tuo parempien kuskien mukana ajaminen myös oikein opettavaa.
- Kaikenlainen normaalista poikkeava ajaminen on myös välillä ihan paikallaan, eli keskittyy yhden lenkin ajan vaikka ajamaan jotain samaa alamäkeä alas aina vähän kovempaa, tai koittaa kikkailla pyörän puistonpenkin päälle ilman virhepisteitä, koittaa pumppailla kaverin kanssa kilpaa sopivaa reittiä pitkin polkematta, ajaa katukivetystä pitkin niin kauan ennenkuin tavoitteena ollut väli menee ilman tipahtamista kivetykseltä...vaihtoehtoja on lähes rajattomasti ja erilaiset harjoitteet tukevat toinen toisiaan parantuneen ajotekniikan muodossa.
- Jos maastokisoja meinaa ajaa, niin kannattaa ajaa jotain lyhyitä tosi kovia rypistyksiä vaikeissa maastoissa treeneinä, on nimittäin ihan erilaista ajaa sitä fillaria kroppa hapoilla kuin kruisailla kevyttä vauhtia...
- Jos sitä vauhtia oikeasti aletaan hakemaan, niin sitten saattaa joskus sattuakin....tämä on karu totuus, mutta loppupeleissähän tämä on kuitenkin aika turvallinen laji ja pikkunaarmuthan vain kaunistavat.
- Keskivartalo kannattaa pitää hyvässä kunnossa, maastossa ajaminen on joskus aikamoista pumppailua ja heikot vatsa- ja selkälihakset saattavat rajoittaa menoa väsymyksen iskiessä oli reitti helppo tai ei, eli talvella kannattaa kiinnittää tähänkin huomiota.
Nyt syksyllä kun moni pitää muutaman viikon siirtymäkauden, niin tässähän on mukavasti aikaa harrastaa muutakin kuin perinteisiä treenimuotoja, eli tietokone kiinni ja ulos hyppimään puistonpenkeille! ;)
pinohiiri
14.10.2009, 15.48
Ajamallahan sitä parhaiten oppii, mutta kyllähän videoista tai muista kuskeista voi toki katsoa mallia, että miten mistäkin mennään niin ei tarvitse ihan joka kohtaa oppia kantapään kautta vaikka se niin tehokas tapa onkin. :)
Kaverin kanssa kun ajaa niin siinä ainakin tällaisella kohtuullisen kovan kilpailuvietin omavalla tulee väkisinkin sellanen näyttämisen halu, että en kyllä perhana anna periksi vaan vauhdissa pitää pysyä... Harvemmin onnistuu, mutta siinähän ne ajotaidot kasvaa, kun rutistaa menemään lähellä omia rajoja koko ajan. :)
Helvaten kiintoisa keskustelu kehkeytyi, hienoa! Ja hyvä tuo mallivideo - huomaatteko kuinka paljon nasevampaa faktaa ja mielipidettä syntyy kun on kaikilla sama referenssi.
Vaan tuosta esimerkkivideosta vielä - ajatellaanpa tilannetta toiseen suuntaan - jos samassa kohdassa olisi pitänyt kavuta ylös?
Olisiko tilanne haasteellisempi?
(Todellista jyrkkyyttähän ei kuvauskulmasta johtuen näe, mutta joku paikalla käynyt tietää).
Itseäni ainakin hirvittää kokemattomuus, tietämättömyys siitä, kuinka jyrkkiä paikkoja fillarilla voi kavuta a) kun osaa vähän, b) kun osaa enemmän c) kun osaa oikeesti. Toki riippuu arvioidusta pidosta...
Alaspäin tultaessa ajatus kaatumisesta ei hirvitä niin paljon, koska kaatumissuunta on pääsääntöisesti sinne minne silmät osoittaa ja "pään matka tantereeseen" on lyhyempi kuin taaksepäin kaatumisessa, selälleen - alamäkeen - ajatus kammottaa! (johtunee kaukaisesta lumilautailuonnettomuudestani).
-E
Älkää ny hyvät ihmiset käsittäkö väärin!! Ei mulla oo mitään kimppalenkkeilyä vastaan, kivahan se on joukolla mettässä rytistellä. Itse oon vaan sen verran itsepäinen että mielummin menen omia teitä.
Poittina jutussa oli oikeastaan se että jos nyt just ei löydy sitä omaan aikatauluun sopivaa lenkkiryhmää niin reenaamaan voi ja kannattaa mennä ihan itsekin.
Oma harrastus alkoi latupohjien ajelulla ja siitä sitten pienempiin polkuihin ja jyrkempiin mäkiin, yksin tai sitten pari samanlaisen nöösin remmissä. En todellakaan väitä olevani mikään maailman ajoteknikko mutta kohtuullisesti satulassa kuitenkin pysytään. Jokainen ajettu kilometri kuitenkin kehittää ajotaitoja oli se sitten ajettu jonossa tai itsekseen polkuja etsiskellen...
mutanaama
14.10.2009, 16.42
http://www.youtube.com/watch?v=Uw45xOerg3Q
Siitä kimppalenkistä ja siitä, ettei jäätäis jotain kohtaa tahkoomaan:D
En nähnyt töissä tuota videota, joku esto tms. Mutta kun sitä minuutin verran jaksoin katsoa niin päällimmäiseksi tuli ajatus lähinnä inhimillisestä toiminnasta. Se polkuhan "menee" sitä hitaampaa linjaa aivan selvästi. Ne, jotka paikan etukäteen tiesivät, osasivat ajaa suoraan. Varmaan oli joukossa myös joku joka ei osannut tai uskaltanut tai viitsinyt, mutta lähinnä se on vain luontaista toimintaa seurata sitä polkua?
Paikkahan ei pahalta näytä ja siihen on heitetty kivikin (tai kaksi, vai onko katkennut) osaltaan helpottamaan pudotusta.
Sekunnista puhuminen on tuubaa, 18km/h on 5m/s, ei taida IHAN viittä metriä kiertää:rolleyes: Ja kiersi siitä ainakin tolla kertaa mm. wanderer, heitäs kommentti?
(oletan kisan keskarin olevan n.18?)
roadrunner
14.10.2009, 17.39
Me on tässä naapurikylässä saatu kasaan pieni porukka jonka kanssa on käyty ajelemassa. Viime sunnuntaina ajettiin tuota pirkan hölkän reittiä ja ens sunnuntaista on ollut puhe että mentäis Pälkäneelle?
Sääksmäen maastoakin on mietitty löytyiskö sieltä jotain kivaa?
Se onko meistä mitään iloa maastoajotekniikan kehittymisen kannalta on ihan oma lukunsa mutta tervetuloa mukaan!
Katso lisää http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=36438Hei täähän on jäänyt huomaamatta ! Täytyypä seurata jos jollekkin lenkille pääsis mukaan. On vähän hakusessa itselläkin nämä paikalliset reitit...
Oletan, että video liittyy Seinäjoen kisan alkuun ja "siihen yhteen kohtaan".
Ajosilmää saattaa olla myös se, ettei 60km kisan aikana välttämättä tarvitse ajaa sitä lyhyintä reittiä. Tuokin paikka oli lämmittelyssä ajettu niin suoraan kuin siitä sivusta ja aikaero näillä suoritteilla oli ehkä alle puoli sekuntia. Sen sijaan vaara, että puhkoo ohkaisen takarenkaansa ajamalla tuosta (turhaan) suoraan oli arvioituna ainakin kaksinkertainen verrattuna "helppoon" ja varmaan vaihtoehtoon.
Itse ainakin vierastan turhiakin riskejä noissa pitkissä kisoissa ja ajosilmää on myös se, että tulee koko matkan mahdollisimman nopeasti maaliin. Tuossa kohdassa en sanoisi ajolinjalla olevan juurikaan merkitystä ajoteknisesti.
Nämä ajotekniikkakeskustelut ovat muutoinkin mielenkiintoista luettavaa. Täällä huomaa, että esimerkiksi enduroa pidetään erittäin teknisenä, mutta unohdetaan, että ukot puottelee siellä 5-6 tuumaa joustavilla peleillä. Ei tällöin se 15-20cm korkea ja jatkuva kivikko välttämättä niin vaikeaa olekaan. Mutta kokeilkaapa sitä samaa kohtaa vaikka cyclocrossarilla.. ;)
Antti Kuitto
15.10.2009, 11.46
Äläs ny Olmi, ajelin miekin enskaa muutama vuosi sitten 80mm edestä ja takaa joustavalla epicillä useampia kisoja...
80mm on kans enempi, ku esim. mun crossarissa.:p
Mutta tosiaan.. asian pointtihan pyörien osalta oli siinä, että myös kalustolla on vaikutuksensa. Tietynlainen maastopohja sopii toisenlaiselle pelille paremmin kuin toiselle. Toisinaan on tehtävä kompromisseja, kuten maraton kisojen osalla käy. Endurossa taas voi valita alleen pelin, jolla tekniset pätkät sujuu helpommin ja pururatatykitys-ominaisuuksilla ei enää ole väliä.
Ajotekniikka kyllä kehittyy vain ajamalla, mutta kannatta ajella kaikenlaisia polkuja ja pätkiä kaikenlaisilla pyörillä. Edelleen moni vaativa paikka muuttuu huomattavasti helpommaksi, kun oma fyysinen kunto paranee.
perttime
15.10.2009, 12.15
Ei nyt takerruta yhden kisan yhteen kohtaan...
Se on selvää, että pitkässä kisassa ei kannata ajaa kaikista paikoista mistä pystyisi ajamaan. Sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä ajotekniikan (ks. ketjun otsikko) kanssa.
Jousettomuuskaan ei välttämättä estä ajamasta kivisellä polulla tai hyppäämästä pyörällä.
(kuva varastettu jonkun lehden kuvista 2008)
http://gallery.mtbr.com/data/mtbr/500/medium/cyclorossi3.jpg
http://lh5.ggpht.com/_krWgAPsu4g0/Sp9FT3RmBDI/AAAAAAAAIK0/G0rDHgpZrq8/s800/IMG_2413.JPG
http://forums.mtbr.com/showthread.php?t=552149
Ohiampuja
15.10.2009, 12.46
Minä käytin videopätkää esimerkkinä, että kuinka toisen mielestä ajettava paikka onkin toisen mielestä ajamaton paikka. Ja kuinka toisten esimerkkiä seuraamalla ja rohkaistumalla heillekin se voisi muuttua ajettavaksi paikaksi.
Ihan sama ajaako sen vasemmasta vai oikeasta reunasta, kunhan ajaa. :)
Hiljaa mentäessä jäykkä pyörä on parempi teknisissä paikoissa kun joustoilla varustettu, koska oikeassa teknisessä ajossa tuntuma maaperään on paljon tärkeämpää kuin etenemisen pehmeys.
Joustot siis parantavat tilannetta vasta vauhdin kasvaessa. Joustomatka on ihan makuasia ja yleensä myös kompromissi mukavuuden/etenemisen helppouden välillä.
wanderer
15.10.2009, 13.17
Sekunnista puhuminen on tuubaa, 18km/h on 5m/s, ei taida IHAN viittä metriä kiertää:rolleyes: Ja kiersi siitä ainakin tolla kertaa mm. wanderer, heitäs kommentti?
(oletan kisan keskarin olevan n.18?)Minähän ajan aina helpoimmasta/turvallisimmasta paikasta. Tällä pyrin minimoimaan kalustorikot ja kaatumiset (en osaa ajaa, esim. Antti ja Henkka jne osaavat). Yhdessä nopeassa alamäen pätkässä ei häviä käytännössä mitään parin-kolmen TUNNIN maastokisassa. Seinäjoen reitti on täynnä vaaranpaikkoja ja muutenkin epätyypillinen/epätoivottava maratonkisalle, ja siksi varovaisella ajotavalla häviää jonkun verran. Itse hajotin pyörän jo pian tuon kohdan jälkeen ja maastopätkien vauhti oli aika surkeaa. Latupohjilla olikin sitä, mistä tykkään eli 44/12-13 pyöri kivasti vaikka takaiskari olikin melkein pohjaan jumittuneena..
Itsehän ajan nykyisin lähestulkoon kaikki maastolenkit täysjäykällä. Ei viitsi kuluttaa kisamaasturia ja samalla voi ehkä oppia ajamaan (toistaiseksi tosin näyttää huonolta).
kanttiinin tollo
15.10.2009, 13.20
Ei nyt takerruta yhden kisan yhteen kohtaan...
Jousettomuuskaan ei välttämättä estä ajamasta kivisellä polulla tai hyppäämästä pyörällä.
Niin tai jos cyclocrossia ajaa suoralla tangolla niin ei ne tekniset kohdat välttämättä tarkoita jalkautumispakkoa... ;)
http://www.youtube.com/watch?v=zIzJYe0ZznY
simojoki
15.10.2009, 13.34
Niin tai jos cyclocrossia ajaa suoralla tangolla niin ei ne tekniset kohdat välttämättä tarkoita jalkautumispakkoa... ;)
http://www.youtube.com/watch?v=zIzJYe0ZznY
Lopesihan veistelee hyvin tollasella "mihinkään kelpaamattomalla hyrpiidillä"(tm) :D
Minä käytin videopätkää esimerkkinä, että kuinka toisen mielestä ajettava paikka onkin toisen mielestä ajamaton paikka. Ja kuinka toisten esimerkkiä seuraamalla ja rohkaistumalla heillekin se voisi muuttua ajettavaksi paikaksi.
Ihan sama ajaako sen vasemmasta vai oikeasta reunasta, kunhan ajaa. :)
Tuosta wandererin kommentista(kin) tuli just kisoja ajtellen mieleen, että läheskään aina ei se taitavin tai rohkein eikä edes nopein kuski voita. Vaan se joka tulee ekana maaliin. Ja sekin lienee laskettavissa ajotekniikaksi että valitsee sellaiset linjat että pääsee maaliin, ainakin ilman kalustorikkoja tai otb:ta tms.
Jos paikka on ennalta tuntematon, on se aina aika nopean riskiarvion paikka. Vasemmalta vai oikealta;)
perttime
15.10.2009, 20.39
Vasemmalta vai oikealta;)mmm, vasemmalla mutka oikealla vähän jyrkkä kohta, josta viimeinen puoli metriä näyttää äkkiseltään liki pystysuoralta:
http://gallery.mtbr.com/data/mtbr/500/talvipy_r_ily_2008_024.jpg
http://media.share.ovi.com/m1/s/1182/8d50145235204f928767e076f88978d2.jpg
roadrunner
16.10.2009, 14.54
Hitaasti oppii vanha koira uusia temppuja. Tuota bunny hoppia reenailin tossa pihalla. Helposti saa keulan ylös kuten myös perän, mutta ei tahdo molemmat mennä perätoukuria jouheesti.
Mutta reenaillaan...
Mulle on vaan vanha ralaigh ilman mitä jousitus :) ja pääsen ihan hyvin metsän ajamaan. Mun mielestäni tässä vaiheessa opi aika hyvin teknillisen ajotyyli ja vauhti tule sitten kun ostan uusi pyörä !!!
Tässä on vielä vähän matsku ajamiseen ....
http://www.youtube.com/watch?v=8Bzu4_WnsgA&fmt=18
http://www.youtube.com/watch?v=0eetrZGbtaQ&fmt=18
http://www.youtube.com/watch?v=YPzp3J4iNVg&feature=related&fmt=18
Maasturilla tulee yleensä laskettua ylikovaa ihan joka paikkaan ja aina välillä tulee ylläreitä mutkan takaa. Pikkuhiljaa se pyörä alkaa pysymään hanskassa, mutta ehkä muutama rengasrikko yms. pikkujuttu sattuu siinä harjotellessa. Hitaat paikat voi vetää täysillä ja nopeissa paikoissa ottaa vähän iisimmin kun ajovirheestä saattaa joutua vähän kärsimään.
Mitä paremmaksi kehittyy, niin sitä luovempia ajolinjoja pystyy hakemaan.
Tuo cycklocrossareilla maastossa tempoilu on niin väsyneen näköistä touhua, että alta pois :D Maantiepyörät maantiellä ja maastopyörät maastoon, tämä on oma mielipiteeni.
Asentaja
17.10.2009, 11.42
Tuo cycklocrossareilla maastossa tempoilu on niin väsyneen näköistä touhua, että alta pois :D Maantiepyörät maantiellä ja maastopyörät maastoon, tämä on oma mielipiteeni.
Ei liity enää aiheeseen kuin viitteellisesti, mutta mä olen kyllä nähnyt eräiden ajavan varsin vakuuttavasti krossarillakin poluilla. Mitä jos annettais jokaisen ajaa ihan sellaisella menopelillä kuin mieli tekee?
Juu... kyl ajomies tekee eron maastossa vaikka sillä krossarilla. Vuosi sitten loppukesästä ajelin Olmin kanssa samalla lenkillä välillä melkoisen teknistä polkuakin pitkin. (Mulla maasturi, Olmilla krossari) Ja joutu ihan tosissaan ajamaan, että pysy perässä. Voisin väittää että oma osansa oli kunto erolla, mut toinen puolikasta vauhti erosta synty ihan "ajosilmän" tekniikan puuttesta.
Nykyään täpärillä ja kunnon parannuttua olen alkanut ajamaan suuripiirteisemmin, eli vauhtia hieman enemmän ja sellainen näpertely poies. Tulos on ollut ihan silmin nähtävissä. Esim. Tahkolla 34min pois edellisvuoden ajasta ja maracupissa sijoitus reilusti 30 paremmalle puolen. Kisoissa eroja olen aiempiin vuosiin verrattuna saanu tehtyä juuri poluilla. Jos tulee kalustorikkoja, niin se kuuluu urheiluun. Ei kiekossakaan vedetä pelkkiä rannareita, jottei maila mene poikki...
Nimim. Runttaamalla etiäpäin ilman rengasrikkoja...
roadrunner
21.10.2009, 13.39
No jos jätetään ajotekniikka hetkeksi, niin mitenkä rytmitätte viikkoharjoittelun?
Voisin mitään tietämättä veikata että viikkoon kolme kovempaa reeniä ja loput kevyttä... Sunnuntaina pidempi ?
Kiovan Dynamo
21.10.2009, 13.41
No jos jätetään ajotekniikka hetkeksi, niin mitenkä rytmitätte viikkoharjoittelun?
Voisin mitään tietämättä veikata että viikkoon kolme kovempaa reeniä ja loput kevyttä... Sunnuntaina pidempi ?
Paitsi, jos ei jätetä ajotekniikkaa ajotekniikkatopikissa, niin treenistä ja sen rytmittämisestä on ihan riittävän monta säiettä jo entuudestaankin. Vaikka ensiksi tuo kisamiesten treenimäärät (tjsp)
roadrunner
21.10.2009, 14.12
Treenimäärä säikeessä onkin hyvin käyty lävitse määrää, tehoja, käsitteitä yms... Maantiekiitäjien.
Ohiampuja
21.10.2009, 14.28
No jos jätetään ajotekniikka hetkeksi, niin mitenkä rytmitätte viikkoharjoittelun?
Yritin sujuvasti kääntää tämän sinne määräketjuun, => (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?p=1261805&posted=1#post1261805)
Ei se maastomiesten harjoittelu juurikaan eroa maantiepuolelta. Toki sillä maastopyörällä on osattava ajaa, eli mikäli ei tätä hallitse niin kantsii opetella.
Tuo mainitsemasi kolme kovaa, yks pitkä ja muut kevyttä toimii loistavasti.
bartagma
22.10.2009, 14.34
No jos jätetään ajotekniikka hetkeksi, niin mitenkä rytmitätte viikkoharjoittelun?
Voisin mitään tietämättä veikata että viikkoon kolme kovempaa reeniä ja loput kevyttä... Sunnuntaina pidempi ?
Itse ajan aina olosuhteiden mukaan eli aika, voimavarat ja keliolosuhteet huomioon ottaen ja niin monena päivänä kuin mahdollista.
Saattaa mennä 3 viikkoo että ajan jokapäivä ja sitten saattaa olla 1 viikko että ajan kerran. ehkä ei se paras tapa kohottaa kuntoa mutta menen sen mukaan miltä kropassa tuntuu. Kunto on muutenki vaan sivutuote kun ajaa maastossa ja haluaa kehittyä teknisesti.
Sitten kun noiden päälle lisätään työmatkapyöräily 1-3pv viikossa n.20km suuntaansa ni ollaan kai jossain kohtalaisen ja hyvän ajomäärän välissä.
Tämän ketjun alkupää oli kyllä mielenkiintoinen. Itse olin männäviikolla mukana kimppalenkillä, joka alkoi järkyttävällä kovavauhtisella dropilla. Yksi mukanaolijoista oli herra Epstein, joka ihan varmasti ensimmäistä kertaa elämänsä aikana ajoi kyseisen paikan silmää räpäyttämättä. Itse nousin kiltisti pyörän selästä taluttamaan paikan vaikka kyllä paikkakuntalaisena sen tunsinkin. Paikka on kyllä sellainen kalliodroppi keskellä kaupunkia jossa voi päästä hengestänsä. Miten tällaisia voi oppia ajamaan refleksinomaisesti miettimättä henkikultaansa? Neuvoja näihin ja/tai ovatko nämä dropit ylipäätänsä osa maastopyöräilyä vai enemmänkin temppuilua?
mehukatti
25.10.2009, 02.41
Parempihan se on, että droppiin tullessa on kova vauhti. Helpommin keula tippuu "tahtomatta", jos vauhtia on vain vähän. Mutta noin muuten, dropeissa on kutakuinkin sama tekniikka, oli pudotusta vähän tai paljon. Lähinnä se on vain korvien välistä kiinni. Aloita pienestä ja siirry isompaan. Jos pystyit taluttamaan jonkun dropin, niin se jo itsessään hiukan vihjaa, ettei se nyt niin iso ollut kuitenkaan? Tosin jokaisella on omat rajansa, jossa katsoo ettei "hyöty" suhteessa riskiin ole sen arvoista. Toisaalta aina kun siirtyy isompaan mitä on aikaisemmin ajanut, niin hiukan kuumottaa. Mutta yleensä kun on tästä huolimatta ajanut jostain, niin huomaa ettei siinä mitään ihmeellistä ollutkaan.
Paras tapa kehittää uskallusta on mielestäni hankkia freeride/dh-pyörä ja mennä jonnekin bikeparkkiin. Siellä saa vähän perspektiiviä, kun pienimmätkin dropit tahtoo olla reilusti isompia, mitä jossain metsäpoluilla kukaan ikinä ajaa. Ja suurin osa kuskeista ajaa ne kuitenkin 100% varmuudella, ilman mitään epäröintiä.
Eniten noilla metsälenkeillä ihmetyttää, että mikä fiksaatio osalla porukasta on flättidroppeihin. Mukavampihan se on itselle ja kalustolle, jos on kunnollinen kalteva alastulo kuten bike parkeissa.
Tosin pyörälläkin on osansa näissä touhuissa. ~10cm stemmillä ja korkealle säädetyllä satulalla varustettu pyörä ei ole kovin hyvä droppailuun tai hyppimiseen.
perttime
25.10.2009, 10.10
Eniten noilla metsälenkeillä ihmetyttää, että mikä fiksaatio osalla porukasta on flättidroppeihin.Johtuisko siitä, että poluilla ei useinkaan tule vastaan muunlaisia? Tosin nekin on yleensä alle puolimetrisiä korkeudeltaan.
Hämärä muistikuva kertoo, että ensimmäinen jotenkuten dropiksi laskemani ajoni tapahtui tuntemattomalla polulla tasamaalla: se oli varmaan joku 30 cm korkea reuna jota ennen ei ehtinyt enää jarruttaa. Mielessä oli vain "ei etupyörä edellä alas". Hyvinhän se meni: etupyörä ei sukeltanut.
bartagma
25.10.2009, 15.25
Tämän ketjun alkupää oli kyllä mielenkiintoinen. Itse olin männäviikolla mukana kimppalenkillä, joka alkoi järkyttävällä kovavauhtisella dropilla. Yksi mukanaolijoista oli herra Epstein, joka ihan varmasti ensimmäistä kertaa elämänsä aikana ajoi kyseisen paikan silmää räpäyttämättä. Itse nousin kiltisti pyörän selästä taluttamaan paikan vaikka kyllä paikkakuntalaisena sen tunsinkin. Paikka on kyllä sellainen kalliodroppi keskellä kaupunkia jossa voi päästä hengestänsä. Miten tällaisia voi oppia ajamaan refleksinomaisesti miettimättä henkikultaansa? Neuvoja näihin ja/tai ovatko nämä dropit ylipäätänsä osa maastopyöräilyä vai enemmänkin temppuilua?
No ihan ensimmäisenä pitää olla se halu ajaa siitä ja toiseksi pitää olla luottamusta kalustoon että kestää vaikka alastulo ei olisikaan pehmeimpiä. Ja lopuksi pitää ajaa siitä niinku pitää ja jättää ne pelot ja möröt sinne kaupungin liikenteeseen.
Paras tapa kehittää uskallusta on mielestäni hankkia freeride/dh-pyörä ja mennä jonnekin bikeparkkiin. Siellä saa vähän perspektiiviä, kun pienimmätkin dropit tahtoo olla reilusti isompia, mitä jossain metsäpoluilla kukaan ikinä ajaa. Ja suurin osa kuskeista ajaa ne kuitenkin 100% varmuudella, ilman mitään epäröintiä.
Tässä komppaan suhteellisen vähällä kokemuksella kattia kanssa. Tuli hankittua kaverin usuttamana Dh-peli kesällä ja nyt on jonkun verran kilometrejä takana eri pyöräparkeissa. Noissa kun jonkun verran ajelee niin ei tunnu omien lenkkipolkkujen "pahat" laskut juuri enää miltään. Ennen DH-pelin hankintaa tuli ajeltua samoissa parkeissa ihan "normi" Ibiksellä, joka toimi ihan hyvänä harjoitteluvehkeenä. Ja niin kuin mulle vajaa parikymmentä vuotta alamäkeä ajanut kaveri opetti, niin niitä samoja juttua voi kyllä treenailla ihan lenkkipoluilla.
Mä ainakin yritän löytää kaikilla lenkeillä jotain uutta juttua. Hyvänä esimerkkinä nämä syksyn märät lehtikelit, joilla ainakin Espoon Keskarissa ja Rullavuorella löytyy makoisia laskuja. Mulla ainakin suurin
juttu on ollut tuo jarrujen oikeanlainen käyttö tai käyttämättömyys, josta jo aikaisemmin tässä ketjussa keskusteltiin.
Sama homma pätee ainakin mun lenkkipoluilla myös ylöspäin mentäessä. Jos et uskalla ottaa riittävästi vauhtia klippeihin, niin sattuu yleensä aika pahasti. Sen takia olen ottanut nykyään tavaksi pitää ajohuosujen alla pehmeitä polvareita ja lonkka- ja häntäluusuojallisia "välihousuja" Yksi ristiluumurtuma rittää tälle kaudelle. Ne ei ainakaan haittaa mun vauhdeissa yhtään mitään.
~10cm stemmillä ja korkealle säädetyllä satulalla varustettu pyörä ei ole kovin hyvä droppailuun tai hyppimiseen.
Tästä johtuen mä ajankin 110mm kannattimella ja satula on noin 10mm maantiefillaria alempana:D Vakiona toi mun fillari tuli 90mm kannattimella ja jotenkin tuntuu, että tolla pidemmällä kannattimella on parempi kontrolli. Näinhän asian ei pitäisi olla, mutta siltä se vaan tuntuu.
Mites OJ keuliminen sujuu pidemmällä kannattimella? Se on aika olleellista maastossa että etupää saadaan vaivatta esteiden yli.
Tässä topikissa tuli aiemmin esiin se, onko vakiopolkujen hinkkaamisesta hyötyä muualla. Olin minäkin sitä mieltä että on. No, tuossa sitä on syksyn mittaan jyystetty samoja polkuja työpäivän jälkeen tai sitä ennen, ajanpuutteenkin vuoksi. Totuuden nimissä on sanottava, että kilsan tiesiirtymällä ollaan poluilla joista ainakin yks tamperelainen kusi lähes hunajaa;) On paljon hienoa ja teknistä kalliopolkua.
Eilen oltiin vähän pidemmällä. Yli 2v on siitä kun "ajoin" yhden pätkän ekan ja ainoan kerran. K***ä ottassa kannoin fillaria ja kirosin sen polun alimpaan h-vettiin, tuhosin uudet kengänsuojatkin siellä laakista. Nyt, pikkusen osaavampana suorastaan nautin siitä polusta:D Oli kyllä makeeta tuupata siellä kivikossa vauhdilla.
Kai se vaikuttaa, että vakiopolut on kaikkea muuta kuin suffelia. Kuitenkin samalla erittän nautittavia. Helpon mettäpolun edestakas ajamisesta ei saa kuin ulkona olemisen ilon.
kanttiinin tollo
01.11.2009, 20.13
Mites OJ keuliminen sujuu pidemmällä kannattimella? Se on aika olleellista maastossa että etupää saadaan vaivatta esteiden yli.
Mullahan on 110mm kannatin. Mut eipä se keuliminen juur sujukaan jos paikallisiin mummiksen raadolla keuliviin pikkupoikiin vertaa.... ;)
Villakoiran ydin oli lähinnä tuo pidentäminen, ei se absoluuttinen millimäärä. Mulla vaikutti ainakin ihan älyttömästi kun lyhensin aikanaan.
Komppaan kyllä tuota ryhmässä ajoa. Itse ajan 99% ajoista yksin, ja jotenkin siinä mennään aika hissukseen ja mukavuudenhaluisesti. Huomaan ajavani paljon kovempaa ja paremmin kun mukana on joku muu, jos ei muuten niin välttääkseni häpeän. :D
Parasta kyllä on jos pääsee asentajan kanssa lenkille, näkee polut ihan eri kantilta ja menee perästä paikoista jotka on yleensä suosiolla kiertänyt. Pitäisi varmaan pyrkiä aina seuraavana päivänä yksin ajamaan samat reitit jotta opit pysyisivät päässä, mutta harvemmin semmoista ehtii.
Yksinkin ajaessa oppii kyllä tasapainoa ja tekniikkaa, mutta ajolinjoihin ja ennenkaikkea siihen mistä uskaltaa edes yrittää saa parhaan opin ajamalla parempien perässä.
Suomesta puuttuu (tai en itse ole ainakaan löytänyt) hyviä pumppaus-ratoja. Uudessa Seelannissa ajoin pitkästä aikaa jäykkäperäisellä, ja siellä kaikki polut olivat käsin tehtyjä keskuksessa (ei kuitenkaan niin DH henkisiä kuin mitä olen kalpiksessa kokeillut). Niillä oppi ihan eri tavalla pumppaamaan kummuista lisää vauhtia, jotain mitä mulle on juurakoissa ja kivikoissa ollut vaikea oppia (vaikka periaatteen tavallaan on ymmärtänyt).
mutanaama
20.11.2009, 23.48
Meidän pappalenkeillä näkee kaikkea laidasta laitaan, ja mun onneks taluttamista ei pidetä pahana. Päinvastoin, jokaisesta uudesta paikasta ajamisesta tulee respectiä.
Mä taitaisin sitten sopia hyvin joukkoon, ei tulis paikat kipeiksi kaatumisista. :)
mutanaama
21.11.2009, 00.20
Mä taitaisin sitten sopia hyvin joukkoon, ei tulis paikat kipeiksi kaatumisista. :)
Tervetuloa mukaan vaikka ens sunnuntaina. Et varmasti ole vimonen.
Missä se tapahtuu? Siis ens sunnuntaina.
Missä se tapahtuu? Siis ens sunnuntaina.
Ohi meni sulta,14 kuskia.
Jaaaa.... minä kun käsitin, että ens sunnuntaina olis niinku "ens" sunnuntaina, ei "huomenna" :o
mutanaama
24.11.2009, 16.31
Mut tapahtuu se ens sunnuntainakin:cool:, tosin ei ehkä neljäätoista
Prestige
24.11.2009, 22.19
Liityn tähän mehukatin komppaajien joukkoon siinä että bikeparkissa ajelu kannattaa, siellä oppii nopeasti. Kokemuksia muista bikeparkeista kuin Laajavuoresta ja Vuokatista ei ole, mutta siinä olen erimieltä mehukatin kanssa että sitä treeniä varten kannattaa erikseen hommata DH tai FR pyörä. Olen käynyt ihan tuolla 140mm joustavalla Commencalin Metalla näissä ajamassa ja riittää suurimpaan osaan radoista ihan hyvin. Tietenkin jos meinaa jyrkimmistä kisaradoista nauttia niin onhan se kunnon mäkipyörällä ihan eri juttu, tarkoitukseni onkin sanoa että kyllä ainakin noissa kahdessa paikassa riittää ihan normi trailipyörälläkin ajettavaa ja oppii varmasti omista rajoistaan polkujumppaan suhteutettuna. Oppimisen ydin noissa minulle on se että sama rata tulee ajettua niin monta kertaa peräkkäin, sitä oppii ihan kuin huomaamatta.
Tuohon droppaamiseen ja sen tekniikkaan. Ei haaste taida olla mikään muu kuin se että saa painon taakse niin että keula ei laske ensin ja että renkaat laskeutuu yhtäaikaa alas. Sen kun kokee hallitsevansa niin ihan sama onko se droppi 30cm vai 1.5m. (paitsi alastulon kulmalla alkaa olla väliä ja korkeampi jännittää aina alussa ) Katukiveyksen reuna on hyvä paikka aloittaa ja kun siitä alkaa renkaat osumaan yhtäaikaa katuun niin vaan korkeutta lisää.
http://www.youtube.com/watch?v=GH7neVwCKVU&feature=related
Tuohon droppaamiseen ja sen tekniikkaan. Ei haaste taida olla mikään muu kuin se että saa painon taakse ...
Kun täällä Suomen vuoristossa ei saa oikein vauhtia aikaiseksi. Droppeihin hiipii 1:1-välityksellä. Dropissa koittaa keulaa nostaa, mutta on liian kevyt välitys. Keulaa putoaa pohjalle ja takapyörä on vielä dropin päällä ja menoa jatketaan kuperkeikalla.
perttime
25.11.2009, 12.24
En minä nollavauhtisia droppeja osaa ajaa, paitsi ehkä rotvallilta. Tarvii käyttää isompaa välitystä, jos pyörässä on vaihteet. Tässä mallia suht hitaaseen.
http://vimeo.com/4331129
Jos on yhtään vauhtia, on usein luontevinta ajoittaa nokalle pieni bunny hopin tapainen, jolloin ei juuri tarvitse edes siirtää painoa taaksepäin.
nyt olisi hyvä lähteä tuonne maastoon harjoittelemaan tekniikkaa.
kaatuminen ei juuri satu, vaikeanNÄKÖISET paikat ovat lumen alla, polut on nopeita ja kapeita. valoa riittää pitkälle iltaan kun lumi on valkoista ja puhdasta.
täällä etelässä varsinkin nyt kun vähän lauhtui polkujen pohjat kovettuvat nopeasti eivätkä vain muhjuunnu renkaiden alle.
Pötkö suosittaa (peukkuhymiö)
dILETANTTI
12.01.2010, 15.34
Varsinkin järvenjäällä on täällä Keski-Suomessa hyvät tekniikkapolut. Huonosti tamppautuneita, möykkysiä ja kapeita polkuja, jotka kantavat vaihtelevasti. Eteneminen vaatii vauhtia ja tarkkana saa olla, kun polulta putoaminen voi olla märkä yllätys, kun on vettä jään päällä yllättävän paljon.
Parhaat maastopyöräilykelit on täällä vasta tulossa.
...Jonkinmoisena esimerkkinä voisi pitää tätä Joupiskan videon alkua, siinäkin moni jalkautui, vaikka se oli ajettavissa. Tuonkin kohdan olisi voinut kimppalenkillä oppia, tai siis vastaavan tasoisen, mutta omilta nurkilta...
http://jhl.1g.fi/kuvat/MTB/JoupiskaMaraton12.7/JoupiskaMTB.m4v
Mitenkäs tuon ekan dropin korkeimman kohdan kaltainen porras jossa ns. pohja ottaa kiinni, tulisi ajaa ylös päin täpärillä, ei siis pomppupyörällä vaan endurotyyppisellä. Eli jos vaikka on 40-60cm porras ylöspäin. Miten ajaa ylös?
vähän enemmän vauhtia kun tuntuu mukavalta lähestymisvauhdilta, keulii eturenkaan sinne päälle, paino eturenkaalle ja vetää takapyörän perässä.
joku joskus mulle sanoi että jos etupyörän saa menemään edellä, takapyörä tulee kyllä perässä. mää uskoin
Narujalka
14.01.2010, 16.55
Keuliminen on askarruttanut... eli kysymys: Onko vain osaamattomuudesta kiinni, että tasamaalla en saa 29" Garya keulimaan kunnolla? (Jää onnettomaan pariinkymmeneen senttiin). Ylämäkeen(varsinkin jyrkkään) ajaessa eturengas kyllä nousee helposti:D.
Kare_Eskola
14.01.2010, 17.03
Pidä keulan sägi pienenä ja ajoasento takana, ota juuren tai kiven kulmasta apua, polkaise paremmalla jalalla kello kolmesta kuuteen samalla kun tempaiset sarvista - löydät itsesi kaksysimaasturisi alta selällään.
xtrainer80
14.01.2010, 17.08
löydät itsesi kaksysimaasturisi alta selällään.
Ja mahdollisesti häntäluu murtuneena kuten mulle kävi. No, pieni hiusmurtuma vaan joka parani itekseen, mutta en oo sen jälkeen juuri lukkopolkimilla uskaltanut keulia. :(
Narujalka
14.01.2010, 17.12
Pidä keulan sägi pienenä ja ajoasento takana, ota juuren tai kiven kulmasta apua, polkaise paremmalla jalalla kello kolmesta kuuteen samalla kun tempaiset sarvista - löydät itsesi kaksysimaasturisi alta selällään.
Jep, tuo on tuttu juttu:). Mutta lähinnä kiinnostaa, pitäisikö em. kalustolla pystyä keulimaan pidempiä pätkiä hallitusti? Haaveena on kehittyä sen tasoiseksi maastokuskiksi, että kehtaa lähteä porukoiden mukaan.
Ei tuolla metässä tartte ajaa takiksella, muuta kuin silloin osaat keulaanostaa kun tulee este, toki kaikki minkä osaa ei oovarmasti haitaksi. Tärkein asia noille portaille ajossa että opit oikeassa paikassa nostamaan keulaa ja samasta paikasta kevennät perää jolloi huomaat että olet portaan päällä ilman että mikään muu kuin pyärät osuuportaan päälle, olen tätä opettanut monille porukkalenkeillä ja sen ajoituksen kun oppii, nniin helppoo kuin heinän teko. Helpoin tapa jos asut seutuvilla jossa on katu kiveutys , opettele ensin sille hyppäämist siten etti kanttiin osu kumpikaan rengas.
perttime
14.01.2010, 17.56
Keulimistakin on paria eri lajia (joista kummassakaan en ole varsin hyvä)
- keula ylös etupäätä "pompauttamalla" ja painonsiirrolla
- keula ylös polkaisemalla ja painon siirrolla.
Ainakin tuota jälkimmäistä kehotetaan opettelemaan avopolkimilla: lisätään polkaisun ja painonsiirron voimaa kunnes menee yli. Kun menee yli, astutaan pyörän päältä pois taaksepäin. Jossain vaiheessa mahdollisesti alkaa löytyä se raja missä ihan ei mene yli.
Lisäturvana sormi takajarrun kahvalla: kun meinaa lähteä yli, tehdään pieni jarrutus jonka pitäisi tiputtaa keulaa eteenpäin.
Race-Face
14.01.2010, 19.55
Tota keulimista polkemalla treenailen aika paljon. Toki manuaalia myös, eli sama homma ilman polkemista. Näitä treenailen lähinnä huvin vuoksi, siinäkin määrin että varmaan kaikki siirtymät menee etu-rengasta rasittamatta. En voi silti kehua olevani mitenkään äärettömän hyvä, keulimista menee max200m. Eihän näistä "taidoista" ole kauheasti hyötyä. Mutta kyllä se on kiva kun maastossa jokin este josta pitää kikkailla yli. Tätä kanttikiven ylitystä treenailen kanssa aika paljon. Ja kyllä pakko myöntää että mulle tulee melkonen voittaja fiilis kun. Puunruko keskellä trailia ylitetään niin että, ensin keulitaan eturengas yli ja heti perään etujarrua käyttäen nostetaan perä myös. Varsinkin jos ei kumpikaan rengas osu esteeseen, tulee hyvä fiilis. On se kiva kun tälläsistä pikkuasioista saa hyvän mielen.
kanttiinin tollo
14.01.2010, 20.13
Eipäs vähätellä sitä keulimista. On ihan über siistiä dropata keulien takarenkaalle (ja rikkoa rengas/vanne), samoin runtata alamäessä lisää vauhtia samalla keulien. Ihan hemmetin rehvakas olo tulee kun oikein näissä onnistuu oli sitten joku näkemässä tai kuten yleensä eli ei. :D
Pyörän kääntämistä paikallaan "keinutellen" on hiukan tullut harjoiteltua viime aikoina. Se kun onnistuu sisätiloissakin... kun vaan onnistuisi jonain päivänä maastossakin.
xtrainer80
14.01.2010, 21.24
Pyörän kääntämistä paikallaan "keinutellen" on hiukan tullut harjoiteltua viime aikoina. Se kun onnistuu sisätiloissakin... kun vaan onnistuisi jonain päivänä maastossakin.
Pyörän kääntäminen paikallaan on onneks lukkopolkimien ansiosta helppoa, sen kun nyppää takapäätä ilmaan ja "heittää" sivulle. Mut se ei taida olla ihan sama asia kuin tuo "keinuttelu"?
kanttiinin tollo
14.01.2010, 21.50
Jottain tällaista: http://www.youtube.com/watch?v=KlU5xV7bKSQ
mutta paljon, paljon, paljon kädettömämmin vielä toistaiseksi.
Lukkiksilla kyllä, mutta sukkasiltaan eli ei lukkonyppäisyjä avittamaan touhua.. eihän sisällä saa olla kengät jalassa!!! :D
Nojoo, fläteillä tuo saisi luvan ruveta onnistumaan..
Vielä siitä 40-60cm portaan ajamisesta. Keulahan nousee tietty vaikka mihin, joko polkemalla/nyppäämällä tai sitten ponnaamalla jaloilla mutta bash ring on sen jälkeen se minkä varassa killutaan. Jo 40cm on aika korka kun bash ringin alla on normaalisti ajossa joku 20cm maavaraa. Ei kai se niin ole, että pitäisi pystyä ponnaamaan 60cm korkealla jotta tuollaisesta pääsisi yli, vai onko?
Kyllä sen huomaa nyt maastossa, että aikoinaan Tunturin 5 vaihteisella ATB-pyörällä suoritetuista armottomista keulimisharjoituksista oli jotain hyötyä, vastinetta niille rakkoisille käsille :) Paras suoritus on silti tähän mennessä yläasteikäisenä naisten kolmivaihteisella 28" tunturilla: mustankallion liikennetunneli keskellä tietä alhaalta ylös, onneks ei tullu autoja just sillon :D
Ehkä taidot ruosteessa tai jotain, mutta ei oo täysjoustolla läheskään samanlaisiin suorituksiin pystyny. Pitää varmaan koittaa muutella satulan paikkaa ja ehkä lyhyempää stemmia tai jotain...tai sitten takajousitus aiheuttaa tasapainon menetystä..
mutanaama
14.01.2010, 22.34
Ja muistakaa se oikea alastulo
http://www.netikka.net/kuokka/fotomar_alastulo.jpg
kanttiinin tollo
15.01.2010, 08.25
Lievä ot: Minkäs kokoiseen ja muotoiseen päähän THE kypärä istuu? Onko verrokkia istuvuuteen esim. Giron valikoimasta?
perttime
15.01.2010, 08.30
Jo 40cm on aika korka kun bash ringin alla on normaalisti ajossa joku 20cm maavaraa.Toisaalta ne "pystysuorat" portaat ei useinkaan ole niin pystysuoria eikä ihan niiin kulmikkaita. Siitäkin tulee jo vähän lisävaraa.
Suhteellisen jyrkän näköisiä möykkyjä näyttää pääsevän ylös, kun on sen verran vauhtia että riittää ylös asti ja etupäätä saa ainakin kevennettyä ettei aja suoraan päin kiven kylkeä.
mutanaama
15.01.2010, 09.10
Alussa onnistumisen iloa:), ja sitten kiven päälle kapuamista.
About 60-70cm portaan nousu setälenkillä.
http://www.youtube.com/watch?v=2pSBpnFn8m8
Voisko joku ihan kertoa vaihe vaiheelta miten pystysuoran 40-60cm korkean askeleen (eli 20...cm korkeampi kuin maavara keskiön alla) yli ajetaan ilman että mennään rattaat kolisten.
Useimmiten vauhtia ei kallioajeluissa ole eli vois ajatella, että sitä alkuvauhtia on sen verran kuin parin metrin matkalla saa aikaan jos paikalta lähtisi.
Tämähän oli siis täpärillä ajoa varten ei pupupyöriä :p
mutanaama
15.01.2010, 16.08
1. Ota hittoon se isoin ratas
2. Vaihda tilalle keskirattaan kokonen Bash ring
3. tästä eteenpäin on sitten jotain sellasta mitä mä en vaan osaa:o
syklopaatti
15.01.2010, 16.14
Alussa onnistumisen iloa:), ja sitten kiven päälle kapuamista.
About 60-70cm portaan nousu setälenkillä.
http://www.youtube.com/watch?v=2pSBpnFn8m8
Tyylikästä menoa. Jäis iteltä tekemättä.
kanttiinin tollo
15.01.2010, 17.04
Vielä siitä 40-60cm portaan ajamisesta. Keulahan nousee tietty vaikka mihin, joko polkemalla/nyppäämällä tai sitten ponnaamalla jaloilla mutta bash ring on sen jälkeen se minkä varassa killutaan. Jo 40cm on aika korka kun bash ringin alla on normaalisti ajossa joku 20cm maavaraa. Ei kai se niin ole, että pitäisi pystyä ponnaamaan 60cm korkealla jotta tuollaisesta pääsisi yli, vai onko?
Youtuuba kertoo: http://www.youtube.com/watch?v=lckMCUYi5wY
Kyllähän niitä rupisemmallakin tyylillä saa selvitettyä, toisinaan taas ei sitten alkuunkaan. Omat ajot tosin yhä hyytyy siihen jos joutuu bashringin/eturattaan varaan jäämään kallion kynnykselle kellumaan, puunrungoista sentään selviää silloin tällöin täyden päälle pysähtymisen jälkeenkin yli. Harjoitusta, harjoitusta.. kai se sillä sitten joskus... :rolleyes:
mutanaamalle tiedoksi, pyörässä 2 ratasta ja bash ring.
Tuossa videossa on jäykkä pyörä. 5" joustoilla ei mennä samalla periaatteessa ylös. Jos olisi käytettävissä konetehoa myös silloin eturengas on jo stepin päällä, voisi takarenkaan iskeä jaloilla pystyseinään josta teholla saisi pyörän ponnaamaan ylös kuten moottoripyörätrialissa mutta kun pyörän ollessa pystyssä ei oikein pysty polkemaan ja samalla painamaan takapyörää jaloilla kiveä vasten. Jep ja tuo pitäisi vielä osata käytännössä :rolleyes:
Niin jotta odottelen seikkaperäistä opastusta kokeneilta maastopyöräilijöiltä.
kanttiinin tollo
15.01.2010, 18.15
Kiituri: Katso tuo Hook Up video jonka postasin.
Juu juu.. jäykällä menee, mutta minä joudun tässä omilla kulmilla liian usein todistamaan miten 5" trailipyöräjoustoilla mennään just juurikin tuolleen kynnykseen pysähtyen ja perää ylös nypäten sellainen 60-80cm kalliokynnys ylös ilman suurempaa alkuvauhtia. Itse en siitä yleensä pääse.. ihan puhtaasti tekniikkalaji.
bartagma
15.01.2010, 19.37
Tää on kyl huvittava topic. =D
Ensiks joku neuvoo miten asia tehdään ja sit joku alkaa selittää "ei varmasti onnistu".
"Huono timpuri syyttää työkaluja."
perttime
15.01.2010, 19.59
... oli sittenkin hyvä valinta ruveta suosimaan jäykkäperäisiä...
Alussa onnistumisen iloa:), ja sitten kiven päälle kapuamista.
About 60-70cm portaan nousu setälenkillä.
http://www.youtube.com/watch?v=2pSBpnFn8m8
Ei uskois että noin vaan Zippo-setä näyttää nuoremmille ja me vaan ihmetellään :eek: on se hurja :rolleyes: on se....
Marsusram
15.01.2010, 20.20
Voisko joku ihan kertoa vaihe vaiheelta miten pystysuoran 40-60cm korkean askeleen (eli 20...cm korkeampi kuin maavara keskiön alla) yli ajetaan ilman että mennään rattaat kolisten.
...
En kyllä osaa, mutta huomaan että tuossa videossakin pyörä on pystyssä, Kun 20cm riittää kiven kulman ulkonemaksi bashringin kohdalla, ei kiven korkeudella ole merkitystä. Isommankin ulkoneman voi ohittaa keventämällä perää oikea-aikaisesti.
Hook-upissa näyttää toimivan kahden massan synkronointi, ensin ajetaan keula ylös, etupyörä lukitaan jarrulla paikalleen koukkuun, jota vasten kuski jatkaa liikettä dyykaten ylös ja eteen (stongan korkeus ei saa olla este) ja vetää sitten fillarin perässä ylös alleen.
-Näyttää Paroni Münchausenin tempulta.. Ehkä parempi kun ei ajattele liikaa, yrittää vain tehdä perässä.:eek:
bartagma
15.01.2010, 22.44
mutanaamalle tiedoksi, pyörässä 2 ratasta ja bash ring.
Tuossa videossa on jäykkä pyörä. 5" joustoilla ei mennä samalla periaatteessa ylös. Jos olisi käytettävissä konetehoa myös silloin eturengas on jo stepin päällä, voisi takarenkaan iskeä jaloilla pystyseinään josta teholla saisi pyörän ponnaamaan ylös kuten moottoripyörätrialissa mutta kun pyörän ollessa pystyssä ei oikein pysty polkemaan ja samalla painamaan takapyörää jaloilla kiveä vasten. Jep ja tuo pitäisi vielä osata käytännössä :rolleyes:
Niin jotta odottelen seikkaperäistä opastusta kokeneilta maastopyöräilijöiltä.
http://www.youtube.com/watch?v=4K3w7zfyrL0
Eiköös toi opeta enemmän ku tuhat sanaa.
Kiitos Marsusram että yritit selittää mitä siinä oikeasti tapahtuu. Etujarrun käyttö selvensi asiaa huomattavasti. Perän nosto on silti mysteeri. Säädöissä olevan täpärin perä ei nouse helposti edes 10cm tai ehkä tässäkin on jokin niksi mikä jokun pitäisi _kertoa_.
Se, että katsoo jonkun videon missä temppu tehdään sulavan täydellisesti ei auta yhtään mitään. Pitää tietää mitä jarruilla tehdään missäkin vaiheessa, miten siirretään painoa ja missä kohtaa ponnataan lisäksi esimerkiksi on aivan eri nostetaanko keula vetämällä ja polkemalla vai jaloilla.
On paljon helpompi opetella tekniikka kun joku kertoo vaihe vaiheelta miten se tehdään eikä oleta, että videota (jossa ei ole selitystä) katsomalla kaikki sen oppii.
Itsekin ihmettelin pitkään miten oikeaoppisesti pompotetaan keulaa jotta voidaan paikallaan muuttaa suuntaa. Vasta moottoripyörätrial opetusvideolla _kerrottiin_ että se tehdään jaloilla ei käsillä. Sen jälkeen homma alkoi sujua 5" joustollakin helposti. Videossa se kyllä näyttää kuin keulaa nostettaisiin käsillä vetämällä niin vian ei ole käytännössä.
Partagma, mikä tuossa viimeisessä videossa opettaa ja mitä?
Iglumies
16.01.2010, 10.57
...
Partagma, mikä tuossa viimeisessä videossa opettaa ja mitä?
Sitä siinä opetetaan, että vaikka kuinka joku opettaa, oppiminen täytyy kuitenkin tehdä itse ja siihen EI ole oikoteitä. :)
Sitä siinä opetetaan, että vaikka kuinka joku opettaa, oppiminen täytyy kuitenkin tehdä itse ja siihen EI ole oikoteitä. :)
Eli jos katselee vaikka Geddy Leen soittoa videolta niin sen jälkeen vain harjoitelemaan ja kas kummaa kohta on jo yhtä hyvä. Mitään ei kannata toisten kertoa tarkemmin soittamisesta ynnä muusta.
Hienoa, uuden sukupolven opetustekniikka on syntynyt:D
Tuosta videosta kyllä saa mitään konkreettistä irti perusasioihin. Sälli kyllä ajaa uskomattoman taidokkaasti mutta siinäpä sitten kaikki onkin.
Ihmettelen vain jos kerran kaikki muut kuin minä osaa ajaa stepit heittämällä niin miksei voisi kertoa vaihe vaiheelta ihan kirjallisesti mitä tehdään missäkin vaiheessa ja mihin paino siirretään missä kohtaa jarrutettaan jne.. Jos ei _osaa_ neuvoa konkreettisesti niin voisko jättää jaskan jauhamisenkin vähemmälle. Palstalla kuitenkin on välillä niitäkin kuulolla jotka osaa neuvoa.
mehukatti
16.01.2010, 15.31
Mulle tulee "steppien" ajamisesta mieleen ainakin kolme tekniikkaa. Jos seinämä, minkä päälle halutaan ajaa ei ole pystysuora, niin sen päälle voi olla mahdollista rullata vauhdilla. Tälloin pitää olla riittävästi vauhtia joko muuten tai sitten ennen estettä ainakin parilla voimakkaalla poljinkierroksella. Tämän jälkeen keulaa kiskaisemalla, painopisteen siirrolla jonkin verran taakse ja ponnistamalla voimakkaasti ylös/yläviistoon rullataan seinä ylös. Tässä (http://www.vimeo.com/3993171) itse trialpyörällä vedettynä ko. tekniikka. Toinen yksinkertainen tekniikka lähes täysin pystysuoran seinän kohdalla (tai vaikka puiston pöydän päälle vedettäessä) on yksinkertaisesti bunny hoppi. Harva tosin osaa kovin korkeita ja oikeaoppisia (etupää ensin ylös, sitten vasta takapää) bunny hoppeja ja sitäpaitsi ne vaatii penkin laskemisen alas. Kolmas tekniikka on polkaisemalla tähdätä eturengas nyppylän/kallion/pöydän reunaan (tai reunan päälle - miten sen kukin haluaa ajatella). Heti kun renkaan alaosa osuu reunaan niin pitää räjähtävästi ponnistaa ja samalla kiskaista voimalla ja isolla liikkeellä pyörän takapää mukana ylös ja eteenpäin. Etujarrua ei tarvi välttämättä käyttää kovin paljoa, koska se syö vauhdin. Tämäkin tekniikka näkyy tuossa yllä olevalla videollani. Yleisin ongelma ihmisillä on se, että keula saadaan kyllä ylös, mutta takakiekko pamahtaa hallitsemattomasti edessä olevaan seinämään, joka myöskin syö vauhdin (kuten tuolla yllä zipon videossa). Kannattaa vaikka tasaisella harjoitella takapyörän nostamista ilmaan ihan reilulle korkeudelle niin, että myös siirtää samalla kehon painopistettä eteenpäin (ei kuitenkaan niin paljon et vetää otb:t ;)
xtrainer80
16.01.2010, 16.15
^ Jätkähän on ihan pro! :eek: Todella taitavaa.
mutanaama
16.01.2010, 16.16
mutanaamalle tiedoksi, pyörässä 2 ratasta ja bash ring.
Tuossa videossa on jäykkä pyörä. 5" joustoilla ei mennä samalla periaatteessa ylös. Jos olisi käytettävissä konetehoa myös silloin eturengas on jo stepin päällä, voisi takarenkaan iskeä jaloilla pystyseinään josta teholla saisi pyörän ponnaamaan ylös kuten moottoripyörätrialissa mutta kun pyörän ollessa pystyssä ei oikein pysty polkemaan ja samalla painamaan takapyörää jaloilla kiveä vasten. Jep ja tuo pitäisi vielä osata käytännössä :rolleyes:
Niin jotta odottelen seikkaperäistä opastusta kokeneilta maastopyöräilijöiltä.
Puhut varmaan jostain muusta, kuin mun postaamasta videosta.
Eli periaate on seuraavanlainen,
1. Tarpeeksi vauhtia, jotta homma onnistuu
2. Nosta keula portaan päälle
3. siirrä kroppa reilusti eteenpäin ja
4. kevennä perää
5. tuuppaa fillaria eteenpäin
Tässä (http://www.youtube.com/watch?v=Uw45xOerg3Q)hyviä esimerkkejä noin minuutin kohdalla
Puhut varmaan jostain muusta, kuin mun postaamasta videosta.
Eli periaate on seuraavanlainen,
1. Tarpeeksi vauhtia, jotta homma onnistuu
2. Nosta keula portaan päälle
3. siirrä kroppa reilusti eteenpäin ja
4. kevennä perää
5. tuuppaa fillaria eteenpäin
Pikkasen lisäystä
a.Päättäväisyys.Sopivan välityksen/kampien asennon löytäminen ennen portaalle nousua.Meitsillä usein liian pieni vaihde,joka aiheuttaa tasapainovirheen ja eteenpäin vievän liikeradan pysähtymisen.
b.Treenipaikalla tarpeeksi pitkä lähestyminen=helpompi sovittaa kammet ja vauhti.Pyörä menee sinne mihin katsot eli katse ylös ei portaan reunalle.
c.Käytetään myös jalkoja perän keventämisessä.Lukkopolkimet helpottaa takarenkaan nostoa.(kuluneet klossit ei hyvä,irtoaa ihan itsestään)
d.Mentaaliharjoitus.
f.Kuvaa videoklippi =lahjomaton tuomari.Sattaa olla että huomaa itse virheet...
Painonsiirto ja liikkuminen pyörän päällä ei välttämättä ole ihan sillä tasolla kuin pitäisi/haluaisi niiden olevan ja se vaikeuttaa asioita aika paljon. Ei välttämättä tarvitse painaa palleja kannattimeen kuten tossa hook up videossa, jos kynnys on matalampi, mutta oikein ajoitettu painonsiirto on lähes pakollista pienemmissäkin kikkailuissa.
mutanaama
16.01.2010, 17.33
Korostetaan vielä, ettei multa onnistu ku ehkä max 30cm kynnyksen ylitys:o.
Aijuu. Eilen huomasin sellase, että pakkasen takia takapunppu oli päästäny vähä paineita ulos. seuraksena oli 90% shägi. Hiukkasen haittas pomppuharjuuttelua
bartagma
16.01.2010, 20.08
Partagma, mikä tuossa viimeisessä videossa opettaa ja mitä?
Tuosta Ryan Leechin videosta oppii miten liikkeet tapahtuu kun ne menee oikein!
Kun on tarpeeksi monta kertaa katsonut sen niin muistaa melko tarkkaan puhtaan suorituksen ja näin pystyy mielikuvaharjoittelulla edistämään omaa oppimistaan ja parantamaan ajotaitojaan.
Toki ihmiset oppii erillailla.... itse opin katsomalla ja tekemällä. En sillä et joku kertoo vaihe vaiheelta miten se tapahtuu.
Tekniikat oppii tekemällä paljon toistoja, toistoja, toistoja, toistoja, toisto ja toistoja.
Kolmas tekniikka on polkaisemalla tähdätä eturengas nyppylän/kallion/pöydän reunaan (tai reunan päälle - miten sen kukin haluaa ajatella). Heti kun renkaan alaosa osuu reunaan niin pitää räjähtävästi ponnistaa ja samalla kiskaista voimalla ja isolla liikkeellä pyörän takapää mukana ylös ja eteenpäin. Etujarrua ei tarvi välttämättä käyttää kovin paljoa, koska se syö vauhdin.
Tämä toimii hämmentävän hienosti kun ajoituksen saa kohilleen. Muutaman kerran olen onnistunut nousemaan +60 cm kynnyksen yli näin vahingossa.
Pikkasen lisäystä
a.Päättäväisyys.Sopivan välityksen/kampien asennon löytäminen ennen portaalle nousua.Meitsillä usein liian pieni vaihde,joka aiheuttaa tasapainovirheen ja eteenpäin vievän liikeradan pysähtymisen.
b.Treenipaikalla tarpeeksi pitkä lähestyminen=helpompi sovittaa kammet ja vauhti.Pyörä menee sinne mihin katsot eli katse ylös ei portaan reunalle.
c.Käytetään myös jalkoja perän keventämisessä.Lukkopolkimet helpottaa takarenkaan nostoa.(kuluneet klossit ei hyvä,irtoaa ihan itsestään)
d.Mentaaliharjoitus.
f.Kuvaa videoklippi =lahjomaton tuomari.Sattaa olla että huomaa itse virheet...
Näitä vinkkejä noudattaen pitäisi varmaan viitsiä treenata ajoitusta.
Iglumies
16.01.2010, 20.54
No nyt kiituri nykäs talkkunajauhon väärään sieraimeen, tarkoitin samaa kuin bartagma, eli lukemalla ja katselemalla EI ajamista opi.
Se vaatii ajamista, yrittämistä, epäonnistumista ja tämän jälkeen saman toistoa.
Mä jättäisin epäonnistumiset pois toistolistasta.Tai ei ehkä sittenkään, taytyyhän sitä ajokavereille antaa nauramisen aihetta.Thnx psyykkaamisesta 50/60.
mutanaama
16.01.2010, 21.14
Nii juu. Varmaan yks tärkeimmistä on toi kavereiden antama tuki. Vähän kun tossa lohja-videossa. Vaikka ite skagaaki, nii parin esimerkin jälkeen on vaan uskottava, et tosta se nousee. PMT:n kanssa hierottiin muutamaa porrasta sen sata kertaa, pelkäsin että kohta siltä menee hermo:D. Mut niin se vaan rytmi löyty parin kikan avulla.
Yks mitä mä muistan, oli laittaa snadi stemu maahan siihen kohtaan, mistä keulan pitäis nousta. Samasta kohdasta pitää nostaa kans takafillari. Ihan kohtuullisen kiven päälle pääs tällä keinolla.
Ai joo,syndit lisää rohkeutta ja turtsaaminen ei satu.
perttime
16.01.2010, 22.24
Oliko Yoda oikeassa?
"Do, or do not. There is no 'try'."
bartagma
16.01.2010, 22.30
Oikeassa oli.
Mulle tulee "steppien" ajamisesta mieleen ainakin kolme tekniikkaa. Jos seinämä, minkä päälle halutaan ajaa ei ole pystysuora, niin sen päälle voi olla mahdollista rullata vauhdilla. Tälloin pitää olla riittävästi vauhtia joko muuten tai sitten ennen estettä ainakin parilla voimakkaalla poljinkierroksella. Tämän jälkeen keulaa kiskaisemalla, painopisteen siirrolla jonkin verran taakse ja ponnistamalla voimakkaasti ylös/yläviistoon rullataan seinä ylös. Tässä (http://www.vimeo.com/3993171) itse trialpyörällä vedettynä ko. tekniikka. Toinen yksinkertainen tekniikka lähes täysin pystysuoran seinän kohdalla (tai vaikka puiston pöydän päälle vedettäessä) on yksinkertaisesti bunny hoppi. Harva tosin osaa kovin korkeita ja oikeaoppisia (etupää ensin ylös, sitten vasta takapää) bunny hoppeja ja sitäpaitsi ne vaatii penkin laskemisen alas. Kolmas tekniikka on polkaisemalla tähdätä eturengas nyppylän/kallion/pöydän reunaan (tai reunan päälle - miten sen kukin haluaa ajatella). Heti kun renkaan alaosa osuu reunaan niin pitää räjähtävästi ponnistaa ja samalla kiskaista voimalla ja isolla liikkeellä pyörän takapää mukana ylös ja eteenpäin. Etujarrua ei tarvi välttämättä käyttää kovin paljoa, koska se syö vauhdin. Tämäkin tekniikka näkyy tuossa yllä olevalla videollani. Yleisin ongelma ihmisillä on se, että keula saadaan kyllä ylös, mutta takakiekko pamahtaa hallitsemattomasti edessä olevaan seinämään, joka myöskin syö vauhdin (kuten tuolla yllä zipon videossa). Kannattaa vaikka tasaisella harjoitella takapyörän nostamista ilmaan ihan reilulle korkeudelle niin, että myös siirtää samalla kehon painopistettä eteenpäin (ei kuitenkaan niin paljon et vetää otb:t ;)
No sen taka renkaan pamauttamisen hallittsemattomasti jo osaankin :rolleyes:
Mitenkähän tuo mahtaa onnistu kun pyörä painaa sen 13-14kg (tyypillinen täpäri) ja takapään jousitus tekee ponnamisen ... erilaiseksi. Pitäisi varmaan ennakoida takapään ponnaamista aikatavalla jotta jousitus ehtisi ulos oikeaan aikaan.
Tuossa videollasikin jäät siihen ylös vähän kiikun kaakun josta sitten ponnautat itsesi eteenpäin. Taas jousitus tehnee tepposet. Pyörää ei oikein saa hyppyytettyä vaan se on mentävä polkemalla tai jäätävä siihen.
No tuohan on kuitenkin vauhdin sovitus asia.
Hyppysi siihen roskalaatikolle tai mikä lie vastaa sitä hakemaani pystysuoraa steppiä. Näyttää kuin periaatteessa hyppäisit ylös. Onko niin, ettei tarvitse kyetä hyppäämään yhtä korkealle tasajalkaa kuin mitä pääsee pyörällä nousemaan pystysuoraa?
Olis mielenkiintoista jos jollain olis video ja/tai kuvaus tehdäänkö nuo nousut täpärillä samalla lailla tai kaippa ne tehdään mutta eroakin taitaa olla. Siinä jossain aiemmassa videossa tulos oli pitkälti kuin itsellä, eli bashringin kolisten mennään tai sitten juututaan.
Oletko ajanut vastaavia steppejä metsässä pehmeältä pohjalta epämääräisen sammaleiselle kivelle. Meinaan, onnistuuko yhtä vaivattomasti?
Siitä takapään nostamisesta niin jäykällä pyörällä se nousee takarengas itelläkin asfaltilla jonkin verran mutta se 5" jousto takana ja pyörän paino johtaa vaivaiseen 10cm nousemiseen. Kyse varmaan enimmäkseen osaamattomuudesta mutta kyllä pyörälläkin on vaikutusta. Voisko vaan olla että täpärillä on turha haaveilla pystysuorien 40-60cm steppien ylös ajamisesta. No nyt kun neuvoa on saatu niin asiasta pitää ottaa selko.
Lisäys: OJ, se painon siirtely taitaa olla se missä homma eniten kusee. Ehkei sitä vaan uskalla vetää painoa riittävän eteen. Jokunen etukautta nenulleen meno kesän aikan kai haittaa.
Igluukko: kyllä talkunat vähän köhityttää ite kullakin eikä aina ihan syyttä mutta asioilla on tapana selvitä. Minä olen sellainen tumpelo, että pitää tietää nämä painon siirrot, ym. vaihe vaiheelta jotta osaan sen mielessä tehdä ennen harjoittelua muuten menee syteen, tutkittu juttu. Sama juttu oli keulan pompotuksen kanssa.
Mutanassu: en tiedä mikä on stemu mutta tarkoitat varmaan keppiä tai jotain muuta merkkiä. Tuossa samasta pisteestä keulan ja perän ponnaamisessa voi olla ajatusta.
Kiitosta paljon vinkeistä kaikille.
mutanaama
17.01.2010, 22.39
Stemu on kivi. Ja tossa mun postaamassa videossa fillarin joustoa on yli 6"tuumaa molemmissa päissä.
Kikkailusta on kirjotettu monta kirjaa, ja esim Mehukatin tasolle pääsemisestä mä en edes haaveile.
http://www.vimeo.com/6556210 tolla videolla esitetään minuutin kohdalla aika hyvin, miten sen fillarin saa pomppaamaan joustosta ja painosta huolimatta
Sakari Kyrö
17.01.2010, 23.02
Yritin eilen maastolenkillä hieman tuota "keinumista" täpärillä... ei onnistu ei. Muutenkin tuntuu että pitäisi olla ihan erilainen fillari jos haluaa oikeasti oppia kaikki nuo esim. Leechin näyttämät temput.
Se mikä on ihan selvä on, että tyypit jotka osaa esim. dirttifillarilla vaikka mitä temppuja, ja sen lisäksi on ajaneet ehkä vähän painovoimapainotteisempaa maastoajoa, osaavat samat temput lähes millä fillarilla tahansa.
Pienet aivoni yhdistäisivät 1+1 ja haluaisivat tehdä johtopäätöksen, että tekniikkaa ei kunnolla opi täpärillä, mutta jos sen oppii esimerkiksi dirttifillarilla, on sitä helppo soveltaa myös täysjouston kyydissä.
1+1+1 = Lienee pakko hankkia joku käytetty dirttifillari, jolla voi muun pyöräilyn ohella opetella pyörän hallintaa "advanced" -tasolla?
Siinä voisi samalla ajokokemuskin kohentua kun voisi paremmin hyödyntää sekä pyörää, että maastossa olevia esteitä. Mikäs sen hauskempaa kuin tunne että pyörä menee juuri, eikä melkein, sinne minne haluaa?
perttime
18.01.2010, 08.31
Täpärillä pitää olla vähän erilainen ajoitus esim. sellaisiin liikkeisiin, joissa otetaan renkaan ja/tai jousen paluujoustolla lisävauhtia johonkin pompautukseen.
Niinkin voi olla että hyvin vaimennettu paluujousto syö voiman pompautuksesta.
Jani Mahonen
18.01.2010, 09.17
Tähän harjoitteluun vielä; siellä täällä näytellyt Martti Suosalo totesi jonkin aikaa sitten, että 200 kertaa kun harjoittelee jotain asiaa niin voi jo sanoa että alkaa osata. Joten kun perusidea on hallussa niin ei muuta kuin kokeilemaan, ensin pienemmällä kynnyksellä/esteellä ja kun se menee täydellisesti, niin hakemaan korkeampaa..
mutanaama
18.01.2010, 23.52
Jep, välillä tuntuu, ettei itsekään jaksa opetella edes perusasioita kunnolla, keulimista, paikoillaan pysymistä, polulla paikoillaan kääntymistä jne.
Sakari Kyrö
19.01.2010, 00.04
Kokeilin tänään lenkillä taas paria tekniikkaan liittyvää kikkaa, joista täällä on puhuttu. Varsinkin yritin olla erityisen aktiivinen siirtelemään painoa eteen ja taakse ajon aikana.
Olin oikein yllättynyt miten suhteellisen loivassa, mutta erittäin kivikkoisessa, ylämäessä painon siirtäminen eteen/taakse auttoi nousemaan lipsumatta tolkuttomasti. Kiitos siitä kuuluu tuolle mutanaaman linkittämälle oktoberfest-videolle, jossa näki hyvin selkeästi miten suuren eron painonsiirto teki onnistumiselle. Joten kiitos ja kumarrus siitä!
Toinen oli tekninen seikka jota olen jostain bikeradar.com:in artikkelista pariinkin kertaan katsonut. Kyse on painon siirtäminen kunnolla takapyörän päälle jyrkissä laskuissa. Olen ollut vähän pelkuri sen suhteen, kun kerran kaaduin alamäessä pahasti, enkä saanut asennon takia jalkoja irti polkimista. Nyt ajattelin että on pakko uskaltaa, ja ei muuta kuin takamus taakse, vatsa penkkiin kiinni, ja testiä. Lopputulos oli että pääsin yhdestä pahasta paikasta ensimmäistä kertaa alas ilman talutusta. Taisin ihan ääneen hihkaista "yes!" kun pääsin alas, ja koko lasku tuntui erittäin hallitulta.
Näin voi taas todeta että kannattaa kuunnella kokeneempien kuskien neuvoja.
Päivän opetus: "Älä halveksu painonsiirtoa"
bartagma
19.01.2010, 18.50
Yritin eilen maastolenkillä hieman tuota "keinumista" täpärillä... ei onnistu ei. Muutenkin tuntuu että pitäisi olla ihan erilainen fillari jos haluaa oikeasti oppia kaikki nuo esim. Leechin näyttämät temput.
Se mikä on ihan selvä on, että tyypit jotka osaa esim. dirttifillarilla vaikka mitä temppuja, ja sen lisäksi on ajaneet ehkä vähän painovoimapainotteisempaa maastoajoa, osaavat samat temput lähes millä fillarilla tahansa.
Pienet aivoni yhdistäisivät 1+1 ja haluaisivat tehdä johtopäätöksen, että tekniikkaa ei kunnolla opi täpärillä, mutta jos sen oppii esimerkiksi dirttifillarilla, on sitä helppo soveltaa myös täysjouston kyydissä.
1+1+1 = Lienee pakko hankkia joku käytetty dirttifillari, jolla voi muun pyöräilyn ohella opetella pyörän hallintaa "advanced" -tasolla?
Siinä voisi samalla ajokokemuskin kohentua kun voisi paremmin hyödyntää sekä pyörää, että maastossa olevia esteitä. Mikäs sen hauskempaa kuin tunne että pyörä menee juuri, eikä melkein, sinne minne haluaa?
No dirttifillari on dirtillä ja painovoimapyöräilyssä hyvä hieman takapainoisen ajoasennon takia mut jos haluat oppia painonsiirtoja kunnolla niin suosittelen täysjäykkää sinkulaa missä painopiste on melko edessä Trial tai perus maasturi ja sillä lähtee opettelemaan.
Jep, välillä tuntuu, ettei itsekään jaksa opetella edes perusasioita kunnolla, keulimista, paikoillaan pysymistä, polulla paikoillaan kääntymistä jne.
Minäkin allekirjoitan tuon. Nyt kun on lunta metsässä ns. tarpeeksi on tullut ajeltua iltasella kolme varttia pihassa ja talon edessä kadulla (saunan lämpenemistä odotellessa) spesiaali treeniä. Satula niin alas kuin menee (tieltä pois). Ajetaan jatkuvasti seisaallaan jalat jonkn verran koukussa.
Aloitin harjoittelun mahdollisimman hitaasti ajamisella. Paikallaan pysyminen kun on alkuunsa turhan vaikeaa eikä sitä oikeastaan kovin paljon tarvita.
Sen jälkeen pistin merkit maahan pujotteluradaksi josta tulikin liian vaikea eli mutkat on turhan tiukat. Radasta kyllä selviää kunhan pompottaa keulaa paikallaan joten siitä tulikin sitten seuraava harjoitus asia. Puoli ympyrää menee useimmiten mutta ei aina.
Keksin sitten harjoituksen jossa ajan katua (pyörätietä) siksakkia niin, että hyvin hyvin hitaasti viistoon (45 astetta) kunne ollaan melkein penkassa kiinni sitten 90 asteen suunnan vaihto keulaa pompottamalla ja taas hyvin hitaasti toiselle puolen katua ja taas samalla lailla suunnan vaihto.
Se keulan pompottaminen on metsässä ajamiseen aikas tärkeä asia ja siinä pompotus harjoituksessa paranee tasapaino ihan huomaamatta ja täpärillä kun se keulan pompotus tehdään jaloilla ei käsillä niin on hyvää jalkatreeniä myös. Itellä tavoite talven aikana oppia keulan pompottaminen niin hyvin, että sitä voi hyödyntää sulavasti joka paikassa.
Bicyclist
20.03.2010, 15.47
Minun mielipiteeni on, että kyllähän aina jotain oppii lukemalla, netistä katsomalla ja muita kuuntelemalla, mutta tärkeintä on vain itse kokeilla ja yrittää.
Nostetaampas tätäkin ketjua vaihteeksi!
Itseä kiinnostaisi tuosta trackstandista kysellä. Ylämäkeenhän tuo onnistuu vallan mainiosti, mutta mikä olisi se ''oikea tekniikka'' tasamaalla tai sitten reilussa alamäessä. Erityisesti liikennevaloissa tuo olisi kiva taito hallita, ettei tarvitsisi lukkoja availla.
Ja toinen kysymys: Pyörän hyppyyttely paikallaan olisi kivaa taito opetella, josta olisi maastosta takuulla hyötyä. Lukoillahan tuon luulisi periaattessa olevan helpohkoa, mutta onko vastaavaa hyötyä opetella se ensin flattipolkimilla?
Sopivan iso vaihde pykälään, sormet jarruille, parempi (tai vahvempi) jalka eteen ja sitten väännät ohjaustankoa jalan suuntaan. Tatsi löytyy kyllä melko nopsaan.
Ja toinen kysymys: Pyörän hyppyyttely paikallaan olisi kivaa taito opetella, josta olisi maastosta takuulla hyötyä. Lukoillahan tuon luulisi periaattessa olevan helpohkoa, mutta onko vastaavaa hyötyä opetella se ensin flattipolkimilla?Jos suosittelisin jotain, suosittelen opettelemaan (lähes kaiken) fläteillä. En kuitenkaan taida viitsiä alkaa neuvomaan kun en liene useimpiin nähden minkäänlaisessa senioriteettiasemassa maastoajotaitojen suhteen.
Oma kokemukseni on tämä: lukoilla oppii ajamaan lukoilla, fläteillä opitut taidot toimivat luullakseni lukoillakin. Ensimmäinen väite piti kohdallani paikkansa, huomasin sen vajaat kaksi vuotta sitten. Jälkimmäinen on vain oletus, en ole palannut takaisin.
dirtyrider
01.09.2012, 18.27
Sopivan iso vaihde pykälään, sormet jarruille, parempi (tai vahvempi) jalka eteen ja sitten väännät ohjaustankoa jalan suuntaan. Tatsi löytyy kyllä melko nopsaan.
Joka työmatkalla tuota tulee reenattua, huomannut etta helpompaa, jos renkaissa (Big Apple) on himppu vähempi ilmaa. Pienessä alamäessä joutuu vatsalihaksilla/kropalla nykimään pyörää taaksepäin. Tuo on ihan hupia ja haastetta työmatkalla, mutta huomannut, että maastossa pystyy pitämään pyörän paikoillaan, kun valmistautuu johonkin vaikeaan paikkaan.
Edit: Tähän liittyen pakko lainaa Peltsiä tuolta Tahko-topicista
Jokainen ajakoot niin kuin haluaa mutta koko ikäni maastopyöräilyä harrastaneena pienenä vinkkinä kerrottakoon että maastopyöräilystä saa paljon enemmän irti kun ajotekniikka on parempi. Kannattaa keskittyä kunnon kehityksen lisäksi harjoittelemaan mudassa, kallioilla ja juurakossa ajoa, trialinomaista ajoa sekä vaikkapa hyppimään pienten kaatuneiden puunrunkojen yli. Ketteryyttä pojat ja tytöt! Omaa ajotekniikkaa on kiva kehittää koko ajan.
Allekirjoitan yllä olevan, vaikka väsyneenä tupelsin hänen edellään täysin ajettavan paikan jossain tokan kiekan lutakossa.. :rolleyes:
Iglumies
01.09.2012, 18.44
Parhaat kiksit trackstandistä saa liikennevaloista siinä vaiheessa, kun jonon toinen tai kolmas auto painaa torvea lumoutuneena toljottamaan jääneelle tientukolle.:D
Kerran kun ei oikein tasapaino meinannut pysyä ja meni hieman säätämiseksi ja reuhtomiseksi, niin Vastakkaiselle puolelle valoja ajoi vanha patu mummofillarilla. Huomasi sitten kun meitsi vääntelee kieli keskellä suuta ohjaustankoa ja alkoi tekemään samaa puuhaa, päälle vielä kunnon röhönaurut, eihän sitä voinut ittekin kun vaa nauraa ":D"
Ojien ylitys? Keula ylös, simmut kiinni ja sinnepäin? Näissä menee usein pupu pöksyyn :eek:
kolistelija
05.09.2012, 09.57
Ojien ylitys? Keula ylös, simmut kiinni ja sinnepäin? Näissä menee usein pupu pöksyyn :eek:
Keula ylös, kevyt bunnyhop niin että keula pääsee vastapallon yli ja jaloilla iskun vastaanotto. Tai sitten vaan täysiä päin. :)
Tuossa kun ketteryydestä oli mainintaa, niin omassa pienessä päässä on käynyt sellainenkin ajatus, että olisi hyvä treenata jumpan/salin/tms ohessa ketteryysharjoitteita. Alkaen kuperkeikoista ja kärrynpyöristä, kaikenlaisia hyppelyitä ja piruetteja voisi kehitellä. Ei varmasti olisi haittaa maastopyöräilyssäkään, että kropan liikkuvuus, koordinaatio ja ketteryys olisi kunnossa. Arvelisin, että ajotekniikkakin paranee ja/tai pysyy yllä, kun kroppa ei rajoita liikkeitä. Saattaisipa kaatumisistakin selvitä vähemmillä vaurioilla joissakin tapauksissa. :)
Tuossa kun ketteryydestä oli mainintaa, niin omassa pienessä päässä on käynyt sellainenkin ajatus, että olisi hyvä treenata jumpan/salin/tms ohessa ketteryysharjoitteita. Alkaen kuperkeikoista ja kärrynpyöristä, kaikenlaisia hyppelyitä ja piruetteja voisi kehitellä. Ei varmasti olisi haittaa maastopyöräilyssäkään, että kropan liikkuvuus, koordinaatio ja ketteryys olisi kunnossa. Arvelisin, että ajotekniikkakin paranee ja/tai pysyy yllä, kun kroppa ei rajoita liikkeitä. Saattaisipa kaatumisistakin selvitä vähemmillä vaurioilla joissakin tapauksissa. :)
Tämä olettamus pitää paikkansa.
Itse aloitin maastopyöräilyn semi-aktiivisesti reilu 3 vuotta sitten. Hauskaa on ollut aina, mutta pahoja kaatumisia, typeriä - turhia kaatumisia paljon jne. Pyörän vaihto XC-tyypisestä pystympään täpäriin auttoi tässä. Mutta ehdottomasti suureksi avuksi on myös olleet säännölliset jumpat (kaksi kertaa viikossa; toisessa keskivartalo ja yläkroppa keskeistä treeniä, toisessä hyvin paljon koordinaatio- ja tasapainoharjoittelua) ovat auttaneet varmuudella. Tasapaino säilyy paljon paremmin ryömintavauhdeissa sekä ennen kaikkea ylämäissä, kun vauhti loppuu - ei enää mitään panikointia "jalka maahan, jalka maahan" - vaan tilanne ikäänkuin itsestään on hallussa => kyljelleen kaatumisia ei enää satu.
Nyt pitäisi vaan ottaa itsestään kiinni, ja sen vauhdinhurman tavoittelemisen sijaan silloin tällöin käyttää aikaa pompotteluun ja muihin vauhdittomiin "liikkeisiin" - ei vaan malta.
-E
Jake_Kona
13.09.2012, 23.02
Eikös tuo ylämäkien ylös "tamppaaminen" käy hyvästä kuntoilusta. On noi usan mäet pitkiä.
http://www.youtube.com/watch?v=uSk7eadhvmQ&feature=g-u-u
mutanaama
13.09.2012, 23.10
Väittäisin tuon olevan ehkä turhin koskaan postattu mtb-video. ;)
Hyvin kuski hyyty tossa 1945 kohdalla.
Väittäisin tuon olevan ehkä turhin koskaan postattu mtb-video. ;)
Komps! Katoikko kokonaan :seko:
Ääniraita sopisi muunkin alan filmiin :rolleyes:
Väittäisin tuon olevan ehkä turhin koskaan postattu mtb-video. ;)
On siinä ihan pointtia, miksi useimmissa fillaripätkissä ajetaan alamäkeen vaikka jotkut joskus huutelevatkin näiden ylämäkikihnutusvideoiden perään :D
9v poikaa oon opettanut ajaan maastossa nyt n. kilometrin pituisella loopilla, joka palaa aina lähtöpaikkaan. Poikani ajaa täysjäykällä Islabikes 24". Kehitys on ollut huimaa ja voisin väittää, että edistynyt on nyt enemmän, kuin että oltais ajettu joka kerta eri polkuja ja koko ajan olisi ollut uusia paikkoja. Reitti sisältää likipitäen kaikenlaisia haasteita (juurakkohelvettiä, teknisiä ylä ja alamäkiä). Reitin lyhyydestä johtuen toistoa tulee hyvin ja joka kerta ajolinjat paranee, kun tutulta reitiltä löytää parempia ajolinjoja, kun ei mene aika tuntemattoman reitin analysointiin. Erittäin haastava laskukin onnistuu nyt ajamalla, kun sitä on kävelty monta kerta alas. Samanlainen paikka menee siis jatkossa muilla poluilla varmasti heittämällä.
Eli mun suositus on, etsi heikkoutesi, etsi paikka, missä heikkoutesi tulee esteeksi edetä (tekninen nousu, juurakon läpiajo, tekninen lasku). Sitten hinkataan heikkous pois toistoilla kyseisessä paikassa, kunnnes se menee läpi.
Tässä teille uphill videota kesältä Tirolista: http://www.youtube.com/watch?v=QMl6GSIvYb0
- kahden peräkkäisen antibioottikuurin heikentämänä tuli pidettyä vähän perää.... Hitto, kun olisin ollut kondiksessa
9v poikaa oon opettanut ajaan maastossa nyt n. kilometrin pituisella loopilla, joka palaa aina lähtöpaikkaan. Poikani ajaa täysjäykällä Islabikes 24". Kehitys on ollut huimaa ja voisin väittää, että edistynyt on nyt enemmän, kuin että oltais ajettu joka kerta eri polkuja ja koko ajan olisi ollut uusia paikkoja.
Toistolla nimenomaan oppii. Itsekin olen opetellut maastoajoa hinkkaamalla samaa reittiä ja siinä sitten huomaa kehityksen kun alkaa ajolinjat parantua ja vauhti kasvaa. Uusilla poluilla voi sitten soveltaa vakioreitillä opittua. Vakioreitillekin saa mukavasti vaihtelua kun ajaa välillä eri suuntaan jos alkaa tuntumaan tylsältä.
kolistelija
14.09.2012, 10.44
Toistolla nimenomaan oppii. Itsekin olen opetellut maastoajoa hinkkaamalla samaa reittiä ja siinä sitten huomaa kehityksen kun alkaa ajolinjat parantua ja vauhti kasvaa. Uusilla poluilla voi sitten soveltaa vakioreitillä opittua. Vakioreitillekin saa mukavasti vaihtelua kun ajaa välillä eri suuntaan jos alkaa tuntumaan tylsältä.
Samaa paikkaa hinkkaamalla oppii paremmin myös sen takia että ne kuumottavimmat paikat muuttuvat tutuksi. Silloin on helpompi keskittyä tekemiseen kun jännitys ei pilaa harjoittelua.
Uusissa paikoissa on sitten sitä adrenaliinin tuomaa herkkua. :)
Perusasiat kuntoon toistojen kautta mutta uusia polkujakin pitäis ajaa mahdollisimman paljon. Tykkään itse siitä että maisema vaihtuu eikä tule juuri tekniikkaa treenailtua - sillä kustannuksella että pitkähköstä ajohistoriasta huolimatta jotkin tekniikan osa-alueet ovat täysin hukassa.... esim. dropeissa on vaihtoehtona "helppo" tai "talutetaan".
Pitäis parantaa tapoja :o
Pitäisi varmaan kotipihaan tehdä rakennelmia tukemaan harjoittelua. Jos vaikka itsekin oppisi ajamaan dropeista. Ei sitten tarttis lähteä yhteislenkeille munaamaan itseään.
Yleensä ei tartte kovin kaukaa haeskella, että löytyy harjoitteluun soveltuvia droppeja. Esim. edellisen kämpän lähettyvillä olevan koulun pihassa oli hyviä kuluneita kallioita, mistä lähti keväällä aikaisin lumet ja pääsi harjoittelemaan kallioportaiden ajamista ylös-alas. Vastaavia pieniä kallioita kyllä löytyy monesta paikkaa ihan urbaaniympyröissäkin, kun vaan kattelee sillä silmällä.
...pitkähköstä ajohistoriasta huolimatta jotkin tekniikan osa-alueet ovat täysin hukassa...
Itsekin kun olen tälläinen varttuuneempi niin sitä on jotenkin varmaan ylivarovainen. Kun ei nuorempanakaan ollut mikään reikäpää.
Ei voi olla varma osaako jotain juttua kun ei uskalla edes yrittää. Brian Lopesin SE kirjakin on hyllyssä, mutta en mä sen luettuani silti uskalla mitään kovin ihmeellistä :D
Tykkään itse siitä että maisema vaihtuu eikä tule juuri tekniikkaa treenailtua
Näin täälläkin. Joskus pitäis mennä neljän tunnin kruisailulenkin sijaan vaikka tunnin parin tekniikkalenkille.
Kyllä noita kuumottavia paikkojakin voi oppia ajamaan ainakin tiettyyn rajaan asti vielä varttuneempanakin. Pitää vaan pikkuhiljaa laajentaa sitä omaa mukavuusaluetta. Eli pienestä dropista, jyrkästä ja hypystä alkaen pikkuhiljaa haastetta lisäten. Suoraan ei kannata liian isoa harppausta tehdä, kun jännitys/pelko yleensä tuollaisessa tilanteessa hajottaa sen tekniikan täysin ja keskittyminen on ihan muualla kuin siinä suorituksessa. Viimeistään sen onnistuneen dropin jälkeen mennään sitten puuta päin tai puskaan :D Mitään kehitystä ei vaan tapahdu, jos koko ajan pysyttelee mukavuusalueella.
... Mitään kehitystä ei vaan tapahdu, jos koko ajan pysyttelee mukavuusalueella.
Siinäpä se just onkin kun siellä mukavuusalueella on niin mukavaa :o
Miten pakottaisi itsensä pois sieltä?
Onhan se hienoo kyllä kun lenkille lähtiessä päättää, että tänään "mä s**tana ajan sitten siitä"... ja vielä onnistuu.
Aki Korhonen
14.09.2012, 14.05
Mä oon tasan samassa tilanteessa kuin JackOja - tosin minä katsoin siitä kirjasta vain kuvat ja luin pari oleellisinta juttua. Sitten totesin ettei tämä tule auttamaan ajotaidoissani. En tule oppimaan kun en uskalla edes yrittää. En vaan halua satuttaa itseäni. Joku muu saa opetella lentämään - minun ei tarvitse.
Tässä on nimittäin se pointti, ettei ole mitään absoluuttista rajaa sille varovaisuudelle. Itse koen että oma arkuuteni asettaa varoivaisuuden sinne oman taitotasoni mukaisella kohdalla. Tästä on joidenkin kanssa väännetty kättä että kuka on varovainen ja kuka ei. Itse ajattelen asian niin, että ajan vain niistä paikoista joista tiedän pääseväni sekä niistä joissa keskeyttäminen tai epäonnistuminen ei ota kipeää kuin korkeintaan henkisesti. Tätä pidän omana mukavuusalueenani. Tokihan siinä voi silti oppia jotain vaikkei sitä rajan takana olevaa asiaa opikaan. Eli tuskin tulen oppimaan sitä lentämistä, mutta kaipa voin silti vielä jotain oppia.
Toisaalta - niin kauan kun en koe porukassa ajettaessa olevani se likikään ensimmäinen taluttaja, niin en kyllä koe tätä kummoiseksikaan ongelmaksi.
Samanlainen nössö oon kans yksin ajaessa, mutta porukassa tilanne muuttuu. Jos joku vetää jonkun seillaisen paikan heittämällä, jossa itse joudun jalkautumaan, niin alkaahan tuo vallan sapettamaan. Ja sitten hommaan tulee yritystä (ja usein myös erehdystä).
Tarttis vierailla jossain bikeparkissa jossa olisi mahdollisuus opetella droppailua silleen kivasti pikkuhiljaa kasvavilla korkeuksilla. Siitä rutiiniksi sitten toistoilla.
Kuitenkin "oikeilla" poluilla ongelma on se että siellä "juuri ja juuri ajettavan dropin" alapäässä ei ole kivasti slouppaava esteetön hiekkarinne vaan todennäköisemmin puiden välissä liukas ilmajuurakko 45 asteen kulmassa menosuuntaan... :D
mehukatti
14.09.2012, 15.29
Bike parkeissa kehittyy vauhti, taidot ja uskallus melkein kuin itsestään, hauskanpidon sivutuotteena. Mutta toki prosessia nopeuttaa, jos pitää mielessä ton Lopesin kirjan opit ja ennen joka runia miettii hetken, että mitä voisi tehdä paremmin. Hyppimistä on helppo harjoitella pöytähyndistä, joissa riskit on aika pieniä. Droppejakin löytyy eri kokoisia ja kuten yllä mainittiin, hyvillä alastuloilla. Myös vauhtia on helpompi kehittää kuin metässä, jossa joutuu ettimään harvassa olevat mini-DH pätkät. Perus suomi-tasamaa-polkuajossa ei kehity kuin kunto, mikäli on kokeneempi kuski. Iästä homma ei mielestäni ole kiinni, sillä onhan Suomessakin enskassa ja dh:ssa 40v kuskeja aika lähellä kärkeä. Mutta toisaalta ei kai siinä pelkässä kunnon kohotuksessa tai perus-cruisailussakaan mitään vikaa sinänsä ole, jokaisella on omat tavoitteensa.
Toisaalta - niin kauan kun en koe porukassa ajettaessa olevani se likikään ensimmäinen taluttaja, niin en kyllä koe tätä kummoiseksikaan ongelmaksi.
Niin minähän se yleensä olen se ensimmäinen taluttaja niissä porukoissa, jos olen samalla lenkillä mukana. Silti minäkin tungen sinne mukaan itseäni häpäisemään, vaikkei pyörä lennä maastossa eikä nopeus korjaa virheitä...
Minä muuten päivitin sen McCormack/Lopes -kirjan tuoreempaan versioon ilman sen suurempaa vaikutusta. Ihan kelpo teos mutta harjoittelemallahan ne taidot kasvaa eikä lukemalla.
Ei siitä lukemisestakaan haittaa ole, mutta jos selaa sen läpi ja lähtee ajamaan niin älä ylläty kun menee just niinkuin aikaisemminkin.
Sen sijaan jos otat yhden kappaleen, luet, menet treenaaman just sitä yhtä asiaa, luet taas ja jatkat niin varmasti huomaat ennemmin tai myöhemmin muutoksen.
Mäkin otan aika varovasti, ja vaimon mielestä se on kai hyvä juttu. Hitaamminhan sitä oppii, mutta kyllä se vauhti pikkuhiljaan kiihtyy. Viime aikoina olen kyllä ruvennut olemaan tuosta huolissani kun vaikka ajelee jotain hallainvuoren rataa. Vauhdit rupeavat olemaan kovia, ja kaatuilua ei ole tullut harjoiteltua... Taitohan sekin meinaan on, ja olis varmaan ollut fiksumpaa opetella kun ei ajanut kivikossa niin, että maisemat vilisevät silmissä.
Miä olen kanssa ollut hyvin arkajalka maastossa, tai pikemminkin tuudittauduin Joensuun vuosien aikana helppojen kangas ja harjupolkujen tarjoamiin mahdollisuuksiin, jolloin teknisemmät pätkät olivaty vain vähäinen kiusallinen ja tunkattavissa oleva sivujuonne. Nyt Uudellemaalle paluun jälkeen tuo ajotekniikkakysymys on teitenkin tullut väkisinkin vastaan. Alamäkiajon näyttää ylläättäen olevan se osa-alue, jota on (näillä hitailla geeneillä, jotka eivät tarjoa apua singahtaa pieniä jyrkkiä mäenkinkamia muutamalla rivakalla polkaisulla ylös) jopa helpoimmin kehitettävissä olevaksi osa-alueeksi. Kiitos bikeparkkien.
Bike parkeissa kehittyy vauhti, taidot ja uskallus melkein kuin itsestään, hauskanpidon sivutuotteena. ... Myös vauhtia on helpompi kehittää kuin metässä, jossa joutuu ettimään harvassa olevat mini-DH pätkät. Perus suomi-tasamaa-polkuajossa ei kehity kuin kunto, mikäli on kokeneempi kuski.
Jos lähtötaso on matala, kuten allekirjottaneella, niin sitten se harjoittelukin on alettava mahdollisimman yksinkertaisesta ympäristöstä. Kannattaa ihan suosiolla vuokrata (tai ostaa dh-pyörä). Pyörän rauhallinen käytös ja mm. järeä jousitus paitsi antaa paljon veiheitä anteeksi, niin myös suodattaa epäolennaisuudet pois. Voi keskittyä niihin ydintehtäviin, joita piti harjoitella (reitistä riippuen). Ja juu, ei ole touhu tähän mennessä mitenkään vastenmielisltä tuntunut. :)
Hyppimistä on helppo harjoitella pöytähyndistä, joissa riskit on aika pieniä.
Allekirjoitan tuon täysin. Miäkin jo luulin, etten saa itseäni millään ilmojen teille, mutta kyllä sekin elementti näyttää vähä vähältä aukeavan, kunha tarpeeksi kokeilee, lukee, tutkii videoita ja tekee mielikuvaharjoitteita.
Iästä homma ei mielestäni ole kiinni, sillä onhan Suomessakin enskassa ja dh:ssa 40v kuskeja aika lähellä kärkeä. Mutta toisaalta ei kai siinä pelkässä kunnon kohotuksessa tai perus-cruisailussakaan mitään vikaa sinänsä ole, jokaisella on omat tavoitteensa.
Juuei. Minkä kropan ja reaktioiden nopeudessa ja taitojen oppimisen nopeudessa häviää, niin vastaavasti mm. omien kykyjen/ rajojen ja kropan tuntemuksessa ja jo sinällään oppimisprosessin tuntemuksessa voittaa. Ja tietenkin tuntee omat rajoitteensa: ehkä kannatta rajata ensin ne ydinalueet, jotka haluaa/ välttämättä tarvitsee osata, ja keskittyy niihin. Ja tiettyjen monimutkaisemmpien asioiden oppiminen edellyttää sitten pohjaksi joidenkin muiden perusasioiden osaamista, eli osaa ehkä olla kiipeämättä perse edellä puuhun.
Mutta toki prosessia nopeuttaa, jos pitää mielessä ton Lopesin kirjan opit ja ennen joka runia miettii hetken, että mitä voisi tehdä paremmin.
En ole (vielä) kirjaa ostanut/ lukenut, mutta tuntuuhan tuo aika lailla itsestäänselvyydeltä, jos pitää taitoja opiskella/ itseään kehittää.
Droppejakin löytyy eri kokoisia ja kuten yllä mainittiin, hyvillä alastuloilla.
Itse asiassa omasta omielestäni oikean droppitekniikan harjottelu ja sopivien harjoittelupaikkojen löytäminen tuntuu kyllä ongelmalliselta osa-alueelta. Sellaisia vajaan mietin korkuisia laitureita hyvällä vapaalla alastulolla on kuitenkin meielstäni aika niukalti. Tornimäessä on yksi, mutta esim. Messilästä tai Sappeesta en ole sellaista tarpeellista luottamusta ja rentoutta herättävää paikkaa vielä löytänyt.
Hommasin tuon Lopesin tekniikkaraamatun kovalevylle. Nopeasti luin sen ja itselle jäi vain mieleen, että joka sivulla toitotettiin "attack positionia". Asentohan on sama kuin Matti Nykäsellä hyppyripöydällä, kiitos ei mulle, ehkä tasamaakiihdytyksissä voin käyttää.
Kyllä toi lopezin attack position tärkeä ymmärtää, edes osa siitä. Yksi tärkeimmistä on varmasti tuo käsien asento. Kyynärpäät leveänä menossa pyörän hallinta paranee, kun kädet hoitaa osan joustosta ja pystyy liikutella pyörää tiukassa maastossa siten, että maasto ei ohjaa pyörää, vaan kuski. Joskus oon nähny kyynärpäät lukossa maastossa menijöitä ja siinä hauskuus on kaukana, kun kaikki tärskyt tulee niskaan asti.
http://www.bikeattack.com/ride-faster/
Kyllä toi lopezin attack position tärkeä ymmärtää, edes osa siitä. Yksi tärkeimmistä on varmasti tuo käsien asento. Kyynärpäät leveänä menossa pyörän hallinta paranee, kun kädet hoitaa osan joustosta ja pystyy liikutella pyörää tiukassa maastossa siten, että maasto ei ohjaa pyörää, vaan kuski. Joskus oon nähny kyynärpäät lukossa maastossa menijöitä ja siinä hauskuus on kaukana, kun kaikki tärskyt tulee niskaan asti.
http://www.bikeattack.com/ride-faster/
Tuossa linkissä oli järkevä asento attackista. Tanko korkeammalle ja lähemmäksi, niin näyttää jo tosi hyvältä.
Tämä kuva taitaa olla Lopesin kirjasta.
http://velomom.com/wp-content/uploads/2011/11/attackposition.jpg
Tuo asento vaan tuntuu itselle aivan liian etupainoiselta. Itse väännän kyynärpäitä alemmaksi jolloin selkä nousee ja tasapaino on taaempana.
perttime
15.09.2012, 10.03
Tuossa linkissä oli järkevä asento attackista. Oleellisinta lienee, että ollaan tasapainoisessa asennossa, jossa jäsenet on sellaisessa asennossa, että on helppoa reagoida mihin tahansa. Kun vaikka nyrkkeilijä lähtee otteluun, hänellä ei ole polvet ja kyynärpäät lukossa.
Painopisteen saaminen suhteellisen alas auttaa usein myös. Jos matalaa painopistettä hakee laskemalla rintakehää kohti vaakaputkea, pitää yleensä myös siirtää takapuolta taaksepäin tasapainon pitämiseksi kohdallaan.
No en itsekään ihan noin makaavassa ole, muutoin, kun teknisissä laskuissa. Onko sulla mikä keulakulma fillarissa ja onko liian pieni runkokoko?
Tärkeintä on musta yrittää pitää kyynärpäät mahd ylös ja eteenvietyinä, voihan se kroppa olla ylempänälin, kunhan kyynärät on kuten kuvassa esitetty.
E
Tuossa linkissä oli järkevä asento attackista. Tanko korkeammalle ja lähemmäksi, niin näyttää jo tosi hyvältä.
Tämä kuva taitaa olla Lopesin kirjasta.
http://velomom.com/wp-content/uploads/2011/11/attackposition.jpg
Tuo asento vaan tuntuu itselle aivan liian etupainoiselta. Itse väännän kyynärpäitä alemmaksi jolloin selkä nousee ja tasapaino on taaempana.
kolistelija
15.09.2012, 18.24
Mä tein tämmöttisen opetusvideon troppeja varten:
http://www.youtube.com/watch?v=pr8l_BSctr8&feature=youtu.be
mutanaama
15.09.2012, 18.58
Ai noi vaa. No hiitu, huomenna täytyy sitte ajaa nuin.
Tärkeintä on musta yrittää pitää kyynärpäät mahd ylös ja eteenvietyinä, voihan se kroppa olla ylempänälin, kunhan kyynärät on kuten kuvassa esitetty.
E
Tässä youtube-videossa (http://www.youtube.com/watch?v=eiDAgXkck-g&feature=related) on selvästi kaksi tyyliä. Mulle luontuu paremmin tuon jälkimmäisen kaverin tyyli, sillä kyynärpäät huomattavasti alempana ja painopiste taaempana. Takimmaisella ei myöskään kyynärpäät niin korostuneesti ulospäin.
Tekniikkahommien treenaaminen on mun mielestä parasta hoitaa asteittain. Hyvien treenipaikkojen löytäminen luonnosta on vaan vähän hankalaa. Kuvassa mun suosikki droppien treenaamiseen. Alkukorkeus on polven alapuolella ja reuna nousee n.1,5n saakka. Alastulo muutaman asteen alamäkeen.
https://lh3.googleusercontent.com/--eMERaCmqB8/S3GIGmlPBEI/AAAAAAAABmU/WkBgQmaiNXw/s720/TriDroppi.jpg
Kuvan paikka täällä: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=Droppireuna&srs=EPSG%3A3067&y=6680260&x=396067&lang=fi
Jake_Kona
15.09.2012, 22.31
Polut kasvanet heinästä, vadelmapuskista ja nokkosista "umpeen".
Tuli harjoiteltua toisenlaista maastoajotekniikkaa kun piti syöksyä 1,1m puskan läpi näkemättä yhtään maata alla.
Polvet sisään eikä nokkosetkaan paljon pistelleet vaikka shortsit jalassa.
Dropit ja tekninen maasto on ei ei minulle. Hienoa mtb:tä on polveileva hämäläinen maasto kapeine polkuineen joita peurat pääasiallisesti pitävät avoinna.
Ja paljon metsäautoteitä. Aloittelijana lasken mäet hiljaa ja nousut hitaasti, mutta varmasti ylös.
En jostain syystä ole koskaan täysin ymmärtänyt miksi pyörällä pitää pomppia tai hypätä. Jostuisikohan siitä etten osaa tai pysty.
Onko jossain bikeparkeissa helppoja ratoja ilman droppeja ja teknistä "louhikkoa"?
kolistelija
15.09.2012, 22.43
Ai noi vaa. No hiitu, huomenna täytyy sitte ajaa nuin.
Juu. Turha miettiminen on vaan haitaksi. Niin kuin ameriikan enoni tuppaa sanoa: "Just do it."
Kerran se voi sattua, toisella tietää mikä meni vikaan.
Polut kasvanet heinästä, vadelmapuskista ja nokkosista "umpeen".
Tuli harjoiteltua toisenlaista maastoajotekniikkaa kun piti syöksyä 1,1m puskan läpi näkemättä yhtään maata alla.
Polvet sisään eikä nokkosetkaan paljon pistelleet vaikka shortsit jalassa.
Dropit ja tekninen maasto on ei ei minulle. Hienoa mtb:tä on polveileva hämäläinen maasto kapeine polkuineen joita peurat pääasiallisesti pitävät avoinna.
Ja paljon metsäautoteitä. Aloittelijana lasken mäet hiljaa ja nousut hitaasti, mutta varmasti ylös.
En jostain syystä ole koskaan täysin ymmärtänyt miksi pyörällä pitää pomppia tai hypätä. Jostuisikohan siitä etten osaa tai pysty.
Onko jossain bikeparkeissa helppoja ratoja ilman droppeja ja teknistä "louhikkoa"?
Uudessa Seelannissa oli loputtomasti tuommoisia polkuja bike parkeissa, ja todella hauskoja. Toisaalta olivat myös aika paljon isompia kuin täällä, ja välillä lähempänä isompia asutuksia.
Suomessa metsät ovat onneksi täynnä polkuja.
Verska-Vesa
16.09.2012, 01.26
.
En jostain syystä ole koskaan täysin ymmärtänyt miksi pyörällä pitää pomppia tai hypätä.
Koska se on hauskaa.
Onko jossain bikeparkeissa helppoja ratoja ilman droppeja ja teknistä "louhikkoa"?
Onhan niitä paljonkin, esimerkiksi vaikka Sappeessa.
perttime
16.09.2012, 10.28
En ole uskaltautunut vallan korkealta pudottautumaan, mutta Hämeenkin poluilla on välillä pieniä kiven tai juuren kylkiä, joista pääsee jouhevammin alas, kun antaa pyörän lentää reunan yli sen sijaan, että pitäisi renkaat koko ajan maassa.
Enemmän on paikkoja joissa kulku käy sekunniksi tasaisemmaksi, kun antaa ensimmäisen möykyn pompauttaa pyörää sen verran, että pari seuraavaa möykkyä mennään ilmojen teillä.
Taitaa suomalaisissa bike parkeissa olla lähes kaikissa vähintään yksi helppo ja tasainen linja ilman hyppyjä/droppeja ja rock gardeneita. Ainakin Sappee, Messilä, Calpis, Laajis, Levi, Ylläs ovat tällaisia.
kolistelija
16.09.2012, 23.52
kolistelijan tekniikkakoulu on päättänyt julkaista uuden opetusvideon. Olkaa hyvä:
http://www.youtube.com/watch?v=K592y9m7tiQ
Mä tein tämmöttisen opetusvideon troppeja varten:
troppi (youtube;pr8l_BSctr8)
kolistelijan tekniikkakoulu on päättänyt julkaista uuden opetusvideon. Olkaa hyvä:
skäppi (youtube;K592y9m7tiQ)
:) Näitä lisää!
Niin minähän se yleensä olen se ensimmäinen taluttaja niissä porukoissa, jos olen samalla lenkillä mukana. Silti minäkin tungen sinne mukaan itseäni häpäisemään, vaikkei pyörä lennä maastossa eikä nopeus korjaa virheitä...
Mun mielestä ei ole aloittelijalenkillä häpeä taluttaa, vaikka kaikki muut ajaisikin samasta paikasta. Isompi häpeä on teloa itsensä yrittämällä sieltä mihin taidot ei riitä. Itsekkään en ole aina se ensimmäinen taluttaja, vaikka kohtuu varovainen olenkin. Jos olen (aloittelija)lenkillä ainoa jalkautuja tietyntyyppisessä paikassa, niin yleensä haen jostain kotini lähiympäristöstä vastaavan paikan ja treenaan ko aluetta siellä. Satun asumaan sen verran onnellisessa paikassa, että 10 kilometrin säteeltä löytynee melkein kaikki tekniset haasteet mitä voi kuvitella.
Porukkalenkeillä saa hyvän kuvan omista kokonaistaidoista verratuna muuhun porukkaan ja siitä millä alueella pahimmat puutteet on. Tarjolla on myös joskus esimerkkejä ja neuvoja. Näiden puutteiden poistaminen onnistuu mielestäni kuitenkin parhaiten ajamalla samassa paikassa paljon toistoja. Tuossa toistojen ajamisessa on sekin plussa, että se motivoi, koska kehityksestä saa välittömästi positiivisen palautteen.
Esimerkkinä ihan tyypillinen mäkeä alas vastapattiin ojan yli tilanne oli vielä kesällä tyypillinen jalkautumispaikka minulle. Nyt kynnys jalkautua ko paikassa on noussut, kun löysin 50m päätä kotoa oivan harjioittelupaikan. Ekalla kertaa OTB ei välttämättä olut hirveän kaukana. Kertaamalla porukkalenkillä opittua ja kymmeniä toistoja tehtyäni paikka menee nyt helposti ja on aika hakea vaativampi harjoituspaikka tai siirtyä jonkun muun osa-alueen treenaamiseen. Hyväksi havaittu tapa on treenata yhtä ongelma-aluetta kerrallaan riittävän paljon ja sitten siirtyä seuraavaan. Mun mielelipide on, että pelkästään ajamalla oppii kyllä vähän kaikkea, mutta ei mitään kunnolla. Toki jatkuva ajaminen on tärkeää, mutta sen lisäksi tarvitaan tuota saman toistoa.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.